Liikaa on kirjoitettu, että yksinäisyys olisi kamalaa... No, minä ainakin viihdyn toisinaan yksin. Olen eronnut yli 10 vuotta sitten, olen siis ns. uus-poikamies. Minulle riittää se, että kohtaan silloin tällöin muita ihmisiä. Paikkakunnallani muutamat naiset jopa pitävät minusta, enkä edes odota, että kaikki naiset minusta pitäisivät, koska se ei olisi realistinen ajatus. En ole alkanut uuteen suhteeseen, enkä avioeron jälkeen ole koskaan etsinyt seuraa, koska joka tapauksessa näen ihmisiä riittävästi. Mielekkäitä harrastuksia on. Ja kohta nautin iltapalaa parvekkeella - ihan yksin, kaikessa rauhassa, pihan puita ihaillen.
/ Terveisin: Puolireuho
Ei yksinäisyys niin kamalaa ole
Anonyymi
63
71
Vastaukset
Voi miten ihana kirjoitus Puolireuho :D
Kyllä minäkin tykkään olla yksin ja joskus sitten olen yksinäinen ja se ei ole kivaa.
Vaikeaa tämä suomen kieli...yksinäisyys voi hyvinkin olla kärsimystä ja onkin, koska useimmat kuitenkin haluavat olla jotain muuta kuin yksinäisiä.
Yksin oleminen taas on aika hauskaa, kun ei tarvitse huolehtia kuin itsestään ja voi tosiaan nauttia iltapalaa kaikessa rauhassa maisemia ihaillen. Minäkin asun niin kauniissa kaupungissa, että ihan huikaisee ja aika usein koen onnellisuutta siitä, että tässä ympärilläni on niin tavattoman kaunis maisema. Joki tuossa aivan vieressä....Hieno kirjoitus!
Yksinäisyyttä voi tuntea, vaikka olisi suhteessakin. Yksin ei välttämättä koe yksinäisyyttä. 😊👌
Hyvää iltapalahetkeä. Mä lähden kohta tästä paahtaa töihin. Kesäillan tuoksut suhistaa kivasti kypärään. 😊- Anonyymi
On totta, että yksinäisyyttä voi kokea myös parisuhteessa olevat, mikä voi aiheutua monista syistä. Ensimmäisenä tulee mieleen se, että toista ei tunne/toinen ei tunnu tutulta (, vaikka olisikin ajautunut suhteeseen tuollaisen ihmisen kanssa), kommunikaatio ei toimi, ihminen ei koe olevansa huomioitu ja kohdattu suhteessa, erot tavoissa näyttää rakkautta (ja sitä ei tunnista omaa tai toisen tapaa näyttää rakkautta).
Anonyymi kirjoitti:
On totta, että yksinäisyyttä voi kokea myös parisuhteessa olevat, mikä voi aiheutua monista syistä. Ensimmäisenä tulee mieleen se, että toista ei tunne/toinen ei tunnu tutulta (, vaikka olisikin ajautunut suhteeseen tuollaisen ihmisen kanssa), kommunikaatio ei toimi, ihminen ei koe olevansa huomioitu ja kohdattu suhteessa, erot tavoissa näyttää rakkautta (ja sitä ei tunnista omaa tai toisen tapaa näyttää rakkautta).
Niin, tai sitten on itse vähän sekaisin itsensä kanssa. Yksinäisyyden tunne on oma tunne. Se kumpuaa muista ihmisistä, mutta taas muut ihmiset eivät sitä tarkoituksella tee. Se liittyy monesti diihen, että ei itse ole eriytynyt ihmisenä. Tarvitsee muita ihmisiä näyttämään mitä itse on. Ei osaa olla aikuinen itselleen siis...
- Anonyymi
Disse kirjoitti:
Niin, tai sitten on itse vähän sekaisin itsensä kanssa. Yksinäisyyden tunne on oma tunne. Se kumpuaa muista ihmisistä, mutta taas muut ihmiset eivät sitä tarkoituksella tee. Se liittyy monesti diihen, että ei itse ole eriytynyt ihmisenä. Tarvitsee muita ihmisiä näyttämään mitä itse on. Ei osaa olla aikuinen itselleen siis...
Siis toisin sanoen ei tunne itseään (tarpeeksi hyvin). Jos parisuhteessa on kaksi ihmistä, jotka eivät tunne itseään, ei ole hyvä yhtälö. Tosin sekin, ettei vain toinen tunne itseään hyvin, jo vaikuttaa parisuhteeseen.
Anonyymi kirjoitti:
Siis toisin sanoen ei tunne itseään (tarpeeksi hyvin). Jos parisuhteessa on kaksi ihmistä, jotka eivät tunne itseään, ei ole hyvä yhtälö. Tosin sekin, ettei vain toinen tunne itseään hyvin, jo vaikuttaa parisuhteeseen.
Juuri näin... voi sitä oppia parisuhteessakin varmaan, kunhan kumpikin koittaa pysyä ns. omalla tontillaan yhdessä. Mulla kokemuksia, että sitä alkaa tapahtua kompensointia.... toinen ottaa vastuuta toisen tunteista jne...
Hyvä toimiva kommunikointi voi auttaa, kunhan uskoa riittää hyvyyteen. 🤔- Anonyymi
Disse kirjoitti:
Juuri näin... voi sitä oppia parisuhteessakin varmaan, kunhan kumpikin koittaa pysyä ns. omalla tontillaan yhdessä. Mulla kokemuksia, että sitä alkaa tapahtua kompensointia.... toinen ottaa vastuuta toisen tunteista jne...
Hyvä toimiva kommunikointi voi auttaa, kunhan uskoa riittää hyvyyteen. 🤔Itsetuntemukseen tarvitaan myös toisia ihmisiä. Usein sanotaan, että ihminen on ihminen vain suhteessa toisiin ihmisiin ja ihmisen persoona syntyy suhteessa toisiin ihmisiin. Toiset ihmiset voi olla joko ehjiä tai rikkonaisia peilejä (oman eheytensä tai rikkinäisyytensä tähden). Terveissä ihmissuhteissa, joissa sinun arvo ja oikeudet ihmisenä tunnustetetaan, sinulle annetaan tilaa, sinua aidosti kunnioitetaan ja sinun ainutlaatuisuutesi tunnustetaan, sinä voit oppia itsetuntemusta. Myös itsenäinen pohdinta ja itsereflektio auttaa itsetuntemuksen kehittämisessä.
Anonyymi kirjoitti:
Itsetuntemukseen tarvitaan myös toisia ihmisiä. Usein sanotaan, että ihminen on ihminen vain suhteessa toisiin ihmisiin ja ihmisen persoona syntyy suhteessa toisiin ihmisiin. Toiset ihmiset voi olla joko ehjiä tai rikkonaisia peilejä (oman eheytensä tai rikkinäisyytensä tähden). Terveissä ihmissuhteissa, joissa sinun arvo ja oikeudet ihmisenä tunnustetetaan, sinulle annetaan tilaa, sinua aidosti kunnioitetaan ja sinun ainutlaatuisuutesi tunnustetaan, sinä voit oppia itsetuntemusta. Myös itsenäinen pohdinta ja itsereflektio auttaa itsetuntemuksen kehittämisessä.
Joo. En mä jätä jutuistani mielestäni pois muitten vaikutusta, mutta sekin vaikutus on osattava ottaa oikein. Silloin se antaa, ei ota. 😊👌
Disse kirjoitti:
Joo. En mä jätä jutuistani mielestäni pois muitten vaikutusta, mutta sekin vaikutus on osattava ottaa oikein. Silloin se antaa, ei ota. 😊👌
Painotan vaan omaa osuutta jokakohdassa. Ulkoapäin saa peiliä, mutta niin monenlaista... jostain pitää löytää tolkku js se on itsestä. 😊👌
- Anonyymi
Meikäläinen on jo niin puutunut yksinolon tottumukseen, ettei tässä enää oikein naista osaisi ajatella elämään ja onhan se auttamattoman myöhäistäkin enää mitään kumppania haaveilla, kun ikää alkaa paukkumaan lähemmäs 49vuotta, että meikäläisen elämä alkaa olemaan aikalailla taputettu.
Tosin kyllähän sitä naisesta haaveilee, mutta haaveet saa haudata, koska tietää, ettei mitään mahdollisuuksia ole, kun sitä on pärstäkerroin niin ruma, ettei naiselle kelpaisi.
t. Ruma ätmi- Anonyymi
Käsi sydänmellä, kuinka moni nainen on sanonut sinua rumaksi? Vai onko rumuus omaa keksintöä?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Käsi sydänmellä, kuinka moni nainen on sanonut sinua rumaksi? Vai onko rumuus omaa keksintöä?
Ei nainen sanokaan suoraan miestä rumaksi, koska nainen sentään säälii rumaa miestä, eikä sano miestä rumaksi, vaan käyttää hienovaraisempia ilmaisuja.
Jotkut naisen voi lähteä treffeille säälistä ruman miehen kanssa kerran, mutta siihen se sitten jääkin, eivätkä ole enää jälkeenpäin yhteydesä rumaan mieheen.
Naiset saattavat ystävällisyyttää jutella ruman miehen kanssa pitkäänkin, kysyä kuulumisia, mutta torjuvat kahvikutsun tai vastaavan tosin empien.
Se on viesti rumalle miehelle, että en halua ruman miehen seuraa.
No ei se haittaa, koska asia tuli selville ja nainen voidaan unohtaa, tosin ei uusiakaan aloitteita jaksa tehdä, kun tietää, että lopputulos on aina sama.
t. Ruma ätmi - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei nainen sanokaan suoraan miestä rumaksi, koska nainen sentään säälii rumaa miestä, eikä sano miestä rumaksi, vaan käyttää hienovaraisempia ilmaisuja.
Jotkut naisen voi lähteä treffeille säälistä ruman miehen kanssa kerran, mutta siihen se sitten jääkin, eivätkä ole enää jälkeenpäin yhteydesä rumaan mieheen.
Naiset saattavat ystävällisyyttää jutella ruman miehen kanssa pitkäänkin, kysyä kuulumisia, mutta torjuvat kahvikutsun tai vastaavan tosin empien.
Se on viesti rumalle miehelle, että en halua ruman miehen seuraa.
No ei se haittaa, koska asia tuli selville ja nainen voidaan unohtaa, tosin ei uusiakaan aloitteita jaksa tehdä, kun tietää, että lopputulos on aina sama.
t. Ruma ätmiMistä sinä sen tiedät mitä ne hienovaraiset ilmaisut tarkoittavat? Minusta tuntuu että sinä tulkitset omiasi.
- Anonyymi
Yksinäisyys tappaa nopeammin kuin mikään muu sairaus. Ei kukaan halua olla yksin vaan sitä joutuu olemaan yksin rumuuden takia
- Anonyymi
Olen eri mieltä kanssasi, minusta alkoholi on suurin syy kuolemiin, jokainen meistä käsittelee omalla tavalla asioita, toisilla on tapana tarttua pulloon, kun ahdistaa tai on huono olla, toiset tekee asioita, joista saa hyvää mieltä. Eli harrastamalla mieleisiä juttuja helpottaa omaa tilannetta, kun taas tarttumalla pulloon voi saada vain hetken mielihyvän, ennen morkkiksia ym. Hyvä tuottaa hyvää ja paha pahaa- sanonta on hyvä muistaa.
Eli funtsikaa asioita mielessänne, ei kannata elää vain hetkessä vaan miettiä asioita vähän laajemmin ja pitemmässä aikaikkunassa. Tee asioita, joilla on positiivisia vaikutuksia itseesi, joista saat onnitumisen tuntemuksia ja myönteisiä fiboja myös tulevaan. Asioilla on tapana järjestyä, kun asenne tekemiseen on oikeanlainen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen eri mieltä kanssasi, minusta alkoholi on suurin syy kuolemiin, jokainen meistä käsittelee omalla tavalla asioita, toisilla on tapana tarttua pulloon, kun ahdistaa tai on huono olla, toiset tekee asioita, joista saa hyvää mieltä. Eli harrastamalla mieleisiä juttuja helpottaa omaa tilannetta, kun taas tarttumalla pulloon voi saada vain hetken mielihyvän, ennen morkkiksia ym. Hyvä tuottaa hyvää ja paha pahaa- sanonta on hyvä muistaa.
Eli funtsikaa asioita mielessänne, ei kannata elää vain hetkessä vaan miettiä asioita vähän laajemmin ja pitemmässä aikaikkunassa. Tee asioita, joilla on positiivisia vaikutuksia itseesi, joista saat onnitumisen tuntemuksia ja myönteisiä fiboja myös tulevaan. Asioilla on tapana järjestyä, kun asenne tekemiseen on oikeanlainen.Yksinäiset juo alkoholia yksinäisyyden takia.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yksinäiset juo alkoholia yksinäisyyden takia.
Itse olen yksin, mutten tunne itseäni kovin usein yksinäiseksi. Kun tunnen itseni yksinäiseksi, en juo ainakaan alkoholia, jotain muuta mielummin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itse olen yksin, mutten tunne itseäni kovin usein yksinäiseksi. Kun tunnen itseni yksinäiseksi, en juo ainakaan alkoholia, jotain muuta mielummin.
Korvien välistä kiinni, miten haluat kokea asioita ja toimia kokemuksen pohjalta? Jos alkoholi on mielestäsi ainut helpottava lääke tilanteeseen niin toimit sen mukaan, itse toimin toisin ja olen ylpeä siitä et toimin toisin. Mikä minä olen toisia neuvomaan, jokainen toimii niikuin parhaimmaksi näkee.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yksinäiset juo alkoholia yksinäisyyden takia.
Kaikki yksinäiset ihmiset eivät juo ja/tai käytä päihteitä.
- Anonyymi
Yksinäisyys ei ole sairaus. Se on "tila".
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yksinäiset juo alkoholia yksinäisyyden takia.
Oletko ihan varma?Voi sitä muutenkin juoda .
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kaikki yksinäiset ihmiset eivät juo ja/tai käytä päihteitä.
Vittuako kenellekään kuulu,mitä kukakin tekee.
- Anonyymi
Just näin, duunissa yltiösosiaalinen ja tekemisissä ihmisten kanssa, vapaa aikana sitten saa onneksi olla rauhassa. Niin parasta!
- Anonyymi
Sama! Sosiaalinen kiintiö täyttyy jo työn puolesta. Vapaa-ajalla ei enää jaksa ihmisiä.
- Anonyymi
Persoonakohtaisesti vaihtelee, millainen sosiaalinen elämä laadultaan ja määrältään riittää. Itse suosin laatua ja lähipiiriin kuulunut ainan. 6-8 läheistä ystävää, joiden lisäksi perhesuhteet ja muut.
En nyt tiedä onko se kamalaa mutta julmalta se välillä tuntuu. Vähän sama kuin toteaisi vuosia lasta yrittäneelle pariskunnalla että ei se lapsettomuus kamalaa ole. Pyörällessäni puiston ohi katsellen pariskuntia voin kuvitella sen kouraisun lapsettoman pariskunnan sieluissa näiden kävellessä lastentarhan ohi. Tai sen syvän pettymyksen tunteen kun treffeiltä poistut "tämä pasianssi ei mennyt läpi"-tunnelmissa kuin pariskunnan turhaan odottaessa rauskaustestin värien muuttumista viivojen kohdalla.
Yksinäisyys on myös siitä karu että se helposti palauttaa menneisyyteen. Aamulla join kahvit terassilla ja siinä oli pöydän toisella puolen penkki tyhjä. Usein iltaisin vein vaimolle sinne iltakahvit kunhan olin saanut lapset nukkumaan. Siinä sitten pohdittiin mitähän noista lapsista tulee isona tai mahtuisiko yhteen nurkkaan lumipalloheisi. Joskus pimeinä syysiltoina pistin myrskylyhdyn palamaan ja vaimo kietaisi itsensä viltin sisään ja tuli syliini istumaan. Siinä vai oltiin ja kuunneltiin kun syyssade piiskasi luontoa. Siinä ei puheta tarvittu; tai kyllä joskus olisi tarvinnut mutta en hennonnut sanoa että unohdin pyykit sinne sateeseen.
Näitä hetkiä muistellessa yksinäisyys kyllä tuntuu. Toki menneisyys nyt on menneisyyttä ja matka jatkuu, hstoriasta hyvät asiat mukaan sellaisenaan ja virheet myös jotta ei niitä toistelisi.
Yhä enenevissä määrin tuo yksinäisyys on siirtynyt taka-alalle. Osittain varmaan siksi että olen alkanut jo hyväksyä sen että loppuelämäni olen yksin ja siihen kuuluu osana hetkittäinen yksinäisyyden tunne. Toinen asia on että pyrin nyt nauttimaan niistä asioista joita minulla on. Lapset, terveys, työ, harrastukset sekä ennenkaikkea kavereita ja ystäviä.
Pitää vain huolehtia että yksinäisyyden tunteesta ei tule sellaista mitä alkaa pelkäämään ja sen kohtaamista karttaa täyttämällä kalenteri kaikella turhalla. Silloin alkaa ongelmat.- Anonyymi
Kyllä nuo kaikki kuvaamasi jutut ovat kaameita. Voin hyvin ymmärtää tuskan, joka parilla joka lapsia ei yrityksistä huolimatta ole saanut on, sillä itselläni ekan lapsen jälkeen tuli keskenmeno ja sekin tuntu pahalta ja toki lapsi myöhemmin syntyi. Hyvin tunsin tuon kirjoituksesi osuuden myös toisen ihmisen kaipuusta. Ehkä kaikki ei kaipaa sit toisen ihmisen läheisyyttä, hellyyttä, välittämistä. En tiedä.
- Anonyymi
Sinulla on elämässä asioita, joita monella ei ole. Usein ajatellaan, että ihmisellä on kaikki, kun hänellä on koulutus, työ, riittävä toimeentulo, oma koti, parisuhde, lapset, terveys, ystävät, harrastukset. Sinulla on siis ollut nuo kaikki ja vielä on suurin osa noista. Olet onnekas. Onhan myös niitä ihmisiä, joilla on vain muutama asia noista tai ei yhtään. Onnellisuus on sitä, että elämässä on perusasiat läsnä ja tasapaino niiden kesken. Onnettomuus on sitä, että elämästä puuttuu jotain perustavanlaatuista ja ihminen ei siksi pysty toteuttamaan itseään eikä koe elämäänsä tyydyttävänä. Sillä on silti merkitystä, kuinka tuossakin tilanteessa osaa asennoitua tilanteeseensa. Jääkö makaamaan tuleen vai meneekö eteenpäin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä nuo kaikki kuvaamasi jutut ovat kaameita. Voin hyvin ymmärtää tuskan, joka parilla joka lapsia ei yrityksistä huolimatta ole saanut on, sillä itselläni ekan lapsen jälkeen tuli keskenmeno ja sekin tuntu pahalta ja toki lapsi myöhemmin syntyi. Hyvin tunsin tuon kirjoituksesi osuuden myös toisen ihmisen kaipuusta. Ehkä kaikki ei kaipaa sit toisen ihmisen läheisyyttä, hellyyttä, välittämistä. En tiedä.
Nuo asiat toki on surullisia mutta on myös olemassa itsestä riippumatonta kärsimystä, joka ei ole rinnasteinen sinkkuudelle tai lapsettomuudelle. Usein jos sinkkuus tai lapsettomuus lasketaan elämässä kaikkein suurimmaksi kärsimykseksi, sitä kärsimystä ei oikeasti ole oikein koettukaan sen syvimmässä merkityksessä eikä sitä myöskään ymmärretä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nuo asiat toki on surullisia mutta on myös olemassa itsestä riippumatonta kärsimystä, joka ei ole rinnasteinen sinkkuudelle tai lapsettomuudelle. Usein jos sinkkuus tai lapsettomuus lasketaan elämässä kaikkein suurimmaksi kärsimykseksi, sitä kärsimystä ei oikeasti ole oikein koettukaan sen syvimmässä merkityksessä eikä sitä myöskään ymmärretä.
*itsestä riippumaton= ei yksilön itsensä aiheuttama, jonkun ulkopuolisen aiheuttama, joko toiset ihmiset tai vastaava
- Anonyymi
Yksinäistä erakkoelämää kerrostaloyksiössä.
Onneksi tämä ei ole kestänyt kauan vain 2010 alkaen. - Anonyymi
Mut tinderi pelastaa että saa yhden yön juttuja. Välillä kun saa naisen läheisyyttä niin kestää sen yksinolonkin paremmin.
- Anonyymi
Jos saat naisia Tinderistä niin silloin et joudu muutenkaan olemaan yksin. Vain top10% mies voi saada Tinderistä yhden yön juttuja.
- Anonyymi
Yksin ollessa ei ole parisuhderiitoja. Ei stressiä minnekkään. Kun hommaa fwb-suhteen, saa hyvää seksiä. Se taitaa olla halvin asumismuoto. Naisen kanssa yhdessäasuminen ei välttämättä säästä ja voi puolet asunnosta viedä mennessään. Seurustelu erikseen asuttaessa kallein. Yksinelämisen kääntöpuoli on, että joskus olis kiva mennä teatteriin tai tapahtumiin kaksistaan. Yhdessä asujasta on myös turvaa ja apua.
- Anonyymi
Vain top5% mies voi hommata fwb-suhteen edes siedettävän näköisen naisen kanssa.
- Anonyymi
Samaa mieltä aloittajan kanssa.
Vapaus mennä ja tulla on parasta. Sekä ikuiset riidat ym.
Ei kiitos.
Lisäksi harrastuksia pitää olla, eli nimenomaan sitä mitä haluaa tehdä.
Minun harrastukset on sellaisia että osa niistä on sellaisia joita voi hommailla yksin.
Osa semmoisia johon ok tytsi voisi osallistuakin.
Niin vaan kävi että tapasin sellaisen, mutta mutta ikäero todella suuri...
On todella kiva ihastua, mutta meillä jokaisella on nämä arkipäivän asiat hoidettavana.
Pitäkää arkipäivän asiat kunnossa, harrastakaa ja ihastukaa.- Anonyymi
Mikä on liian suuri ikäero, kun näytät hakevan vain harrastusseuraa? Kakstoista vuotta? Viistoista vuotta?
- Anonyymi
Eikös se paras mahdollinen ikäero ole 30 vuotta, kuten presidentilläkin?
Eli vähintään tuo, 60 vuotta on monilla myös, nainen siis tuon verran nuorempi.
- Anonyymi
Koko elämä yksin, ei kavereita, ystäviä tai suhteita. En pode yksinäisyyttä. Toki joskus käy mielessä, olisiko kivempaa jos olisi kumppani. Mutta todennäköisesti jo erakkoluonteeni vuoksi minulle sopivaa ei vain ole.
- Anonyymi
Yksin oleminen ja yksinäisyys ovat eri asioita.
- Anonyymi
Totta. Joku saattaa sanoa olevansa yksinäinen jo silloin, jos joutuu olemaan yksin 5-10 tuntia. Joku toinen taas haluaa olla yksin 6 päivää viikossa omien harrastusten parissa, ja ainoastaan yhtenä päivänä viikossa tavata ystäväänsä. Ihmisiä kun on monenlaisia.
- Anonyymi
Erittäin totta. Ihmiset on erilaisia sen suhteen, miten paljon tarvitsevat ja sietävät yksin olemista. Erot on persoonakohtaisia. Toiset myös viihtyvät yksin paremmin kuin toiset. Ihmiset on myös erilaisia sen suhteen, kuinka paljon sosiaalista elämää ja ystäviä riittää heille. Niin ikään ihmiset on erilaisia sen suhteen, minkä laatuiset ihmissuhteet tyydyttää heitä ja miten pinnallisia/syvällisiä ihmissuhteita he kaipaavat. Yksin oleminen on myös jossain määrin terveellistä jokaiselle, että saa aikaa itselleen ja ajatuksilleen. Saa aikaa palautua muista ihmisistä. Kaikilla ei välttämättä ole mahdollisuutta siihen yksin olemiseen oman elämäntilanteen vuoksi, esim. suurperheiden vanhempien on vaikea joskus löytää edes hengähdystaukoa itselleen.
Usein on laskettu, että ihminen pystyy ylläpitämään noin 5-7 ystävää/ihmistä lähipiriissä. Tähän ei välttämättä ole laskettu perheenjäseniä. Toisille riittää oman perheenjäsenet tai puoliso, toiset kaipaavat enemmän sosiaalista elämää. Oman parisuhteen ja perheen ulkopuolinen sosiaalinen elämä kannattaa. Se, että huolehtii säännöllisestä yhteydenpidosta ja tapaamisista esim. 5-10 ihmisen kanssa on oikeasti aikaa ja energiaa vievää. Ystävyyssuhteen huolehtiminen, johon liittyy ajan antaminen, säännöllinen yhteydenpito, molemminpuolinen huomioiminen ja vaivannäkö säännöllisten tapaamisten järjestämiseen, on usein ehto ystävyyssuhteen hengissä pysymiseen. Usein ystävyyssuhteet myös kuolevat, jos ne eivät ole/lakkaavat olemasta molemminpuolisia tai jos vastuu yhteydenpidoista ja yhteydenotoista jää tai oletetaan vain toiselle ihmiselle. - Anonyymi
Vielä tuosta yksinäisyysteemasta. Yksinäisyys on aika vakava yhteiskunnallinen ilmiö ja kaiken kaikkiaan myös hyvin monisyinen. Yksinäisyyden syyt voivat olla myös erilaiset. Yksinäisyyttä esiintyy kaikissa ikä- ja yhteiskuntaluokissa. Yksinäisyys ei välttämättä parane myöskään sillä, että yksinäiset hakeutuisivat yhteen, koska yksinäiset ovat iso joukko hyvin erilaisia, eri-ikäisiä ja erilaisista taustoista tulevia ihmisiä. Suosittelen kaikkia lukemaan teoksen Yksinäisten Suomi, joka kuvaa todella monipuolisesti yksinäisyyttä yhteiskunnallisena ilmiönä ja ongelmana. Tässä myös hyvä linkki aiheeseen:
https://yle.fi/uutiset/3-10540153 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vielä tuosta yksinäisyysteemasta. Yksinäisyys on aika vakava yhteiskunnallinen ilmiö ja kaiken kaikkiaan myös hyvin monisyinen. Yksinäisyyden syyt voivat olla myös erilaiset. Yksinäisyyttä esiintyy kaikissa ikä- ja yhteiskuntaluokissa. Yksinäisyys ei välttämättä parane myöskään sillä, että yksinäiset hakeutuisivat yhteen, koska yksinäiset ovat iso joukko hyvin erilaisia, eri-ikäisiä ja erilaisista taustoista tulevia ihmisiä. Suosittelen kaikkia lukemaan teoksen Yksinäisten Suomi, joka kuvaa todella monipuolisesti yksinäisyyttä yhteiskunnallisena ilmiönä ja ongelmana. Tässä myös hyvä linkki aiheeseen:
https://yle.fi/uutiset/3-10540153Ihmiset tuppaavat tarvitsemaan jonkin syyn hakeutua toistensa seuraan, eikä pelkkä yksinäisyys monestikaan riitä yhdistämään ihmisiä. Nykyään kun ei edes ole samanlaista kylähenkeä kuin aikoinaan, milloin tavattiin ihmisiä kaupalla tms.. Myöskin se että nykyään kuljetaan yksin autolla, on huomattavasti enemmän vaihtoehtoja minne mennä.
- Anonyymi
Puolireuho et ole kokenut miltä tuntuu olla ollut koko ikänsä yksin. Minä en ole koskaan kokenut pitkää parisuhdetta. On mulla parisänky mutta jossain vaiheessa en enää edes viitsinyt asetella lakanaa kuin toiselle puolelle petaria. En vain jaksanut välittää kun miksi nähdä vaivaa kun nukun aina yksin:D Osin omaa syytään ja osin voi varmasti sanoa olosuhteiden vuoksi. Et tullut maininneeksi onko sulla mahdollisesti lapsia avioliitostasi. Jos on voit sanoa saaneesi paljon elämältä. No mä voi sanoa sulle että yksinäisyys jollet ole oikeasti erakko kalvaa sinua vähitellen. Ei se helpota ajanmyötä vaan tuntuu aina vain pahemmalta.
- Anonyymi
Ei se olekaan, kun viimein tajuaa, ettei ole ansainnut naista, eikä rakkautta, koska on ihminen, joka vain pilaisi naisen elämän.
Siksi kohtalo ohjaa elämää, että elämään tulee esteitä, joiden takia ei ole mahdollista luoda parisuhdetta. - Anonyymi
Yksin on paras olla.
- Anonyymi
Yksin on parempi olla kuin epätyydyttävässä parisuhteessa/epätyydyttävissä ihmissuhteissa. Ihmisen ei kuitenkaan ole hyvä olla yksin, ainakaan koko aikaa. Paras on etsiä hyvää ja rakentavaa seuraa. Parhaassa tapauksessa ihminen voi löytää kumppanin ja hyvän parisuhteen, jossa on mahdollisuus tarvittaessa siihen yksin oloon mutta myös mielenkiintoiseen seuraan.
- Anonyymi
Kyllä se on kamalaa mutta yksinäiset ei uskalla myöntää sitä että ovat yksinäisiä ja ne masentaa ettei luulla hulluksi.
- Anonyymi
Yksin olen ollut 26 vuotta ,Vaikean eron ja alkoholisoituneen puolison jälkeen yksin oleminen on tuntunut ajoittain hyvälle ja siihen on tottunut jo .Mutta aina en koe yksinäisyyttä .Viihdyn viikokin yksin ,käyn kaupassa ,saan vaihtaa hiukan ajatuksia, kun joku pysähtyy juttelemaan kanssani.Samoin harrastuksissa ,tulee näitä harrastuskavereita .Nyt etenkin kun olen muuttanut vieraalle paikkakunnalle ,olen kokenut yksinäisyyttä ja se on tuntunut pahalle.Tietokoneen olen huomannut poistavan näitä yksinäisyyden kokemuksia.Koneella saa yhteyden ihmisiin, on kaikenalaisia chatteja ,missä voi jutella anonyymisti . Samaten nämä palstat . Erakoksi en haluaisi tulla ,sillä vielä se sokeri suussa sulaa.
- Anonyymi
Tottuuhan ihminen vaikka istumaan muurahaispesässä jos sitä tarpeeksi tekee.
Usein se vaan tuppaa menemään niin että yksinäisyys, ei siis yksin olo, koetaan negatiiviseksi ja passivoivaksi asiaksi. Ja kun se pyörä alkaa pyörimään niin tilanne tuppaa vain pahentumaan, ettei sitä myöhemmin jaksa välittää tai yrittääkään. Mikä on tietty huono asia koska jokainen vanhenee ja mitä enemmän jättää väliin niin sitä enemmän jää väliin. - Anonyymi
Niin. On niitä ystäviä joiden kanssa 'seurustella' ja vaihtaa kuulumisia ja ajatuksia.
Yksinäisyytenä pidän erakkoelämää eikä sen seuraukset kovin hyviä ole jos aikaa kuluu tarpeeksi kauan. Kyllä ihminen on sosiaalinen 'eläin' ja sille hyvää tekee seura.
Tarkoitan että ennemmin jakaisin päiväni läheisilleni kuin 'nauttisin' yksinäisyydestä.- Anonyymi
Minä taas mielelläni jaan osan päivästä läheisilleni, mutta osan päivästä viihdyn omissa oloissani, kaikessa rauhassa. -Mää Turust päin
- Anonyymi
Meitä on monenlaista. Osa viihtyy seurassa, osa itsekseen.
Minä olen aina halunnut tehdä omia juttuja itsekseni. Mukava avauksesi kääntyi mielenkiintoiseksi keskusteluksi. On todella harmi, kuinka iso ongelma yksinäisyys on Suomessa, vaikka itse ainakin koen suomalaiset pääosin todella lämpimänä ja aitona porukkana. Täällä tarvittaisiin vain se ensimmäinen potku persuksille, jotta uskallettaisiin puhua toinen toisillemme. Huonokuntoisten iäkkäiden ihmisten yksinäisyys on tietysti toinen juttu: on hienoa, että järjestöt tekevät ystävätoimintaa. Mutta kuinka paljon yksinäisiä vanhuksia jää löytymättä, sitä olen pohtinut.
Meitä todella on moneen junaan, ja yksin oleminen olematta yksinäinen on monelle se luonnollisin tapa elää. Itsestäni myös välillä mietityttää, että romanttisten suhteiden tavoittelu/niiden puuttuminen tuntuu tuovan joillekin valtavasti turhaa stressiä. Mitä jos aikaa käyttäisi vanhojen ystävyyssuhteiden vaalimiseen tai uusien ystävien hankkimiseen, voisiko elämään tulla rutkasti iloa ja merkitystä vaikka parisuhdetta ei olisikaan. Itselläni on hyviä kokemuksia talkoo-/vapaaehtoishommista, niistä kaikista on löytynyt samanhenkisiä ihmisiä. Nuo hommat ovat siinä mielessä hyviä, että niistä saa muille hyötyä, itselle hyvää oloa ja kaupan päälle vielä uusia tuttavuuksia.
Suomalaiset kaipaavat paljon tilaa, joten yksinään leppoisasti asuminen on meille aika luonnollista. Opiskelijakimppakämpätkään eivät vetoa ja niiden tilalle rakennetaan yksiöitä, vaikka yksinäisyys on llisääntynyt nuorillakin hälyttävästi. Nythän ainakin yksi yleistyvä ilmiö on yhteisöllinen asuminen, eli talot joissa kaikilla on omat asunnot mutta yhteiset oleskelutilat aktiviteetteineen. Onko kellään kokemusta tai mitä olette niistä mieltä?- Anonyymi
Sillä mitä täällä tarkoitetaan yksinäisyydellä tarkoittaa pääasiassa romanttisen suhteen puutetta. Ei sitä voi korvata kaverit tai talkootyö. Kun näet ydessä olevia pareja iskee yksinäisyyden ja osattomuuden tunne kasvoille. Tähän liittyy vielä kaipuu saada lapsia. Se on aika katkeran makuinen yhdistelmä nieltäväksi.
- Anonyymi
Yksin oleminen ei monestikaan ole kamalaa, yksinäisyyden tunteminen taas voi olla, jollei nyt ihan kamalaa mutta masentavaa, ahdistavaa ja passivoivaa.
- Anonyymi
Olen 12 vuotta sitten eronnut ja nautin siitä, että saan olla omissa oloissani. En edes oikein ehdi harrastaan mitään, kun kaikki on kiellettyä kaupungissa, mitä minä haluaisin tehdä. Sitä maksullista harrastamista kyllä saisi tehdä, mutta minua ei kiinnosta hikiset kuntosalit, ei urheilu, ei tapahtumat, kaikkein vähiten terassit. Miksi jotkut nauttii hälinästä ja ihmismassoista, joukossa tyhmyys tiivistyy. Yhteisöllisyys on minulle kirosana, ihan turhanpäiväistä höpötystä jossain kerhohuoneella tai seurakunnalla, tms. Senkin ajan luen mieluummin lehteä kotona, keitän hyvät kahvit ja nautin kiireettömyydestä. Silloin ,kun erosin, niin naiset oli kiinnostuneita ja aina joku oli pyytämässä oluelle, ravintolaan tai vastaavaan. Mutta, yksikään ei ollut minun ihannetyyppinen, joten miksi antaa kuvaa, että olisin ollut mielissäni. Toinen juttu oli se, että naisten kiinnostus meni, kun sanoin, etten käytä alkoholia, mutta juon vain kahvia tai jaffaa, niin kommenttina tuli, että oletpa tylsä ihminen. Sitten taas minun ihannetyyliset naiset on lähes kaikki varattuja ja ne harvat vapaat löysivät yhden vian minusta tai ehkä montakin, mutta pahin vikani naisten mielestä on tupakointi? Juoppo saa olla ja eronnut, tatuoitu, rikollinen, kalju, 100 kiloinen sika, parta ajamatta, hikinen t-paita, lökärishortsit ja jeesussandaalit, sekä aurinkolasit, niin naisille kelpaa. Mutta, ei kunnon mies, joka vielä käy työssä tai harrastaa työntekoa, viihtyy kotona ja on kotona jopa yöt. Ehkä täytyisi olla sitä statusta, silloin ei tarvitse edes olla miehen minkään näköinen, kun kaunis nainen on heti valmis makuuhuoneeseen. Harmi, etten omista hienoa taloa, upeaa autoa ja kesämökkiä, silloin olisi jonoa ja jopa varattuja naisia tulossa kylään. Nyt, kun ajan kansanautolla, tavallisissa vaatteissa ja teen ns. töitä aamu-ja keskipäivän välttääkseni ruuhkaa, niin kukaan ihana nainen ei edes hymyile, kuin ehkä vain keväällä heinäkuuhun asti ja syksyllä kaikki on suu väärinpäin ja pukeutuu mustiin tai tuulipukuun. jukkap9 ja luukku com , jos löytyisi joku söpö ja ihana , naisihanteeni on leveälanteinen rouvakoon nainen ja pitkät hiukset plussaa
Yksinäisyys on tunnetila ja yksin eläminen taas on konkreettinen tosiasia.
- Anonyymi
Yksinäisyys on rumuuden aiheuttama tila josta ei ole pois pääsyä.
- Anonyymi
Pöh. Ei liity ulkonäköön mitenkään.
- Anonyymi
On ne konstit monet :))
https://www.youtube.com/watch?v=1kBct1yP3dM
Helppoja ratkaisuja??? :)) - Anonyymi
Riippuu täysin siitä, onko yksinäinen vapaaehtoisesti vaiko vasten tahtoaan.
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mitä hittoa tapahtuu nuorille miehillemme?
Mikä on saanut heidän päänsä sekaisin ja kadottamaan järjellisyytensä normaalista elämästä ja ryhtymään hörhöiksi? https3754779En sitten aio sinua odotella
Olen ollut omasta halustani yksin, mutta jossain vaiheessa aion etsiä seuraa. Tämä on aivan naurettavaa pelleilyä. Jos e861924Martina jättää triathlonin: "Aika kääntää sivua"
Martina kirjoittaa vapaasti natiivienkusta suomeen käännetyssä tunteikkaassa tekstissä Instassaan. Martina kertoo olevan681652- 441566
Persut vajosivat pinnan alle
Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuson (ps) tietämättömyys hallinnonalansa leikkauksista on pöyristyttänyt Suomen ka2561509En vain ole riittävä
Muutenhan haluaisit minut oikeasti ja tekisit jotain sen eteen. Joo, ja kun et varmaan halua edes leikisti. Kaikki on o291420Oon pahoillani että
Tapasit näin hyödyttömän, arvottoman, ruman ja tylsän ihmisen niinku minä :(601396Kuka sinä oikeen olet
Joka kirjoittelet usein minun kanssa täällä? Olen tunnistanut samaksi kirjoittajaksi sinut. Miksi et anna mitään vinkkej541377KUPSinpelaaja vangittu törkeästä rikoksesta
Tänään tuli uutinen että Kupsin sopimuspelaajs vangittu törkeästä rikoksesta epäiltynä. Kuka pelaaja kysressä ja mikä ri111264- 281245