Olen 19-vuotias tyttönen ja ollaan seurusteltu poikakaverini kanssa 3 vuotta ja 3 kuukautta ja mä oisin valmis menemään jo kihloihin, olen ollut jo aika kauan, mutta en ole oikein varma mitä poikakaverini ajattelee asiasta... Ollaan muuttamassa yhteen kohta ja muutenkin puhuttu tulevaisuudesta, mutta ei vaan tästä asiasta. Suhteen alussa muistan kyllä, että poikakaverini sanoi että haluu naimisiin mun kanssa joskus yms.
Mitä olette mieltä että jos nainen kosii? Varsinkin miehien kommentit kiinnostais. Poikakaverini on kyllä aika perinteinen mies ja muutenkin tuntuu arvostavan perinteitä ja en tiedä että haluisko se sitten itse kosia kun siltä tuntuu...Sen takia olenkin miettinyt että eikö se halua vielä kihloihin. Itse asiassa luulen että se ei edes ajattele vielä tämmösiä.
Mä olen aika ujo ja mulla on myös aika huono itsetunto joten pelkään tosi paljon, että poikakaverini vastaa kieltävästi koska otan sen itteeni kuitenkin. Muutenkin poikakaverini on tehnyt aloitteen suhteessamme lähes kaikissa asioissa, koska se ei ole kovin ujo.
Vitsit kun saisin jostain tietää mitä se ajattelee tästä asiasta. Onko teillä jotain vinkkejä miten voisin asiaa kysästä jotenki kierosti että se ei tajua=)?
Sitäkin olen miettinyt että kysynkö suoraan että haluaako se mun kanssa kihloihin vai kysynkö että mitä mieltä on kihlautumisesta ja millon haluis mennä yms.
Poikakaverini on intissä parhaillaan ja joka kerta kun se tulee lomille niin ajattelen että nyt sen teen ja joka kerta en vaik ole uskaltanutkaan... aapuuva! Mitä mieltä olette?
Mitä olette mieltä että jos nainen kosii? Varsinkin miehien kommentit kiinnostais. Poikakaverini on kyllä aika perinteinen mies ja muutenkin tuntuu arvostavan perinteitä ja en tiedä että haluisko se sitten itse kosia kun siltä tuntuu...Sen takia olenkin miettinyt että eikö se halua vielä kihloihin. Itse asiassa luulen että se ei edes ajattele vielä tämmösiä.
Mä olen aika ujo ja mulla on myös aika huono itsetunto joten pelkään tosi paljon, että poikakaverini vastaa kieltävästi koska otan sen itteeni kuitenkin. Muutenkin poikakaverini on tehnyt aloitteen suhteessamme lähes kaikissa asioissa, koska se ei ole kovin ujo.
Vitsit kun saisin jostain tietää mitä se ajattelee tästä asiasta. Onko teillä jotain vinkkejä miten voisin asiaa kysästä jotenki kierosti että se ei tajua=)?
Sitäkin olen miettinyt että kysynkö suoraan että haluaako se mun kanssa kihloihin vai kysynkö että mitä mieltä on kihlautumisesta ja millon haluis mennä yms.
Poikakaverini on intissä parhaillaan ja joka kerta kun se tulee lomille niin ajattelen että nyt sen teen ja joka kerta en vaik ole uskaltanutkaan... aapuuva! Mitä mieltä olette?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sano hänelle suoraan että haluat puhua tällasesta asiasta koska se vaivaa sua. Sitten kysyt mitä mieltä hän on kihloihin ja naimisiin menosta ja onko hän ajatellut tätä asiaa olleskaan... Ja sitten kerrot tuon mitä kirjotit tänne. Unohda hetkeksi se huono itseluottamus ja ujous, asia ei varmaan ole kovin helppo poikakaverilleskaan...
Kukaan muu ei voi asiaa teidän puolesta ratkaista kun te itse!
Kyllä hyvässä suhteessa pystyy tällaisista asioista keskustelemaan! Olette olleet jo aika kauan yhdessä, ja olette muuttamassa yhteenkin. Miksi et siis voisi ihan suoraan keskustella suhteenne tulevaisuudesta muutenkin poikaystäväsi kanssa? Kysy vaikka, mitä mieltä hän on naimisiinmenosta ihan yleisellä tasolla.
Itse olen myös perinteitä kunnioittava ja mielestäni kosiminen on miehen tehtävä. Toki nainenkin voi nykyään kosia, mutta itse en siitä pitäisi.
Voi olla että (perinteisesti ajatteleva) miehesi on jo esim. ajatellut asiaa kertomatta siitä sinulle, vaikkakin sitten vain yleisellä tasolla. Pettymys saattaa olla aika suuri jos sinä menet kosimaan? (vaikkei sitä luonnollisesti näyttäisikään).
Itse koen, että kosiminen on miehen kantilta yksi suurimpia asioita parisuhteessa (häätkin ovat ehkä enemmän morsiamen juhla).
Toki jos itse haluat mennä kihloihin, niin voisit vaikka vinkata asiasta ohimennen silloin tällöin? (Onko esim. kavereita, jotka ovat kihloissa ==> "Mäkin voisin joskus haluta sormuksen sormeeni" tms.)
PS. Jos armeija on kesken, niin kehottaisin odottamaan sen loppumista. Intti kun vie ajatukset aika tehokkaasti pois kosimisista jne. Ja tämä vain oma henk. koht. näkemykseni... ;-)
Terveisin,
Mies 25v -- kosimista suunnittelemassa
Tarkottaako kihlaus sulle lupausta avioliitosta? Jos, niin voisithan sä ottaa asian puheeks ihan niin, että onko miehes ajatellu että te viettäisitte loppuelämänne yhessä? Tai niin että miten SÄ olet sellasta miettiny.. että kuulostaisko ihan hullulta.. :)
Itse olen saamaa mieltä kuin moni edellä: jutelkaa asiasta. Mun mielestä perinteiselle miehelle pitää jättää tuo kosiminen, mutta eihän se estä sua ottamasta asiaa puheeksi. Luultavasti intin jälkeen hänellä saattaakin olla jo vakiintuminen mielessä. ;) Olette kuitenkin aikas nuoria, ja vasta muuttamassa yhteen.. Eikös kannata hetken aikaa katsella miten se yhteiselo sujuu? Ainakin itse katson kihlauksen olevan merkki siitä, että pian mennään naimisiin, mutta tiedän tästä olevan nykyisin monia käsityksiä... Meillä ollaan puhuttu että sitten kun valmistutaan olisi kihlauksen aika, joten sitä odotellessa =)
Terkuin, 6 vuotta seurustellut ja reilut 2 vuotta yhdessä asunut ja ensi vuonna kihloihin kenties =)
Ymmärrän hyvin tilanteesi, kun on rakastunut ja tuntuu että se oikea on löytynyt, niin haluaa jollain tavalla "vakiinnuttaa" suhdetta.
Tässä mun kokemus: Seurustelin ekaa kertaa vakavasti, olin just täyttänyt 18, samoin poikaystäväni. Noin 3 vuoden seurustelun jälkeen muutimme toukokuussa yhteen ja kesäkuussa hän kosi. Oltiin niiin onnellisia ja rakastuneita. Alkuun yhteiselo oli ihanaa, mutta eipä mennyt kuin reilu puoli vuotta niin kaikki muuttui. Ei nyt kertaheitolla, mutta pikkuhiljaa ihana yhteiselo muuttui ahdistavaksi. Se vaan paheni koko ajan, mieheni häipyi välillä omille teilleen, en tiennyt minne. Monet itkuiset yöt tuli vietettyä. Homma vaan ei toiminut enää ollenkaan. Vihdoin tajusin ettei niin voi elää. (En nyt tässä ala kaikkia yksityiskohtia kertomaaan...) Erosimme ja muutin yksin asumaan. Pian huomasin miten tärkeää oli saada kunnolla itsenäistyä ja "kasvaa aikuisemmaksi".
Tällä hetkellä (olen kohta 28v) olen seurustellut tulevan aviomieheni kanssa reilut 5v ja elukuussa menemme naimisiin.
En halua kokemuksellani aiheuttaa mielipahaa ja epäilyksiä onneesi, kaikki me olemme erilaisia, omia yksilöitämme, joilla on omanlaisensa suhteet. Voi olla että elätte elämänne onnellisena loppuun asti, toivottavasti näin. Mutta suosittelen lämpimästi elämistä avoliitossa ennen lupausta avioliitosta. Sitä kautta toisen ihmisen vasta oppii kunnolla tuntemaan. Vaikka sormus on "vaan" sormus, niin minulle sillä on suuri merkitys. Nyt yksi sellainen lupaus pyörii jossain laatikon pohjalla... Toinen sentään on jo sormessa pysynyt, ja saa vihkisormuksen kaverikseen :)
Tsemppiä teille, ja malttia odottaa sitä oikeaa hetkeä.
Samanlainen kokemus kuin ninalla:
Nuorena (15v) seurustelemaan alkanut kaveri meni kihloihin neljän vuoden seurustelun jälkeen, josta reilu vuosi avoliittoa. Ei mitään teinikihloja, vaan ihan tositarkoituksella ja hääpäiväkin katsottuna muutaman vuoden päähän. Mutta vajaan vuoden kuluttua kuitenkin tuli ero. Ilmeisesti vasta lupaus avioliitosta ja loppuelämästä yhdessä sai pohtimaan suhdetta tosissaan.
Itselleni kävi aikalailla samalla tavalla... Harmittaa kun tuli mentyä kihloihin ennenkuin asuttiin yhdessä. Yhdessä asuessa voi asiat tosiaan muuttua... Mentiin kihloihin kaiken lisäksi minun aloitteesta. Nyt olen ollut nykyisen miesystäväni kanssa kolme vuotta ja kihloista on puhuttu, mutta sovittiin, että hääpäivä sovitaan sitten kun hän kosii=) Vähän kyllä pelottaa tuo kihloihin meneminen. Kaikkea hyvää sinulle, joka aiot kihlautua poikaystäväsi kanssa. Suosittelen kyllä että asutte ensin ainakin puoli vuotta yhdessä, ennenkuin ehdotat kihloihin menoa! Tsemppiä myös ninalle!
Kiitos paljon mielipiteistänne ja vastauksista. Olen tässä pohdiskellut ja miettinyt mitä tekisin. Tiedän kyllä että poikakaverini kosii kyllä jos sitä todella haluaa siksi pistääkin miettimään että kannattaako mun edes yrittää... Toisaalta haluisin että hän edes miettisi asiaa koska luulen että hän ei ole edes ajatellut sitä... Olen nyt miettinyt että täytyy ens viikonloppuna kun poikakaverini tulee lomille niin keskustella vähän asioista ja kysellä ihan muuten vaan että kun ollaan muuttamassa yhteen niin onko hän miettinyt että mentäisiin kihloihin yms. Vähän mielipiteitä häneltä ennen kun suoraan töksäytän, että mennäänkö kihloihin.
Sekin voi olla totta mitä "mies25" kommentoi että hänellä pyörii vain intti-asiat mielessä eikä tollasia edes ajattele... Mutta voihan sitä aina keskustella ja kysyä.
Olen itsekin miettinyt tota että jos asuis yhdessä ja katois sitten että miten luistaa jne. Olen vain toisaalta sitä mieltä että jos asutaan yhdessä niin sekin on jo tavallaan lupaus että ollaan tosissaan. Huh.. että osaa olla monimutkaista=)
Joku tossa kyseli että onko kihlaus mulle lupaus avioliitosta ja kyllä se sitä on nimenomaan. En tarkoita kuitenkaan että naimisiin pitäisi mennä heti vaan sitten kun siltä tuntuu. Esim. en nyt välttämättä haluaisi naimisiin kun poikakaverini on intissä mutta ehkä sen jälkeen... Kyllä kihloissa voi olla kauemminkin.
No mutta mä yritän ottaa selville poikakaverini ajatuksia jollain muulla keinolla kun töksäyttämällä suoraan että mennäänkö kihloihin... Ja kun olen melko varma että hän ajattelee että miehen pitää kosia niin hän saa sen myös tehdä. Voihan olla että hänkään ei tiedä mun ajatuksia koska ei olla tästä puhuttu että ehkä se on parempi puhua kuin toimia... Nyt kun vaan saisin rohkeutta ottaa asian esille. ..
Mutta hyvää kevättä kaikille!!!!
Mulla on kans poikaystävä armeijassa. Meillä oli viime viikonloppuna 5-vuotispäivä ja siitä kihlauksesta oli puhuttu aikasemminkin, tosin aika leikkimielellä. No nyt sitten sovittiin yhdessä, että käydään ostamassa kihlasormukset. Kumpikaan ei periaatteessa kosinu, vaan poikaystävä kysy multa, että olisinko mä valmis menemään kohta kihloihin. Mä sanoin että miksen, kun yhdessä on oltu 5 vuotta joista 1,5 on asuttu yhdessä. Sitten poikaystävä kysy, että no käytäskö tänään ostamassa kihlasormukset ja siitä se sitten lähti. Mekin ollaan kummatki vasta 19, mutta me on koettu tosi paljon (myös tosi ikäviä ja raskaita) asioita yhdessä ja olen ihan varma että jonain päivänä haluan vielä hänen kanssaan naimisiin ja tietysti myös lapsia! Mutta sovittiin että kihlaus ei merkitse meille sitä, että häät olis jo ens kesänä, vaan sitä, että sormus on kummallekin merkki rakkaudesta, ja siitä että yhteinen tulevaisuus on edessä!
Oikein paljon onnea kihlauksesta!!! Kuulostipas tutulta... Mulla on vähän samanlaiset periaatteet sun kanssa eli kihlaus olis tavallaan sitoumus että mennään naimisiin joskus..sitten kun aika on sopiva. Mutta poikaystäväsi siis ehdotti tätä vaikka on armeijassa?Se on hienoa! Ärsyttävää kun en yhtään tiedä mitä poikakaverini ajattelee tästä asiasta. Kyllä tiedän että molemmat on tosissaan,mutta silti pelottaa kysyä asiasta häneltä... Täytyy odottaa sopivaa tilannetta:) Eihän tässä mikään kiire ole!
Kiitos onnitteluista :) Kyllähän se mun poikaystävä on armeijassa, mutta ei me nähty sitä minään esteenä. Pikemminkin se vain antoi voimia siihen alituiseen ikävään toista kohtaan, ku toinen on sodankylässä ja toinen oulussa. Ei tosiaan kannata ihan suoraan mennä ehkä töräyttään että "menäänkö" kihloihin, vaan ottaa asia puheeksi sillain vaivihkaa vaikka kysyä että onko poikaystävä kuvitellut menevänsä joskus naimisiin, ja mitä ajattelee kihloihin menemisestä ihan yleisellä tasolla. Kerro ihmeessä jos saatte puhuttua, että mitä poikaystäväsi asiasta tuumaa :)
Älä turhaan epäroi tuossa kihlauskysymyksessä, kun kerran olette jo aiemminkin puhunut tulevaisuudesta ja poikakaverisikin myöntänyt haluavansa naimisiin joskus. Eli vakavalla pohjalla näyttäisi teidän suhde olevan. Valitettavasti joillakin ihmisillä on huonoja kokemuksia siitä, että on kihlautunut nuorella iällä tai ennen yhteenmuuttoa. Luonnollista on, ettei kaikki kihlaussuhteet kestä, niinkuin ylipäätään ihmissuhteet. Mutta tuota pelkoa nyt ei kannata ajatella pääällimäisenä. Varmasti löytyy enemmän niitä positiivisia kokemuksia.
Mitä tulee tuohon naisen kosintaan, niin ihan hyvin mielestäni voisit olla se osapuoli, joka varsinaisen kosinnan tekee. Nuorempana ajattelin, että miehen tulee aina tehdä aloite (myös kosinnassa). Nyt vähän vanhempana ja "viisaampana" on kyllä tuo ajatus muuttunut täysin. Nykyajan naisena voin yhtä hyvin tehdä noita aloitteita ilman, että koko ajan pelkäisin kumppanini pahoittavan siitä mielensä, ettei hän itse saanut sitä tehdä. Riippuu tietysti paljon ihmisestä, mutta ehkä sun poikakaveri vaan tuntee helpotusta, jos häneltä säästyy kosinnan vaiva = )
Toivotan onnea teidän tulevaisuudelle!
Kiitos! Aion kyllä ottaa asian puheeksi pika puoliin...heti kun tulee sopiva hetki ja saan rohkeutta kerätyksi. Kerron sitten miten kävi... On vaan niin ärsyttävä alkaa puhua asiasta kun ei tiedä yhtään et mitä toinen siitä ajattelee, muutenki tuntuu et sillä pyörii noi armeija-asiat vaan päässä eikä edes tämmösiä mieti. Mut pakkohan tästä on joskus puhua, joten ainahan sitä voi vähän kysellä mitä mieltä se on... Saas nähdä kuin käy=)
Juttelimme tossa viime viikonloppuna ja sain suuni auki, vihdoinkin... Olen ihan tyytyväinen, tavallaan... Poikakaverini oli ajatellut kihlautumista vähän myöhempään ajankohtaan(hän pitää sitä avioliiton lupauksena) ja oli vähän yllättynyt kun rupesin asiasta puhumaan, tai siis ei osannut nyt sitä odottaa.
Hän sanoi kuitenkin että haluaa mennä naimisiin tulevaisuudessa juuri minun kanssani ja oli hyvä kun puhusin asiasta... Hän sanoi että rupeaa miettimään asiaa rauhassa, ei halua tehdä noin suurta päätöstä hetkessä. Ymmärrän tämän, koska poikakaverini on sellasta tyyppiä että kun se jotain päättää niin se myös pitää ja on muutenkin tosi harkitsevainen kaiken suhteen. Muutenkin puhui että ajankohta on hieman huono, koska on armeijassa ja hän ei kerkeä tämmösiä siellä miettimään, mutta silti oloni helpottui hirveesti.
Saa nyt sit nähdä et miten käy... Onneksi sain suuni auki=)!
moikka! mä haluisin kans niin kovasti kihloihin..ollaan poikakaverin kanssa siit puhuttu hiukan..halutaan kyllä..ainakin sanonu mulle niin..mut sanonu vaa et mite se muuttaa asioita..voi olla yhdessä ilman kihlauksiakin..? mä haluisin niin kovasti mut ei pystytä keskustelemaan siitä ku ei se etene..ymmärrän kyllä..ku ollaan oltu vasta 1vuos ja pian 5kk yhes..mut ollaan muuttamassa pian yhteen ja puhuttu tulevaisuudesta ym..jätkät ei vaan ymmärrä naisille tärkeitä aisoita.. :/