Olen miettinyt tapaamiani lesboja, kokenut kaikenlaista, ja tullut siihen tulokseen että lähes kaikki ovat olleet tavallaan tunnevammaisia, jopa sairaita.
Ylenmäärin itsekkäitä, ajattelemattomia, vastuuttomia, jopa julmia. Ei olekaan ollut rajaa siinä mitä voi toiselle tehdä ja missä tulee kantaa vastuu suhteesta jonka on aloittanut.
On ollut haavoja, traumoja, pelkoja. Monella on, itsellänikin. Mutta entä tilanne kun ymmärtää toisen pelkoja, ja tukee häntä, ja sitten kun itse tekee jotain pelon ajamana, tuleekin heti hylätyksi? En tiedä mitään raukkamaisempaa.
Sellaisen naisen tielle en soisi yhdenkään naisen enää joutuvan. Sen verran kova opetus oli.
Ja se jos loukkaa toista, eikö sitä voi edes yrittää korjata? Miksi niin käy vain elokuvissa... eikö voi mennä rehdisti juttelemaan, ja pyytää anteeksi ja ottaa itseään niskasta kiinni? Monet asiat voi korjata.
Kaipa sitä aina joskus joutuu elämässä luovuttamaan, mutta että ei edes yritä? Sellainen ei ole elämää eikä reilua ketään kohtaan. Ottaa toisen vastaan vain heittääkseen tämän samantien kylmästi sivuun. Tervettäkö?
Ja tällainen, toisen tallonut ihminen, vain jatkaa iloisena elämäänsä eteenpäin, ilman tunnontuskia. Kuinka normaali tunne-elämä voi sellaisella henkilöllä olla?
Joskus tulee aika ettei uskalla enää luottaa. Kun tarpeeksi pahasti huijataan.
Mikä lesboja vaivaa? Miksi moiset leikit?
Missä on vastuu, välittäminen, rehtiys?
Minäkin, iloinen ihminen, olen joutunut synkkien mietteiden vallassa viime viikot viettämään. Koska olin niin valtavan typerä että luotin.
Halusin olla hyvä, hyvä ystävä ja rakas.
Mutta hyväksikäyttäjät ne vain jatkavat eteenpäin seuraavaan kohteeseen. Mikä pysäyttää?
Itsesääliä.... no miksipä ei. Joskus siihen on syytäkin. Ja myös siihen ettei enää usko mihinkään. Ei kertakaikkiaan kannata.
Vilpittöminkin saa vain turpaansa, joko henkisesti tai fyysisesti.
Ylenmäärin itsekkäitä, ajattelemattomia, vastuuttomia, jopa julmia. Ei olekaan ollut rajaa siinä mitä voi toiselle tehdä ja missä tulee kantaa vastuu suhteesta jonka on aloittanut.
On ollut haavoja, traumoja, pelkoja. Monella on, itsellänikin. Mutta entä tilanne kun ymmärtää toisen pelkoja, ja tukee häntä, ja sitten kun itse tekee jotain pelon ajamana, tuleekin heti hylätyksi? En tiedä mitään raukkamaisempaa.
Sellaisen naisen tielle en soisi yhdenkään naisen enää joutuvan. Sen verran kova opetus oli.
Ja se jos loukkaa toista, eikö sitä voi edes yrittää korjata? Miksi niin käy vain elokuvissa... eikö voi mennä rehdisti juttelemaan, ja pyytää anteeksi ja ottaa itseään niskasta kiinni? Monet asiat voi korjata.
Kaipa sitä aina joskus joutuu elämässä luovuttamaan, mutta että ei edes yritä? Sellainen ei ole elämää eikä reilua ketään kohtaan. Ottaa toisen vastaan vain heittääkseen tämän samantien kylmästi sivuun. Tervettäkö?
Ja tällainen, toisen tallonut ihminen, vain jatkaa iloisena elämäänsä eteenpäin, ilman tunnontuskia. Kuinka normaali tunne-elämä voi sellaisella henkilöllä olla?
Joskus tulee aika ettei uskalla enää luottaa. Kun tarpeeksi pahasti huijataan.
Mikä lesboja vaivaa? Miksi moiset leikit?
Missä on vastuu, välittäminen, rehtiys?
Minäkin, iloinen ihminen, olen joutunut synkkien mietteiden vallassa viime viikot viettämään. Koska olin niin valtavan typerä että luotin.
Halusin olla hyvä, hyvä ystävä ja rakas.
Mutta hyväksikäyttäjät ne vain jatkavat eteenpäin seuraavaan kohteeseen. Mikä pysäyttää?
Itsesääliä.... no miksipä ei. Joskus siihen on syytäkin. Ja myös siihen ettei enää usko mihinkään. Ei kertakaikkiaan kannata.
Vilpittöminkin saa vain turpaansa, joko henkisesti tai fyysisesti.
Vastaukset 17
Vanhimmat
me kiltit saahaan aina turpaan.. ittekki useemman kerran ja julmalla tavalla, luottamus mennyt useampaan suuntaan.. itse en ole koskaan pettänyt enkä sille tielle lähdekkään, kylläkin nykyään olen sinkku. mutta kaikesta huolimatta en ole menettänyt uskoani rakkauteen vaan jaksan toivoa että joku normaali ja itsenäinen hyvän omanarvon tunteva nainen sattuisi kohdalleni tässä mieluiten mitä pikimmin... mut toivon myös sulle kaikkee hyvää ja kaunista. kyl meit kunnollisiiki viel löytyy..
pelinaisia, ja on ihmisiä jotka ovat nuoria ja huolettomia ja on ihmisiä jotka ovat liian arkoja.
Moneksihan meitä on, ja se että sä olet törmännyt lesboihin jotka kaikki ovat olleet tunnevammaisia on joko paska tuuri tai sitten on syytä katsoa miten ne sinulle kerääntyvätkin.
Kaikki on sydänsuruja kokenut ja tietää ettei ne koskaan ole iloisia asioita.
Elämä on hullua pyöritystä ja kokoajan saisi olla varuillaan ja tarkkana.
Niin, missä on rehellisyys ja ihimillisyys ja aito välittäminen ja vastuun kantamine omista teoistaan.
Tuollaisen tallotuksi joutumisen jälkeen on tärkeää ensisijaisesti antaa itselle anteeksi oma sinisilmäisyys, koska se toinen ei ansaitse sulta mitään.
Aina voi käydä polvillaan mutta kaatua ei kannata tuollaisenkaan jälkeen.
Mulla itsellä kesti, kun tuollaisen itsekkään hyväksikäyttäjän itsetuntomurskaajan suhteen jälkeen rakensin itseäni, pari vuotta.
Ensin vihasin häntä ja ja sitten itseäni ja se oli kovin pala, antaa itselle anteeksi.
Se jälkeen elämä sai ihan uuden suunnan ja uskokin palasi.
Joten mä toivon että keksityt siihen anteeksiantamiseen, itsellesi.
Voimia.
Suurin osa ihmisten ongelmista johtuu siitä, etteivät he rakasta itse itseään. Enkä nyt siis tarkoita mitään itserakkautta, vaan oman itsensä kunnioittamista. Toisesta ihmisestä etsitään usein jonkinlaista pelastajaa omalle kurjuudelle. Ajatellaan, että kun nyt vaan löytäisin jonkun, niin kaikki muuttuisi hyväksi. Oma henkinen hyvinvointi on kaikkein tärkeintä. Toinen ihminen voi olla suunnaton ilo ja rikkaus elämässä, mutta kenenkään muun varaan ei omaa hyvinvointia voi yksistään rakentaa. Aina välillä ihmissuhteissa tulee kuraa niskaan, mutta silloin pitää muistaa, että todennäköisesti tuo kuranheittäjä ei kohtele edes itseään kovin hyvin. Sillä jos oikeasti rakastaa itseään, on helpompi rakastaa muitakin ja kohdella heitä sillä arvonannolla, jonka jokainen ihminen ansaitsee.
Nämä kaikki kirjoitukset voisin allekirjoittaa.Kaikki hienoja ja omalta kohdaltani koettuja.Hyväksikäyttöä,pettymystä ja epärehellisyyttä ja harhaan johtamista.Yritän antaa Hänelle anteeksi ja myös itselleni.Helppoa se ei ole.
..ei vaan riitä mikään.
En tunne muita lesboja kuin itseni ja tyttöystäväni, joten en tiedä, millaisia lesbot ovat.
Heteroystävät kuitenkin valittavat samaa kuin Zorro. Nykyihminen on piittaamaton, kylmä ja itseään ajatteleva hyväksikäyttäjä.
Yhteiskunta rohkaisee tähän. Työttömiä poljetaan, vähemmistöjä ei kunnioiteta. Kaikkea ajatellaan yksilökeskeisesti. Kukaan ei halua ajatella toista eikä aja enää kenenkään muun kuin omaa etua!
Ei ihme, että ihmisistä on tullut kovia, kylmiä ja laskelmoivia.
Siksi minäkään en juuri ihmisistä perusta. Teen kaikille jatkuvasti palveluksia, mutta kun itse jotain tarvitsisin, en saakaan apua. Lapsenlikkana ja opettajana saa kyllä ilmaiseksi olla.....
mutta ei auta muu kuin porskutella eteenpäin.
Kokemuksemme muokkaavat meitä ja opimme aina kaikesta jotain uutta, hyvää tai huonoa. Se kyllä on totta että nykymaailma on itsekäs, oman edun tavoittelua,mutta kyllä se joskus vielä kohdallesi oikea löytyy, näin on.
Ei en usko että totuus, on raukkamaista, joskus vain käy niin että asiat ja tilanteet muuttuvat, niitä itsekään huomaamatta, mutta kannattaako totuutta pimittää, se lienee minusta vielä enemmän väärin.
Joskus teot,omat tekevät ihmisestä kylmän,piittaamattoman,ei tahallisesti, vain se on elämänkokemusta.
Tämä on vain oma mielipiteeni.Tämä olkoon ensimmäinen ja viimeinen kirjoitus tämän asian puitteilta.
Välillä elämä jallittaa kovalla kädellä. Joskus on itse paljon suurempiin asioihin valmis kuin se toinen. En tiedä ovatko ihmiset hyväksikäyttäjiä.
Enemmänkin tunnesokeita (myös itseään kohtaan), sisimmästään levottomia ja epävarmoja. Kannattaa myös muistaa, että ulkoinen huolettomuus saattaa kätkeä alleen surua ja haavoja, ehkä pelkoakin.
Yhä edelleen olen sitä mieltä, että kaikki lesbot eivät ole sairaita, tunnevammaisia, julmia. Vain jotkut ihmiset ovat, niin lesbot kuin heterotkin. Sinä olet jostain syystä vetänyt puoleesi tietynlaisia ihmisiä ja se on satuttanut pahasti. Teet ison virheen, jos sen vuoksi suljet silmäsi muulta maailmalta, mahdollisuudelta löytää toisenlaisia ihmisiä elämääsi. Tuomitset itse itsesi ikuiseen yksinäisyyteen ja pettymysten vatvomiseen.
Uskon menettäminen on joskus lähellä mutta siihen ei ole mitään todellista syytä. Oma elämäni on hyvä esimerkki siitä. Olen pettynyt monta kertaa monessa asiassa, myös rakkaudessa. Joutunut luopumaan asioista saavuttaakseni jotain muuta. Tiedän, ettei ihmisenä oleminen ole aina helppoa ja kivutonta. Silti pelkästään elämä on sen arvoista, että kannattaa yrittää, kannattaa olla utelias ja katsoa mitä huomenna tapahtuu. Itsestä on niin älyttömän paljon kiinni miten asiat sujuu.
Ihmisiä on maailma täynnä. Kun pitää silmänsä auki ja rohkenee elää, ei koskaan tiedä kenet kohtaa. Jos toiset eivät uskalla sitä tehdä, tee sinä!! Kukaan muu kuin sinä ei sitä estä.
pahan takaiskun tunne-elämässäsi. Sinulla on nyt meneillään kriisi. Sanovat, että se on henkisen kasvun paikka. Uskon, että puhuminen auttaa. Ei kannata vaipua epätoivoon.
Siis että mä olen rehti enkä kuseta ketään, mutta sinä pidätkin minua tämän foorumin pilaajana!
kun se on hyvä olla rehti.
Niinkuin autat ihmisiä saadaksesi itse jotain.
Vai miten se meni=)
... sain ilmaisen lounaan! Sellaiset eivät mahdu mun maailmankuvaani lainkaan. Vieläkin ihmetyttää.
...mutta onneksi poikkeuksiakin löytyy. niitä on vaan harvassa!
...tunnevammainen...sellainen joka ei välitä, että pärjäisi tässä karussa maailmassa. Mä olen herkkä, iloinen, sosiaalinen ja kuulemma liian paljon muita ajtteleva henkilö. Olen kuulemma hyvä ihminen ja siitä saan kärsiä. Mä en oo enää mitään muiden silmissä koska olen lesbo. Mä oon niinku epäonnistunu ku en oo löytäny miestä mun elämään. Kunpa osaiskin laittaa moiset jutut toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos mut kun en osaa. Mä mietin niitä muiden sanoja tosi paljon....olisi tosiaan helpompaa jos oisin kylmä ja tunteeton ihminen ja osaisin vain ohittaa moiset jutut olankohautuksella...mut mä en voi. Tunnen itteni tosi paskax...vain six että tykkään tytöstä...
Musta on jo huolestuttavaa se että ystävällisyyttä ja toisista välittämistä pidetään yleisesti ottaen heikkoutena. Meidän perheessä ja oikeestaan koko suvussa kaikki on aina ollut toistensa tukena.
Mä olen huomannu että on ihan turhaa tehdä rajaa lesbojen ja heteroiden kesken tosta tunnevammaisuudesta, samalla lailla niitä kummastakin joukosta löytyy.
Mutta se on ihan totta että ihmiset on muuttunu jopa julmiksi.
Mulla on mun elämässä monta ihmistä (tyttöystävä, äiti ja n. viisi kaveria) johon voin luottaa missä tilaanteessa vaan. Muihin suhtaudun varauksin.
Mutta pyrin olemaan kiltti, ystävällinen, avulias ja luotettava. Mä en voi sietää itsekeskeisyyttä ja itsekkyyttä. Ehkä mun luonteen heikkous on se että olen liian kiltti. Musta ei ole epänormaalia auttaa kavereitä hädässä tai vain piristääkseen.
Ja en mä tarvitse mitään vastapalveluksia (tai jos tartten niin kyllä tähän menessä oon saanu)
Mummoilta tulee käsilaukusta jos niille avaa oven tai antaa paikkansa bussissa.
Onneksi osa ihmisistä osaa olla vielä kiitollisia.
Mulle tulee siitä hyvä mieli jos saan kaverit hymyilemään pitkästä aikaa sen paskan keskellä missä ne ryömii. Oma kulta saa kaiken mitä mä voin antaa ja se toimii myös toiste päin.
Kenties jotta olisin onnistuja tässä elämässä mun pitäisi muuttua. Olla kylmä, itsekeskeinen, ajattelematon kusipää. Mut mullahan on vaan kädessä rakastava perhe, kiva duuni josta pidän ja kaverit joita rakastan... En mä taida muuttua... on se kivaa olla luuseri....
miksi luoja ei sitten luonut kahta eevaa jos kerta se on niin luonnollista
ei viittittäs.. kun kaikki me ollaan niin yksilöitä ku vaa voi.. persoonat ei muutu vaikka kuuluisikin vahvasti johonkin yhteisöön, jos omaa älliä on ja sitä osaa käyttää, voi elää toisin kun joku toinen. Kaikki lesbot eivät ole samanlaisia, eivätkä kaikki heterot.. Sallitaan yksilöllisyys kaikille siis, ja kunnioitetaan kuitenkin lähimmäisiä, heidän elämäntyylistään tai näkemyksistään huolimatta. kiitti.