Anno Domini 165?
Kemp's Bayn satama, Bahama
Will astelee sisälle hyttiin ja luo mennessään viimeisen pitkän katseen Ninan selkään. Sisällä hytissä hän kävelee kirjoituspöydän ääreen ja nojaa siihen hieroessaan ohimoitaan. Lopulta Will kohottaa katseensa ja surumielisyyden ja anteeksipyytävyyden on silmissä korvannut leimuava suuttumus. "Mun kärsivällisyys on nyt lopussa. Mä haluan selvät ja totuudelliset vastaukset kahteen kysymykseen, ja mä haluan ne nyt. Jos mä en niitä saa, ni minä hirtän teistä jokaisen omakätisesti. Jos mä ne vastaukset saan, mä ainoastaan ruoskitutan teistä selkänahan irti ja heitän tohon laiturille. Saatte valita ihan vapaasti. Ne kysymykset on: Onko Jane teidän rikollisporukan johtaja? Ja määräsikö hän lady Ninan kaappauksen?"
Janen lastenhoitaja kohottaa katseensa äkillistä helpotusta tuntien "Oikeastiko, ettekö hirtä Pieteriä? Voi kiitos, sir!", hän huudahtaa ikäänkuin Pieter olisi jo laulanut koko tarinan.
Will siirtää leimuavat silmänsä lastenhoitajaan. "Tällä hetkellä se on kyllä lähempänä hirttoköyttä kun ruoskaa. Mä odotan niitä vastauksia, mutta en mä niitä koko iltaa aio odottaa"
Tällä välin nina vaeltaa kapyysiin, jossa Sean ei kysy mitään kun Nina vetäytyy kapyysin peränurkkaan penkille ja jää sinne istumaan jalat penkille nostettuna, omia polviaan halaten ja hiljaa laivan liikkeiden mukana keinuen. Äitinsä aikoinaan laulamaa kehtolaulua hyräillen, tuijottaen jonnekin kauas... Sean tietää mitä Ninalle on maissa tapahtunut ja laskee reaktion sen piikkiin.
Hiljaisuuden vallitessa Will siirtää silmiään lastenhoitajasta ensin Pieteriin, sitten vuorotellen kolmeen muuhun vankiin ja lopulta mykistyneeseen ja kalpeaan Janeen. Kierroksen tultua valmiiksi, Will komentaa käskevästi:"No??"
Willin paras komentoääni kaikuu hytissä ja välittömästi sen vaiettua Pieter, Ruud, Johnson ja Baker alkavat puhua kiivaasti toistensa päälle. Kakofoniasta erottuu lopulta Pieterin ääni joka tekee täyden tunnustuksen muiden nyökytellessä vimmatusti hyväksyntäänsä Pieterin selitykselle:"Meillä on ollu jo reilun vuoden ajan tällänen pikkanen joukkio joka ollaan tehty vähän kaikenlaista ryöstelystä viinanpolttoon ton Janen piikkiin. Ja nyt sitte tänään se halus et me kaapataan se Nina ja tarjos siitä palkkioks Ninan meille. Eli siis et saadaan käyttää sitä ja sit myydä se jonnekin ilotaloon"
Painostava ilmapiiri hytissä helpottuu hitusen tunnustuksen seurauksena. Will nyökkää vastaukselle ja kiinnittää sitten huomionsa lastenhoitajaan. "Ja mikä sitten sun rooli on tässä kaikessa?"
Lastenhoitaja, Mary, katsoo Williä: "Siis miten niin minun rooli? Minä olen tuon Pieterin nainen ja Janelle hoidan Jackiä sillon kun se tarvii. En minä ole koskaan ottanut osaa mihinkään rikolliseen. Ihan totta, sir. Mutta kuulin kyllä, kun tänään päivällä Jane tuli puhumaan Pieterille että sillä on keikka. Otin Jackin ja vein sen ulos, mutta kerkisin kuulla sulkeutuvan oven välistä, kuinka Jane kuvaili minkä näköinen se nainen kenet niiden pitäis kaapata on. Se oli kai kuullut Gabriellelta että ootte täällä, tai jotenkin muuten nähny teidät".
Will huokaa rekisteröidessään Maryn vastauksen. "Ja kun sä äsken näit lady Ninan, niin voitko sanoa että Jane kuvaili nimenomaan häntä?"
"Se kuvaus vastas ninaa... Jopa huivia myöten. Ja ei tuolla kaupungilla taida olla kovin montaa vaaleaa lyhythiuksista naista. Mutta nimeä se ei tiennyt, tai sanonut, vaikka ootin oven takana". Tämän sanottuaan Mary punastuu hieman, mutta jatkaa:"Ja sitä se sanoi monta kertaa, että se pitää hoidella rajusti, vaikka hakata jos se ei muuten anna niille, mutta Pieter koitti sanoo, että ei se oo niitten tyyliä, mutta Jane vaan intti, että niin pitää tehdä. Ja sitten Jane keksi, että Baker on kaupungissa kans, ja se kun on tunnetusti sellanen, jonka jäljiltä huorat ei pysty töihin viikkoon, nii se käski ottaa sen mukaan keikalle. Mutta siinä oli sitten kaikki mitä kuulin", Mary lopettaa selityksensä.
Willin silmiin on nousemassa surumielinen verho. "Tämä on nyt sitten tällä selvä. Sinä voit mennä ja huomenna voit tulla hakemaan roskaläjäsi tosta laiturilta". Will tuhahtaa Marylle ja kääntää katseensa vankeja vartioivaan matruusiin:"Vie noi kusipäät säilöön".
Saatuaan luvan poistua, Mary niiaa, ja perääntyy ovelle samalla kun vankeja vahtiva matruusi alkaa sadattelujen, kirousten ja uhkausten kera johdattaa kaappaajat ulos hytistä.
Muiden näin poistuttua William ja Jane ovat nyt hytissä kahden. Will kääntyy Janen puoleen ja suuttumus on sammunut Willin silmistä, ja nyt ne ovat enää surulliset. "Miksi?" Will kysyy Janelta hiljaa.
"No... et sinä kuitenkaan ymmärtäisi.. ", Jane vastaa hiljaa ja jatkaa:"Kyllä minä tiesin, että sinulla varmaan on muissa satamissa sopimuksia muiden naisten kanssa. Mutta ne olivat siellä ja kun olit täällä olit vain minun. Kun sitten näin sinut siellä kangaskauppiaan luona toisen naikkosen kanssa, päätin tehdä sille jotain kostoksi siitä, että se oli vienyt sinut minulta. Urkin lisätietoja Gabriellelta, joka vielä kertoi, kuinka rakastuneelta olit vaikuttanut".
"Rakastuneelta?", Will kysyy yllättyneenä.
"No mä katselin sitä itsekin siellä kangaskaupassa, kun ostit sille sen kaikista kalleimman huivin. Ja Gabrielle vahvisti, että oot ihan sekopäisenä. Ja se tietää nää jutut, nauro vaan, että siinä meni taas yksi hyvä mies hukkaan. Niinpä sitten mä aattelin, että mitäs nyt sitten kun tuon lapsenkin elatus pitäis järjestää. Kun sen takia mä niihin ryöstöhommiinkin rupesin, kun en pystynyt oleen kaupassa töissä kun olin raskaana ja on tuo vauva", Jane selittää hiljaisella äänellä.
"Niin mutta... Ninahan on mun panttivanki, siitä saa hyvät lunnaat eikä...", Will mutisee Janen selityksen väliin.
"Mutta nyt olin aatellu, että olisin voinut lopettaa ryöstöt heti kun sä tai Jose tulisitte ja kuulisitte lapsesta. Senkin idean mä pelkäsin että toi Nina pilaa. Ei musta oo niin herkkua hankkia rahaa rikollisesti", Jane jatkaa tunnustustaan välittämättä Willin välikommentista.
"Kyllä mä tiedän että se oli kiireessä tehty tyhmä suunnitelma, mutta niin nyt vain kävi... Hirtätkö minut nyt siitä että koitin puolustaa lapsen etua? Ja sama se, uskonhan mä jos sä sanot, että se on panttivanki ja meinaat myydä sen lunnaista. Mutta miksi sitten annat sen kuljeskella yksin kaduilla? Vangeilla on taipumus paeta..... tosin se ei näyttänyt olevan menossa minnekään muualle kuin takas vankilaansa", Jane alkaa saada voimaa ääneensä.
Will on jos ei nyt järkyttynyt niin äärimmäisen yllättynyt Janen puheista. Hänkö muka rakastunut? 18 vuotiaaseen tyttöön? Kaunishan Nina on kuin Venus, mutta... Janen viittaus Ninan yksin kuljeskelemiseen herättää Willin nykyhetkeen. "No kyllähän Ninan voi antaa kulkea yksinkin, eihän se tietäisi mitä tekisi yksin, ja sitäpaitsi kyllähän se aina takaisin tulisi"
, Will mumisee epäkoherentin vastauksen.
"Sustako on kivaa esitellä kesyä vankia, joka seuraa sua vaikka maan ääriin...? Onko se sun osuus sitten esitystä, sää esität sille rakastunutta niin se ei osaa enää karata? Täytyy nostaa hattua, ovelaahan se on. Niihän sää oot saanu mutkin kiikkiin. Vuosikausia elin kuin nunna aina sua oottaen", Jane tokaisee haastavasti.
"Aina takaisin tulisi", Will toistaa hiljaa itselleen. Mistä mä ton keksin? Janen nunnaviittaus kuitenkin havahduttaa hänet. "No et sä näemmä kovin nunnana oo elänyt. Sä olit tärkeä mulle, mä ihan oikeasti välitin susta. Mä välitän susta vieläkin. En mä sua voisi hirttää vaikka miten haluaisin", Will saa hämmennyksensä keskeltä sanottua.
Jane, joka tähän asti on pysynyt rauhallisena, alkaa murtua hivenen ystävällisyyttä saadessaan. Hän istuutuu alas käsillään silmiään peitellen. "Ihan oikeasti, olin uskollinen sinulle ja Joselle aivan viimeiseen asti. Vasta kun rahat oli loppu, eikä kumpaakaan teistä maisemissa ja lapsen takia mahdotonta tehdä töitä.... Koko ajan olisin halunnut että olisit täällä ja mun ei tarttis tehdä mitään sellasta. voitko ymmärtää? Ja mä vaan olin niin mustasukkanen... Kun ensin kuulin, että Buccaneer on tullut niin ilostuin, mutta sitten et heti tullut mun luo, ja sitten näin sen... Ninan, niin... Kait mä vaan menetin malttini. Antaakohan Nina mulle ikinä anteeksi mitä mä tein?"
Will astuu Janen eteen ja kumartuu silittämään tämän päätä. "Kyllähän mä voin ymmärtää jos rahaa ei kertakaikkian ollu, mut mitä niille mun sillon viimeks antamille rahoille kävi?"
Jane puhkeaa pitkään vuodatukseen:"Siitä kun sä kävit viimeks on puoltoista vuotta. Ja sitten siinä oli se juttu, että tulin sillon raskaaksi... niinku kerroin. Ja kun sain keskenmenon, niin se oli aika paha, sain kuumeen ja Mary haki välskärin ja se järkkäs kaikkee lääkettä. Mä sit paranin mutta Mary oli maksanut välskärille niillä sun antamilla rahoilla. Mä olin tosi vähällä kuolla nii kait se oli hyvä, että se maksoi sille niistä erikoisista lääkkeistä, mutta se sitten aiheutti kaikkee muuta... Ja Jose, vaikka tulikin sitten just kun mä olin parantunut, ei oo yhtä rikas kuin sä, se antoi hiukan rahaa, mutta ei ne kauaa riittäneet... Se nääs luuli tulevansa takas jo parin kuukauden päästä".
Will huokaa. "No jos annetaan menneiden olla menneitä. Mutta myös se joka meillä sillon joskus oli on nyt mennyttä. Me ei varmaan tämän jälkeen enää tavata. Mä annan sulle vähän rahaa että selviät jonkun aikaa, ja ehkä Gabrielle tietää jonkun paikan johon voisit mennä töihin. Siis muihin töihin kuin miehiä viihdyttämään".
Jane kumartaa kiitollisena: "Kiitos sir, koetan selviytyä jatkossa taas kunniallisesti, jo lapsenkin takia... Voisitko välittää nöyrimmät anteeksipyyntöni Ninalle", Jane jatkaa ja jää penkille odottamaan lupaa poistua ja Willin lupaamaa avustusta.
Will käntyy kaivelemaan rahojaan, ja pienen laskeskelun jälkeen laittaa sopivaksi katsomansa summan rahapussiin, jonka ojentaa Janelle. Pussia ojentaessaan Will katsoo Janea silmiin:"Tiedätkö, vaikka mulla tosiaan oli samanlaisia järjestelyjä muuallakin, ni sä olit aina mulle jotenkin erikoisasemassa. Mä olen oikeesti pahoillani että tässä kävi näin".
Jane ottaa rahat sanattomasti vastaan. Kyynel kimaltaa hänen silmäkulmassaan kun Jane nousee rahapussia ja lasta puristaen ja poistuu taakseen katsomatta hytistä ja Buccaneerilta. Will tuijottaa poistuvaa Janea pitkään kunnes nainen katoaa laskusiltaa alas. Senkin jälkeen Will seisoo paikallaan ja tuijottaa avoimen oven läpi kannelle ajatuksiinsa hautautuneena.
Lopulta Will kuitenkin ravistaa itsensä irti ajatuksistaan ja muistaa Ninan. Tyttö on jossakin laivalla, ja hän on selvästi loukkaantunut. Will kiroaa rajusti ja syyttää itseään, vaikka toisaalta yrittääkin vakuutella itselleen että Nina on vain sijoitus tai saalis eikä jokin jolla olisi erityistä merkitystä. Hetken pohdinnan jälkeen Will lähtee määrätietoisesti etsimään Ninaa.
Kannen alla kapyysissa aikansa itseensä käperryttyään Nina kohottaa katseensa ja tuntuu taas huomaavan kapyysissä puuhailevan Seanin:"Kuule Sean..." Nina aloittaa, "Onko se totta, että kaikilla merimiehillä on nainen joka satamassa? Että kun te pääsette maihin teidän vain täytyy päästä purkamaan tarpeitanne tai mitä se nyt onkaan?" Nina töksäyttää Seanille.
Sean kääntyy katsomaan ninaa yllättyneenä. "Mistäs sä sellasta oot saanu päähäs?" Sean kiertää kysymyksen lempeällä äänellä.
"Aattelin vaan... Kun kapteenilla oli tuo Jane, ja koko muu miehistö kävi Gabriellen luona, niin kaipa siitä tulee mieleen, että sellastako meno on joka satamassa? Ja että miksi? Tai anteeksi Sean, tiedän, että sinä et käynyt Gabriellen luona, mutta siis muut...", Nina kyselee mietteliäänä.
"Noh, miehillä vaan nyt on tiettyjä tarpeita. Ja kun ollaan pitkään merellä, ni ne kasautuvat ja niitä pitää sitten purkaa. Niin se vain on", Sean yrittää selittää.
"Niin no kai minä sen ymmärrän... Mutta sitä en oikein ymmärtänyt, että miksi Johnson ja Baker eivät menneet purkamaan niitä tarpeitaan Gabriellen luo? Miksi niiden piti tehdä se toisella tavalla?", Nina puree huultaan mietteliäänä.
Sean katsoo Ninaa järkyttyneenä. "Tarkoitatko että he... Tekivät sen jota he silloin aikaisemmin jo yrittivät?"
"No tavallaan tekivät, mutta en minä siitä aikonut puhua. Vaan siitä Janesta... Kyllä minä ymmärrän että kapteenillakin on tarpeet, mutta hoitaako hän ne tarpeensa joka satamassa aina eri tavalla kuin miehistö, onko hänellä joku joka odottaa vain häntä?",
Nina pysyy tiukasti aiheessaan, vaikka huomaakin, että Sean ei tajua, että Nina on sittenkin järkyttyneempi siitä, että Willillä olisi naisia kasapäin, kuin omasta jo historiaa olevasta tukalasta tilanteesta.
Sean katsoo Ninaa hieman ymmällään, mutta jättää Ninan oudon huomautuksen huomiotta tämän kysellessä Willin naisista. "Kapu on erilainen ku me muut. Se on herrasväkee ja kaikkee. Eikä mun oikein pitäs juoruta sen asioista", Sean koittaa välttää suoraa vastausta.
"No selvä, jos et halua kertoa niin ymmärrän", Nina toteaa hieman pettyneenä ja jatkaa:"Niin, ja siis kai sinä olet jo kuullut miksi ne matruusit on tuolla köysissä?".
"Jotain huhuja mää oon kuullu mutten läheskään kaikkee. Ne oli kait koittannu... sua?", Sean kysyy varovasti.
Nina koettaa kuulostaa reippaalta, ettei toisen tarvitsisi tuntea oloaan surkeaksi hänen takiaan:"Joo, mutta ei ne varsinaisesti ihan onnistuneet kaikessa".
"Eli sun... aarteesi säilyi?" Sean kysyy tyydyttääkseen uteliaisuuttaan.
Nina painaa katseensa ja punastuu: "No, kapteeni ja Jean-Luc tulivat apuun ajoissa ja estivät niitä, ei ne saaneet aikaan muuta kuin kovasti sotkua. Lapsena kaaduin kerran lehmänläjään... Sekin harmitti, mutta lähti kylpemällä... Niin tämäkin, että kai mä voisin jo ryhdistäytyä ja lähtee kattoon joko kapteeni on selvittänyt asiat".
Ninan punastuessa Sean punastuu myös ja nolostuu kysymyksestään. "Anteeks, mää oon vaan tällänen irlantilaismoukka".
Will on kolunnut jo isohkon osan laivaa löytämättä Ninaa kun hän saapuu kapyysin ovelle ja huomaa Ninan seinustalle käpertyneenä. "Täällähän sä oot".
Nina nostaa katseensa ilahtuneena ja nousee, suorastaan ryntää kapteenia vastaan:"Niin olen", Nina huudahtaa ja jatkaa ohimennessään Seanille: "Ja ei sun tarvii pyydellä anteeks, onhan sulla oikeus tietää, kun sillon edellisellä kerralla olit niin kovasti avuksi".
Sean hymyilee Ninalle helpottuneena ja kääntyy patojensa puoleen. Ninan rynnätessä Willin luo kapteeni katsahtaa pikaisesti Seania ja päätyy siihen tulokseen että paikka ei ole sopiva sille keskustelulle joka luultavasti on tulossa. Will katsahtaa Ninaan:"Tules tonne ylös ni saat vähän rommia. Sulla on ollu rankka päivä".
Taas ei voi muuta kuin pahoitella, pitkäksi venynyttä taukoa. Ja viime kerralla vielä lupailin säännöllisempiä postauksia... No tällä kertaa en lupaa muuta ku että jatkoa seuraa, ja että ensi kerralla on sitten seksiäkin. Tämähän on nyt jo toinen peräkkäinen seksitön osa. Pahoittelen...
Kemp's Bayn satama, Bahama
Will astelee sisälle hyttiin ja luo mennessään viimeisen pitkän katseen Ninan selkään. Sisällä hytissä hän kävelee kirjoituspöydän ääreen ja nojaa siihen hieroessaan ohimoitaan. Lopulta Will kohottaa katseensa ja surumielisyyden ja anteeksipyytävyyden on silmissä korvannut leimuava suuttumus. "Mun kärsivällisyys on nyt lopussa. Mä haluan selvät ja totuudelliset vastaukset kahteen kysymykseen, ja mä haluan ne nyt. Jos mä en niitä saa, ni minä hirtän teistä jokaisen omakätisesti. Jos mä ne vastaukset saan, mä ainoastaan ruoskitutan teistä selkänahan irti ja heitän tohon laiturille. Saatte valita ihan vapaasti. Ne kysymykset on: Onko Jane teidän rikollisporukan johtaja? Ja määräsikö hän lady Ninan kaappauksen?"
Janen lastenhoitaja kohottaa katseensa äkillistä helpotusta tuntien "Oikeastiko, ettekö hirtä Pieteriä? Voi kiitos, sir!", hän huudahtaa ikäänkuin Pieter olisi jo laulanut koko tarinan.
Will siirtää leimuavat silmänsä lastenhoitajaan. "Tällä hetkellä se on kyllä lähempänä hirttoköyttä kun ruoskaa. Mä odotan niitä vastauksia, mutta en mä niitä koko iltaa aio odottaa"
Tällä välin nina vaeltaa kapyysiin, jossa Sean ei kysy mitään kun Nina vetäytyy kapyysin peränurkkaan penkille ja jää sinne istumaan jalat penkille nostettuna, omia polviaan halaten ja hiljaa laivan liikkeiden mukana keinuen. Äitinsä aikoinaan laulamaa kehtolaulua hyräillen, tuijottaen jonnekin kauas... Sean tietää mitä Ninalle on maissa tapahtunut ja laskee reaktion sen piikkiin.
Hiljaisuuden vallitessa Will siirtää silmiään lastenhoitajasta ensin Pieteriin, sitten vuorotellen kolmeen muuhun vankiin ja lopulta mykistyneeseen ja kalpeaan Janeen. Kierroksen tultua valmiiksi, Will komentaa käskevästi:"No??"
Willin paras komentoääni kaikuu hytissä ja välittömästi sen vaiettua Pieter, Ruud, Johnson ja Baker alkavat puhua kiivaasti toistensa päälle. Kakofoniasta erottuu lopulta Pieterin ääni joka tekee täyden tunnustuksen muiden nyökytellessä vimmatusti hyväksyntäänsä Pieterin selitykselle:"Meillä on ollu jo reilun vuoden ajan tällänen pikkanen joukkio joka ollaan tehty vähän kaikenlaista ryöstelystä viinanpolttoon ton Janen piikkiin. Ja nyt sitte tänään se halus et me kaapataan se Nina ja tarjos siitä palkkioks Ninan meille. Eli siis et saadaan käyttää sitä ja sit myydä se jonnekin ilotaloon"
Painostava ilmapiiri hytissä helpottuu hitusen tunnustuksen seurauksena. Will nyökkää vastaukselle ja kiinnittää sitten huomionsa lastenhoitajaan. "Ja mikä sitten sun rooli on tässä kaikessa?"
Lastenhoitaja, Mary, katsoo Williä: "Siis miten niin minun rooli? Minä olen tuon Pieterin nainen ja Janelle hoidan Jackiä sillon kun se tarvii. En minä ole koskaan ottanut osaa mihinkään rikolliseen. Ihan totta, sir. Mutta kuulin kyllä, kun tänään päivällä Jane tuli puhumaan Pieterille että sillä on keikka. Otin Jackin ja vein sen ulos, mutta kerkisin kuulla sulkeutuvan oven välistä, kuinka Jane kuvaili minkä näköinen se nainen kenet niiden pitäis kaapata on. Se oli kai kuullut Gabriellelta että ootte täällä, tai jotenkin muuten nähny teidät".
Will huokaa rekisteröidessään Maryn vastauksen. "Ja kun sä äsken näit lady Ninan, niin voitko sanoa että Jane kuvaili nimenomaan häntä?"
"Se kuvaus vastas ninaa... Jopa huivia myöten. Ja ei tuolla kaupungilla taida olla kovin montaa vaaleaa lyhythiuksista naista. Mutta nimeä se ei tiennyt, tai sanonut, vaikka ootin oven takana". Tämän sanottuaan Mary punastuu hieman, mutta jatkaa:"Ja sitä se sanoi monta kertaa, että se pitää hoidella rajusti, vaikka hakata jos se ei muuten anna niille, mutta Pieter koitti sanoo, että ei se oo niitten tyyliä, mutta Jane vaan intti, että niin pitää tehdä. Ja sitten Jane keksi, että Baker on kaupungissa kans, ja se kun on tunnetusti sellanen, jonka jäljiltä huorat ei pysty töihin viikkoon, nii se käski ottaa sen mukaan keikalle. Mutta siinä oli sitten kaikki mitä kuulin", Mary lopettaa selityksensä.
Willin silmiin on nousemassa surumielinen verho. "Tämä on nyt sitten tällä selvä. Sinä voit mennä ja huomenna voit tulla hakemaan roskaläjäsi tosta laiturilta". Will tuhahtaa Marylle ja kääntää katseensa vankeja vartioivaan matruusiin:"Vie noi kusipäät säilöön".
Saatuaan luvan poistua, Mary niiaa, ja perääntyy ovelle samalla kun vankeja vahtiva matruusi alkaa sadattelujen, kirousten ja uhkausten kera johdattaa kaappaajat ulos hytistä.
Muiden näin poistuttua William ja Jane ovat nyt hytissä kahden. Will kääntyy Janen puoleen ja suuttumus on sammunut Willin silmistä, ja nyt ne ovat enää surulliset. "Miksi?" Will kysyy Janelta hiljaa.
"No... et sinä kuitenkaan ymmärtäisi.. ", Jane vastaa hiljaa ja jatkaa:"Kyllä minä tiesin, että sinulla varmaan on muissa satamissa sopimuksia muiden naisten kanssa. Mutta ne olivat siellä ja kun olit täällä olit vain minun. Kun sitten näin sinut siellä kangaskauppiaan luona toisen naikkosen kanssa, päätin tehdä sille jotain kostoksi siitä, että se oli vienyt sinut minulta. Urkin lisätietoja Gabriellelta, joka vielä kertoi, kuinka rakastuneelta olit vaikuttanut".
"Rakastuneelta?", Will kysyy yllättyneenä.
"No mä katselin sitä itsekin siellä kangaskaupassa, kun ostit sille sen kaikista kalleimman huivin. Ja Gabrielle vahvisti, että oot ihan sekopäisenä. Ja se tietää nää jutut, nauro vaan, että siinä meni taas yksi hyvä mies hukkaan. Niinpä sitten mä aattelin, että mitäs nyt sitten kun tuon lapsenkin elatus pitäis järjestää. Kun sen takia mä niihin ryöstöhommiinkin rupesin, kun en pystynyt oleen kaupassa töissä kun olin raskaana ja on tuo vauva", Jane selittää hiljaisella äänellä.
"Niin mutta... Ninahan on mun panttivanki, siitä saa hyvät lunnaat eikä...", Will mutisee Janen selityksen väliin.
"Mutta nyt olin aatellu, että olisin voinut lopettaa ryöstöt heti kun sä tai Jose tulisitte ja kuulisitte lapsesta. Senkin idean mä pelkäsin että toi Nina pilaa. Ei musta oo niin herkkua hankkia rahaa rikollisesti", Jane jatkaa tunnustustaan välittämättä Willin välikommentista.
"Kyllä mä tiedän että se oli kiireessä tehty tyhmä suunnitelma, mutta niin nyt vain kävi... Hirtätkö minut nyt siitä että koitin puolustaa lapsen etua? Ja sama se, uskonhan mä jos sä sanot, että se on panttivanki ja meinaat myydä sen lunnaista. Mutta miksi sitten annat sen kuljeskella yksin kaduilla? Vangeilla on taipumus paeta..... tosin se ei näyttänyt olevan menossa minnekään muualle kuin takas vankilaansa", Jane alkaa saada voimaa ääneensä.
Will on jos ei nyt järkyttynyt niin äärimmäisen yllättynyt Janen puheista. Hänkö muka rakastunut? 18 vuotiaaseen tyttöön? Kaunishan Nina on kuin Venus, mutta... Janen viittaus Ninan yksin kuljeskelemiseen herättää Willin nykyhetkeen. "No kyllähän Ninan voi antaa kulkea yksinkin, eihän se tietäisi mitä tekisi yksin, ja sitäpaitsi kyllähän se aina takaisin tulisi"
, Will mumisee epäkoherentin vastauksen.
"Sustako on kivaa esitellä kesyä vankia, joka seuraa sua vaikka maan ääriin...? Onko se sun osuus sitten esitystä, sää esität sille rakastunutta niin se ei osaa enää karata? Täytyy nostaa hattua, ovelaahan se on. Niihän sää oot saanu mutkin kiikkiin. Vuosikausia elin kuin nunna aina sua oottaen", Jane tokaisee haastavasti.
"Aina takaisin tulisi", Will toistaa hiljaa itselleen. Mistä mä ton keksin? Janen nunnaviittaus kuitenkin havahduttaa hänet. "No et sä näemmä kovin nunnana oo elänyt. Sä olit tärkeä mulle, mä ihan oikeasti välitin susta. Mä välitän susta vieläkin. En mä sua voisi hirttää vaikka miten haluaisin", Will saa hämmennyksensä keskeltä sanottua.
Jane, joka tähän asti on pysynyt rauhallisena, alkaa murtua hivenen ystävällisyyttä saadessaan. Hän istuutuu alas käsillään silmiään peitellen. "Ihan oikeasti, olin uskollinen sinulle ja Joselle aivan viimeiseen asti. Vasta kun rahat oli loppu, eikä kumpaakaan teistä maisemissa ja lapsen takia mahdotonta tehdä töitä.... Koko ajan olisin halunnut että olisit täällä ja mun ei tarttis tehdä mitään sellasta. voitko ymmärtää? Ja mä vaan olin niin mustasukkanen... Kun ensin kuulin, että Buccaneer on tullut niin ilostuin, mutta sitten et heti tullut mun luo, ja sitten näin sen... Ninan, niin... Kait mä vaan menetin malttini. Antaakohan Nina mulle ikinä anteeksi mitä mä tein?"
Will astuu Janen eteen ja kumartuu silittämään tämän päätä. "Kyllähän mä voin ymmärtää jos rahaa ei kertakaikkian ollu, mut mitä niille mun sillon viimeks antamille rahoille kävi?"
Jane puhkeaa pitkään vuodatukseen:"Siitä kun sä kävit viimeks on puoltoista vuotta. Ja sitten siinä oli se juttu, että tulin sillon raskaaksi... niinku kerroin. Ja kun sain keskenmenon, niin se oli aika paha, sain kuumeen ja Mary haki välskärin ja se järkkäs kaikkee lääkettä. Mä sit paranin mutta Mary oli maksanut välskärille niillä sun antamilla rahoilla. Mä olin tosi vähällä kuolla nii kait se oli hyvä, että se maksoi sille niistä erikoisista lääkkeistä, mutta se sitten aiheutti kaikkee muuta... Ja Jose, vaikka tulikin sitten just kun mä olin parantunut, ei oo yhtä rikas kuin sä, se antoi hiukan rahaa, mutta ei ne kauaa riittäneet... Se nääs luuli tulevansa takas jo parin kuukauden päästä".
Will huokaa. "No jos annetaan menneiden olla menneitä. Mutta myös se joka meillä sillon joskus oli on nyt mennyttä. Me ei varmaan tämän jälkeen enää tavata. Mä annan sulle vähän rahaa että selviät jonkun aikaa, ja ehkä Gabrielle tietää jonkun paikan johon voisit mennä töihin. Siis muihin töihin kuin miehiä viihdyttämään".
Jane kumartaa kiitollisena: "Kiitos sir, koetan selviytyä jatkossa taas kunniallisesti, jo lapsenkin takia... Voisitko välittää nöyrimmät anteeksipyyntöni Ninalle", Jane jatkaa ja jää penkille odottamaan lupaa poistua ja Willin lupaamaa avustusta.
Will käntyy kaivelemaan rahojaan, ja pienen laskeskelun jälkeen laittaa sopivaksi katsomansa summan rahapussiin, jonka ojentaa Janelle. Pussia ojentaessaan Will katsoo Janea silmiin:"Tiedätkö, vaikka mulla tosiaan oli samanlaisia järjestelyjä muuallakin, ni sä olit aina mulle jotenkin erikoisasemassa. Mä olen oikeesti pahoillani että tässä kävi näin".
Jane ottaa rahat sanattomasti vastaan. Kyynel kimaltaa hänen silmäkulmassaan kun Jane nousee rahapussia ja lasta puristaen ja poistuu taakseen katsomatta hytistä ja Buccaneerilta. Will tuijottaa poistuvaa Janea pitkään kunnes nainen katoaa laskusiltaa alas. Senkin jälkeen Will seisoo paikallaan ja tuijottaa avoimen oven läpi kannelle ajatuksiinsa hautautuneena.
Lopulta Will kuitenkin ravistaa itsensä irti ajatuksistaan ja muistaa Ninan. Tyttö on jossakin laivalla, ja hän on selvästi loukkaantunut. Will kiroaa rajusti ja syyttää itseään, vaikka toisaalta yrittääkin vakuutella itselleen että Nina on vain sijoitus tai saalis eikä jokin jolla olisi erityistä merkitystä. Hetken pohdinnan jälkeen Will lähtee määrätietoisesti etsimään Ninaa.
Kannen alla kapyysissa aikansa itseensä käperryttyään Nina kohottaa katseensa ja tuntuu taas huomaavan kapyysissä puuhailevan Seanin:"Kuule Sean..." Nina aloittaa, "Onko se totta, että kaikilla merimiehillä on nainen joka satamassa? Että kun te pääsette maihin teidän vain täytyy päästä purkamaan tarpeitanne tai mitä se nyt onkaan?" Nina töksäyttää Seanille.
Sean kääntyy katsomaan ninaa yllättyneenä. "Mistäs sä sellasta oot saanu päähäs?" Sean kiertää kysymyksen lempeällä äänellä.
"Aattelin vaan... Kun kapteenilla oli tuo Jane, ja koko muu miehistö kävi Gabriellen luona, niin kaipa siitä tulee mieleen, että sellastako meno on joka satamassa? Ja että miksi? Tai anteeksi Sean, tiedän, että sinä et käynyt Gabriellen luona, mutta siis muut...", Nina kyselee mietteliäänä.
"Noh, miehillä vaan nyt on tiettyjä tarpeita. Ja kun ollaan pitkään merellä, ni ne kasautuvat ja niitä pitää sitten purkaa. Niin se vain on", Sean yrittää selittää.
"Niin no kai minä sen ymmärrän... Mutta sitä en oikein ymmärtänyt, että miksi Johnson ja Baker eivät menneet purkamaan niitä tarpeitaan Gabriellen luo? Miksi niiden piti tehdä se toisella tavalla?", Nina puree huultaan mietteliäänä.
Sean katsoo Ninaa järkyttyneenä. "Tarkoitatko että he... Tekivät sen jota he silloin aikaisemmin jo yrittivät?"
"No tavallaan tekivät, mutta en minä siitä aikonut puhua. Vaan siitä Janesta... Kyllä minä ymmärrän että kapteenillakin on tarpeet, mutta hoitaako hän ne tarpeensa joka satamassa aina eri tavalla kuin miehistö, onko hänellä joku joka odottaa vain häntä?",
Nina pysyy tiukasti aiheessaan, vaikka huomaakin, että Sean ei tajua, että Nina on sittenkin järkyttyneempi siitä, että Willillä olisi naisia kasapäin, kuin omasta jo historiaa olevasta tukalasta tilanteesta.
Sean katsoo Ninaa hieman ymmällään, mutta jättää Ninan oudon huomautuksen huomiotta tämän kysellessä Willin naisista. "Kapu on erilainen ku me muut. Se on herrasväkee ja kaikkee. Eikä mun oikein pitäs juoruta sen asioista", Sean koittaa välttää suoraa vastausta.
"No selvä, jos et halua kertoa niin ymmärrän", Nina toteaa hieman pettyneenä ja jatkaa:"Niin, ja siis kai sinä olet jo kuullut miksi ne matruusit on tuolla köysissä?".
"Jotain huhuja mää oon kuullu mutten läheskään kaikkee. Ne oli kait koittannu... sua?", Sean kysyy varovasti.
Nina koettaa kuulostaa reippaalta, ettei toisen tarvitsisi tuntea oloaan surkeaksi hänen takiaan:"Joo, mutta ei ne varsinaisesti ihan onnistuneet kaikessa".
"Eli sun... aarteesi säilyi?" Sean kysyy tyydyttääkseen uteliaisuuttaan.
Nina painaa katseensa ja punastuu: "No, kapteeni ja Jean-Luc tulivat apuun ajoissa ja estivät niitä, ei ne saaneet aikaan muuta kuin kovasti sotkua. Lapsena kaaduin kerran lehmänläjään... Sekin harmitti, mutta lähti kylpemällä... Niin tämäkin, että kai mä voisin jo ryhdistäytyä ja lähtee kattoon joko kapteeni on selvittänyt asiat".
Ninan punastuessa Sean punastuu myös ja nolostuu kysymyksestään. "Anteeks, mää oon vaan tällänen irlantilaismoukka".
Will on kolunnut jo isohkon osan laivaa löytämättä Ninaa kun hän saapuu kapyysin ovelle ja huomaa Ninan seinustalle käpertyneenä. "Täällähän sä oot".
Nina nostaa katseensa ilahtuneena ja nousee, suorastaan ryntää kapteenia vastaan:"Niin olen", Nina huudahtaa ja jatkaa ohimennessään Seanille: "Ja ei sun tarvii pyydellä anteeks, onhan sulla oikeus tietää, kun sillon edellisellä kerralla olit niin kovasti avuksi".
Sean hymyilee Ninalle helpottuneena ja kääntyy patojensa puoleen. Ninan rynnätessä Willin luo kapteeni katsahtaa pikaisesti Seania ja päätyy siihen tulokseen että paikka ei ole sopiva sille keskustelulle joka luultavasti on tulossa. Will katsahtaa Ninaan:"Tules tonne ylös ni saat vähän rommia. Sulla on ollu rankka päivä".
Taas ei voi muuta kuin pahoitella, pitkäksi venynyttä taukoa. Ja viime kerralla vielä lupailin säännöllisempiä postauksia... No tällä kertaa en lupaa muuta ku että jatkoa seuraa, ja että ensi kerralla on sitten seksiäkin. Tämähän on nyt jo toinen peräkkäinen seksitön osa. Pahoittelen...
Vastaukset 4
Vanhimmat
...toimintaa. Pitkä tauko ja pelkää selitystä. Nyyh.
*tahkoaa sapeliaan.
Jos vaikka tytöt keskenään ?
:-)
Vai tyttöjen keskinäisiä leikkejä kaivataan... no pistetään harkintaan, eihän sitä koskaan tiiä =)
Eikä mitään helvetin lesboilua, persieestä semmonen.