Elämässä voi rakastua niin monella tapaa. Mutta sellaista rakkautta, missä ei ole mitään järkeä (vaikka oikeasti juuri olisikin), kokee harvoin tai ei koskaan. Vaikea tilanne.
Rakkaus on kirous?
Anonyymi
16151
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kirous se on vain silloin rakastuuu johonkin joka pieksee sua menen tullen kotona ja pakoon et pääse. Saat kyllä vastarakkautta mutta se on kieroutunutta ja sairaaksi mennyttä
Ei se ole rakkautta.
Ei ole kirous.
Vaan siunaus.
Himo voi olla kirous, muttei Rakkaus.
Joskus mietin, että parempi olisi, jos en olisi koskaan tavannut miestä, johon rakastuin siitä huolimatta että hän on minua toistakymmentä vuotta nuorempi. Mutta vain hetken. Vaikka ikävä polttaa rinnassa, iloitsen silti jokaisesta hetkestä, jonka olen hänen seurassaan saanut olla. Jokaisesta hymystä, jokaisesta katseesta. Tapaamme vielä pakostakin, mutta tuskin meistä paria koskaan tulee. Olen liian vanha hänelle, enkä ole kauniskaan. Ja hän sanoikin, ettei ole ihastunut minuun. Silti hän tuntui aina viihtyvän seurassani paremmin kuin kenenkään muun. Sydän haluaisi vielä toivoa. Yritän nuijia sen toivon hengiltä, jotta joskus paranisin tästä kaipauksen tuskasta. Kirous ja siunaus yhtä aikaa. Onnetonkin rakkaus on mielettömän kaunis.
Tai sitten jokainen noin asian kokeva tekee siitä itse kirouksen...
En ajattele, että rakkaus voisi olla koskaan kirous. Molempia sanoja/käsitteitä käytetään usein vääriin ja kun ne oikein ymmärtää niitä ei voi rinnastaa tai käyttää samassa yhteydessä. Tietysti väärä ihmissuhde voi tuntua jopa kiroukselta mutta silti tuo sana on aika voimakas tuossa kontekstissa.
hyvää yötä_https://youtu.be/wyQUCYl-ocs
¤..¤
Monen miehen rappiolle vienyt.
Ei kai rakkaus voi koskaan olla kirous. Mutta luulen ymmärtäväni mitä tarkoitat. Sattuu, kun ei voi saada sitä mitä haluaisi. Ja on raskasta ikävöidä koko ajan, kun ei täysin edes ymmärrä miksi ikävöi.
Minustakaan rakkaus ei voi olla kirous. Rakkaus on lahja. Lahja, jota ei anneta vastalahjan toivossa.
Rakkaus voi tuntua kiroukselta, jos rakkaus ei ole aitoa. Aito rakkaus ei odota toiselta vastarakkautta, vaan tarvittaessa päästää toisesta irti. Usein myös ihastuminen tulkitaan väärin rakkaudeksi ja yksipuolinen ihastuminen voi herättää suuria turhautumisen tunteita. Rakkautta ei ole myöskään suhde, jossa jompi kumpi vahingoittaa toistaan fyysisesti tai henkisesti. Ihminen, joka sallii itselleen niin tehtävän, ei myöskään rakasta itseään riittävästi. Itseään rakastava ihminen osaa asettaa itselleen ja suhteelleen terveet rajat.
Aito rakkaus on ainoastaan positiivinen asia, joka saa ihmisessä kokonaisvaltaisen hyvänolon ja onnen tunteen aikaan. Tottakai kahden aidosti toisiaan rakastavan ihmisen välillä voi olla myös riitoja, mutta silloin riitelee asiat, eivät ihmiset.
Tsemppiä ja uskoa kaikille rakkauteen! 😊❤
Mun kohdalla koen kiroukseksi, aina ollut ykspuolisia. Onneks ei kovin usein ole enää sellasia tunteita tullut, olen oppinut sammuttamaan tunteeni. Nykyään realismi riittää häivyttämään kuvitelmat. Aivan hullua, ett on moisia tunteita edes annettu, kun mulla ei mitään mahdollisuuksia ollut ollenkaan. Joten kirous se on ollut mun kohdalla, ei mitään muuta.
Raastavaa rakkaus on silloin jollei keskinäisiä välejä ole juteltu ja mietitty yhdessä.
Yksinäinen ihminen vailla puhekumppania on surullisin olento maan päällä.
🌾
Osui ja upposi minun tilanteeseen.
Äääh, se on japaniksi Markus.
Onhan se aikamoista tasapainoilua, kun rakastaa ja toinen pitää hyvänä ystävänä. Kirous? En ehkä käyttäisi omalla kohdallani tuota sanaa, mutta raastavaa se kyllä välillä on. Päivä kerrallaan.
Mitään vaikeeta ole kun ei syöksee kirousta kenenkään päälle. Se kun tuppaa ennemmin tai myöhemmin tulemaan lähettäjänsä elämään.