Miljoonien välistä sinut
katson
taaksesi tulisen tulen
lauseillani lietson
Hopeat sanat taon
juoksevaksi
puristan tyhjän pahan
pikariin
Poltan selkääsi
kierrän vatsaasi
kiedon sormen
hiukseesi
Uin uniisi
taivaan alta
nousen sieluun
sisältäsi
itsesi käteen
asetan itsesi maljan
levitän allesi
kultaisen taljan
Sillä aika on
syntyä
synnyttää
olla syntymättä
Palaa roihuta
olla palamatta
savuta sanoiksi tuuleen
pimeydeksi tuoksujen
Valvon
ja odotan
katson
taaksesi tulisen tulen
lauseillani lietson
Hopeat sanat taon
juoksevaksi
puristan tyhjän pahan
pikariin
Poltan selkääsi
kierrän vatsaasi
kiedon sormen
hiukseesi
Uin uniisi
taivaan alta
nousen sieluun
sisältäsi
itsesi käteen
asetan itsesi maljan
levitän allesi
kultaisen taljan
Sillä aika on
syntyä
synnyttää
olla syntymättä
Palaa roihuta
olla palamatta
savuta sanoiksi tuuleen
pimeydeksi tuoksujen
Valvon
ja odotan
Vastaukset 10
Vanhimmat
..ja minulla on jano.
Luin monta kertaa ja joka
kerta tajusin jotain uutta.
Pidin todella paljon.
Kenelle ja keneltä?Määränpää saavuttamatta.
Vaikuttava ja upea.Laittaisit edes pienen vihjeen hänelle? Hän tulee varmasti onnelliseksi luettuaan,toivottavasti hän huomaa ja lukee. Määrämpää saavuttaisi kohteen.
Molemminpuolisesti osoitteeton.
Kyllä hän huomasi!
Kenen kädelle laskeutuu, sen on runo.
mitenkään.miten te noin mahdottomia luulette?vai eikö ole tarkoituskaan kuin iloita rakkauden tunteesta,eikä ihmisestä?kysympä vaan?myös itseltäni.onko meistä siihen,seisomaan sanojemme takana?
Meren vaahdoista nousin, jalkoihisi laskeuduin... katsoin ja häikäistyin, Sinä katosit...
Olipas todellakin pysähdyttävä...
Luin taas kerran runosi uudelleen, joka kerta se antaa jotain uutta... samoin kuin se toinen... kylmät väreet menevät lävitseni... ehkä tämä olotilani saa herkkyyden kuplimaan sisälläni... Suuria sanoja, väkeviä ajatuksia.. Kosketat minua...