Ja äkkiä lyö silmilleni punainen
aurinko! - Vaan kesken odotusta
syntyy outo puu hitaasti kasvaen,
niin kummallinen - paju sinimusta.
Ja tummin lehdin auringonkin peittäin
tuo murheen kukka, surun puu
kohoaa esiin, varjon mustan heittäin
- sen taakse hukkuu kaikki muu.
On outo hahmosi, sä surun kuva,
puu jonka oksat viistää maata.
Se onko unistani kurkottuva
vai tosiko - erottaa en saata.
aurinko! - Vaan kesken odotusta
syntyy outo puu hitaasti kasvaen,
niin kummallinen - paju sinimusta.
Ja tummin lehdin auringonkin peittäin
tuo murheen kukka, surun puu
kohoaa esiin, varjon mustan heittäin
- sen taakse hukkuu kaikki muu.
On outo hahmosi, sä surun kuva,
puu jonka oksat viistää maata.
Se onko unistani kurkottuva
vai tosiko - erottaa en saata.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kiehtova, pelottava, surumielinen.
Pidin noista väreistä.
Surun kuvakin voi olla hetken seesteinen.
Ehkä todellinen, ehkä ei.
Vaikea tietää.
Pystyin sitten jotain siitä välittämään, mitä halusin. Historian lyhennys muutamaan riviin ei ole helppoa. Ilo - suru - resignaatio. Jos lukija kokee ne, se on paljon.
Mikä historian tapahtuma/ aikakausi mahtaa olla kyseessä? En uskalla arvata...
Mutta huumori sallitaan. Mistäpä muusta me kirjoitamme kuin omastamme, useimmiten. Muuten, en ole ihan tosikko. Oletko lukenut homejuustorunoani? Oli jokin aika sitten vielä gallerissa.
Ai se Ylistys homejuustolle?
Taisinpa lukea.
Ja Aura - juusto on aika hyvää... ;)
Hyvä!!