Nyt naiset! Onko niin ettei lesbot ollenkaan ole, elä ja nauti, siis silkasta hulluttelusta ja seikkailusta! Onko niin, että näillä sivuilla vaan pyörii naisia,jotka suhtautuu elämään täydellä tarkkuudella aamupuurolta iltasyönnille!
Ku mun tekis mieli vapauttaa kevätmieltä rinnoista! Löytyykö yhtään myötätuulta??!!
Kevättä molemmissa rinnoissa!!
Ku mun tekis mieli vapauttaa kevätmieltä rinnoista! Löytyykö yhtään myötätuulta??!!
Kevättä molemmissa rinnoissa!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
löytyy ainakin tältä parilta.Muutenkin taidetaan olla aika hulluja ja seikkaillaan joskus yhdessä,joskus erikseen joutuen mitä omituisimpiin tilanteisiin toisinaan.Eihän tätä elämää jaksais,jos kaikki sujuis aina noudattaen rutiineja ja ennalta arvaten.Kevätaurinko tekee ainakin meikäläisen kovin levottomaksi ja kaikenlaista alkaa liikkua mielessä ;)
Nythän sun on jo pakko kertoa!
Tsädäm!
No kun se pönttö, utelias, naurava elämänasenne on päällä kroonisesti. Ei siihen mitään kevättä tarvita.
Ja kun tilanne on tämä, joskus toivoo, että voisi olla se aamupuuroa seitsemältä-ihminen edes hetken. Mutta kun on puoli-kahteen-riehutun-ja-sen jälkeen-epäilyttävissä-unissa-kahlatun-yön-jälkeen-paniikissa-ylös-tietämättä-mikä-päivä-on-ja-kuka-peilistä-kurkistaa-ihminen niin..
*huokaus*
Silti olen samaa mieltä, että elämä on ihanaa, kun yksikään päivä ei ole ennalta arvattava. Tympääntyisin kahdessa viikossa ilman sitä. Joskus on hyvä päästää irti siitä tasaharmaasta ja antaa virran viedä. Rohkeimmat kookospähkinät rantautuvat hedelmällisimpien saarten rannoille.
Ja piirun verran lisää: Siis kaikkea mainittua ilman alkoholia, huumeita tai muita dopingeja kuin tuhtia pannukahvia sekä varsin vakituisessa suhteessa keekoillen..
Että seikkailla voi tervehenkisestikin. Jos nyt syntymässä saatua hulluutta voi sellaiseksi sanoa. Seikkailu voi tapahtua myös pään sisällä. Siellä sitä vasta sutinaa riittääkin, öin ja päivin. :)!
Joo, ei siinä tasaisesti rullaavassa elämässäkään mitään vikaa ole. Pääasia, että kukin eläisi juuri itselleen luontevalla tavalla. Ei tällaisen tuultajan elämäkään jatkuvaa myllerrystä ole, eikä ikuista draamaa ja juonenkäännettä. Mutta helkkarin kiinnostavaa tämä on!
Lainaus:
"No kun se pönttö, utelias, naurava elämänasenne on päällä kroonisesti. Ei siihen mitään kevättä tarvita."
Noin mullakin oli... vaan eipä ole enää. Tarpeeksi kun satutettiin meni kaikki ilo, usko ja toivo. Luottamuksesta puhumattakaan.
Sekin loukkaa että se satuttanut osapuoli vain ilmeisesti porskuttaa tyytyväisenä eteenpäin, ilman tunnontuskia, ihan kuin mua ei olisi koskaan ollutkaan. Sairasta.
Älä liikaa kelaile sitä miten ja missä se toinen lentelee. Tapahtunut on tapahtunut, etkä saa sitä toiseksi, vaikka murehtisit sydämen rinnastasi. Nyt ota vähän kerrallaan suunta kohti huomista. Keksi vain tekemistä ja ajattelemista, joka saa sinut välillä unohtamaan koko jutun.
Sureminen kuuluu elämänkulkuun yhtä olennaisena kuin nauru. Toisinaan erehtyy luottamaan tilanteisiin, joihin ei pitäisi. Monesti kieltäytyy huomaamasta merkkejä, jotka vihjaavat, että kannattaisi olla varovaisempi. Mutta anna itsellesi anteeksi, anna sille toiselle anteeksi. Erehtyminen on hyvin tavallista, vaikkei sitä toivoisi.
Myös minä olen rypenyt joskus syvällä mustassa suossa, syystä ja toisesta. Vaan kun pitää tiukasti elämän reunasta kiinni, hymy palaa takaisin, kun sen aika on. Syiden etsimisen sijasta kannattaa etsiä ratkaisuja, joilla päästä asioista yli.
vika pilkun tarkassa elämässä sitten on? ;) Tietää milloin on aika kaurapuuron ja milloin aika sille sun tälle...
Kyllä se vaan elämää helpottava tekijä kaikenkaikkiaan on, että tietää suurinpiirtein, miten päin ja minne mennään.
Suinkaan se ei sulje pois sitä vaihdetta, jolloin on kiva vaan mennä, antaa mennä tietämättä itsekään, mihin päätyy, mutta vain hetken ja joskus...
Tuntuu, että suurin osa naisista haluaisi juuri sitä jatkuvaa hurjaa menoa ja tapahtumia ja silloin tälläiset tavallista elämää tavallisine tapoineen ihannoivat naiset eivät olekaan enää mitään. Puheissa on, mutta käytäntö näyttää toista. Suomalainen nainen on tottunut saamaan kaiken itsestään selvyytenä, myös parisuhtessa. Useimpien kompastuskivi on se, ettei omia vikoja koeta vioiksi, pikemminkin ominaisuuksiksi - toisen kohdalla ne ovat pelkkiä vikoja. Odotetaan koko ajan, mutta mitä annetaan? Ei edes älytä, että olisi antamisen aika, kun keskitytään vaan tuijottamaan toisen tekemisiä ja sanomisia.
On kevät ja aika on hienoa taas, mutta se kevät tuo tullessaan taas nopeasti solmittuja suhteita, jotka on helppo heittää syksyllä menemään.
Myönteistä kevät-tuulta tottakai Sinulle ja kaikille täällä oleville ja samalla muistutus siitä, että vaikka kevät ja kesä tuleekin taas, niin ihmisen sydän ei ole yhtään sen kestävämpi kuin talvellakaan.
Eipä paljoo kaurapuurot maistu!
Teen mitä mieleen juolahtaa ja kenen kanssa haluan, mutta minulla ei sitä moraalia olekaan.
(täsmennys: petän ja pelehdin senkun kerkeän...)
Tulis jo kesä, niin hulluttelua ja seikkailuja voi harrastaa luonnon helmassa :)