onko teidän sijoitetuilla ollut osastojaksoja sairaalassa, miksi ja kuinka pitkiä jaksoja, miten meni ja tuliko tulosta??
Miten lapsi reagoi jaksoon ja osastolle menoon??
Meillä aihena on seksuaalinen ylivirittyneisyys ja sek.hyv.käytt.tutkimukset käynnissä.
Miten lapsi reagoi jaksoon ja osastolle menoon??
Meillä aihena on seksuaalinen ylivirittyneisyys ja sek.hyv.käytt.tutkimukset käynnissä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hei, älä menetä toivoasi!! Vaikka nuori on poissa luotasi, hän tarvitsee sinua. Ajattele häntä usein, ja käy jos on mahdollista. Lapsi (tai nuori) joka joutuu sairaalahoitoon on varmaankin sen tarpeessa, mutta hoito ei tarkoita ettei hän tarvitsisi myös sinua. Seksuaalisesti hyväksikäytetty lapsi on joutunut kestämään sellaista mitä tuskin "tavallisen" ihmisen mielikuvitus voi kehittää, mutta varmaa on tämä: hän tarvitsee YHDEN ihmisen joka kestää sen tuskan, pelon ja häpeän joka hänen sielussaan on. Vain siten hän voi kestää. Jos sinä voit olla se ihminen, olet arvokkaampi kuin kaikki sairaalan ihmiset yhteensä. Rakkaus on kaikkea muuta tärkeämpi!
On ollut osastojakso ja sijoitus purkautui, koska emme suostuneet kaikkeen osaston vaatimaan höykytykseen. Lapsi ei siitä mitenkään kehittynyt. Työssäkäyvillä ihmisillä ei ole mahdollisuutta kaksi kertaa viikossa juosta päiviosin palavereissä ja muissa tapaamisisss.
Ihmettelen, ovatko kaikki osastoilla olevien lasten vanhemmat työttömiä, jos näin voivat menetellä.
Ehkä tämä sitten oli lapsen etu - asiantuntijat varmaan ottavat vastuun.
Meillä on ollut useampia osastojaksoja.
Jaksot ovat olleet sitä varten, että saisimme vähän levätä vastuusta jms. Jaksoajat ovat olleet kuitenkin hyvin työllistäviä. Palaverit ym sotkujen selvittelyt ovat vieneet molempien sijaisvanhempien aikaa. Myös perheen muut lapset ovat kärsineet näistä ajoista, koska olemme olleet niin kiinni itse siellä.
Sitten on ollut vielä kurja olo itsellä, kun lapsi on aina mennyt sinne vastenmielisesti ja ikävöinyt kotiin.
Se mikä on ikävää,niin se että siellä osastolla on sitten monta samanlaista,joilla on sama ongelma.
Ja vaikka kuinka siellä katsotaan perään, ainakin meidän sijaislapsi löysi siellä pimeitä nurkkia ja huoneita missä harrastaa näitä leikkejä toisen kanssa.
Olen myös tietoinen monista sijaisperheistä,jotka ollaan lyöty aivan lyttyyn osaston henkilökunnan toimesta.
Eli jos sijaislapsi voihuonosti, oireilee luulevat ne, että sijaisperheessä on vika.
- Valitettavasti
ne menee sekaisin, mutta onneksi järki voittaa. Olen onnellinen kuitenkin siitä, että tunteet tuntuu näintiedän että välitän aidosti ko. lapsesta.
Meille nimenomaan sanottiin, että katsotaan tarkaan jakso jolloin ei ole muista samanlaisia tapauksia, ettei syntyisi katastrofeja eli siksi ajankohtakin vielä epäselvä.
Itse ajattelin samoin siitä että milloin kaikki tämä kääntyy meidän niskaamme tai meitä aletaan syyttelemään tai halventamaan, sitä on vaikea kestää kun parastaan yrittää.
Emme aio lasta osastolle hylätä, mutta matkaa välillemme kertyy yli 100km eikä sitä kovin mielellään monesti viikkoon ajele. Jännityksellä odotan mitä tapahtuu ja miten kaikki sujuu.
Pääasia että lapsi saisi tarvitsemansa avun.
Mutta kiitos teille vastauksistanne.
Meillä kertyi matkaa 220 km reissu ja kuitenkin meidän oletettiin käydä siellä kaksi kertaa viikossa katsomassa palaverit vielä päälle.
Miehen työnantaja ei ymmärtänyt tälläistä.
ja tuntuihan se jo palkkapussissakin.
Miten ratkaisitte asian? Tuohan on ihan mahdoton yhtälö! Meillä oli samantapainen tilanne. napit vastakkain osaston kanssa. Sanottiin meille, että emme ole riittävän sitoutuneita hoitoon, vaikka yritimme tosisamme. kamalaa syyllistämistä koko ajan, viestiä siitä, että olimme huonot vanhemmat.
Me yritimme pysyä hyvin tiukkana. Me kävimme työnohjauksessa joka oli osaston kanssa yhteydessä ja onneksi sielä oli viisas ihminen, joka puhui meidän puolesta kokouksissa.
Työnohjaajamme piti meidän puoliamme myös siinä, ettei meitä lytätty aivan.
Toisaalta me kyllä sanoimme tasan tarkkaan asioista, mitä mieltä olimme ja miksi. Ja uskon, että yksi pelastava tekijä oli se, että lapsemme joka oli sielä on niin kiinnittynyt meihin, ettei alkanut keksiä mitään valheita.
Kun näillä sijaislapsilla on sitten tapana vielä keksiä asioita, mitä sijaisperheessä on tapahtunut, kun huomaavat mitä sielä osastolla halutaan kuulla. Tiedän monta sijaisperhettä jotka ovat haukuttu aivan ja heiltä on viety viimmeisetkin voimat.
Onneksi on sitten yksityisiä lääkäreitä/psykiatreja, jotka eivät syyllistä sijaisvanhempia vaan ovat lukeneet oppikirjansa, miten traumaattinen varhaislapsuus näyttäytyy koko elämän ajan ym.
Zemppiä kaikille sijaisvanhemmille, jotka ovat psyk. osastojen armoilla!
Työnohjaaja olis ollu meillekin hyvä, sitä ei kuitenkaan saatu. osastolta ei työnohjausta tai konsultaatiota tullut, sen ne teki heti selväksi, sossulta ei herunut myöskään. Joskus mietin, onko oikeasti ketään toista, joka aidosti haluaa lapsen parasta, kuin sijaisvanhemmat. Osasto etsii vikoja ja sossusta ei tukea heru. Ihan harmittaa joskus, että ylimalkaa lähdimme hakemaan lapselle apua. Ilman osasto"hoitoa" olisi tämäkin lapsi saanut pitää kotinsa...
sijaislapsenne teidät osastohoidon seurauksena? Kerrothan tarkemmin!
kertoisin mielelläni enemmän, mutta tämä foorumi on siihen väärä, luulen, että meidät tunnistettaisi. osastolapsia on kuitenkin sen verran vähän. Onko sinun lapsesi menossa osastolle?
voit kirjoittaa minulle osoitteeseen
[email protected]
Saisinko olla utelias, niin paljon kai voit sanoa, et mistä päin Suomea olet?
Tiedän, että osastoa vastaan on aikomus tehdä joukkokannetta. Olisitko yksi joka voisi ottaa osaa siihen?
Helsingistä