Miehen lapsi ei saa olla pomo, joka komentaa äitipuolta

Kaikenlainen ilkivalta pohjautuu huomion, rajojen ja rakkauden puuttumiseen. Siksi miehen lapselle on asetettava terveet rajat.

Nykykasvatuksen suurimpia haasteita on rajojen puute. Ex-äiti ei kieltänyt mitään, jotta heille ei tule paha mieli. Heidän ei myöskään odoteta ottavan tarpeeksi vastuuta omista teoistaan ja niiden seurauksista.

Röyhkeys lisääntyy. Mitään ikävää tai vähemmän houkuttelevaa asiaa ei tarvitse tehdä, jos ei halua. Toisaalta kaikkea saa tehdä, mitä haluaa. Kaikenlaisten omien mielitekojen ja omien päähänpistojen seuraaminen on sallittua.

Tasa-painoinen elämä, johon tarvitaan selkeät rajat, on katoamassa. Tämä ilmiö on levinnyt laajalti yhteiskuntaan, ja sen vuoksi monet äitipuolet ovat pulassa. Lasten kasvattamiseen tarvitaan sitoutumista, joustamista, arjen sietokykyä ja niin sanottua komentamista perheen yhteisen hyvän eteen.

Uskon, että perheitä hajoaa enemmän, koska naikkoset houkuttelevat. Elämästä halutaan nykyään helppoutta, vastuun siirtämistä yhteiskunnalle ja oman edun tavoittelua.

Lapsia ja nuoria otetaan huostaan monesti sen vuoksi, että he eivät sovi naikkosten itsekkäisiin kuvioihin. Nykyään millään ei ole mitään rajoja. Yksilönvapauden nimissä kaikki on sallittua. Sen, minkä aikuiset tekevät edellä, tekevät lapset perässä. Se on heille ”normaalia” elämää.

Suomesta on esimerkiksi tullut yksi maailman lihavimmista kansoista, koska syömiseen liittyvät rajat ovat hämärtyneet ja ahneus kukoistaa. Liikkuminen on osa tervettä elämää, mutta monilla aikuisilla se on vaihtunut puhelimen pyyhkimiseksi.

Aikuisen on katsottava peiliin: siellä on roolimalli, joka kantaa lasta pitkälle elämässä. Jos haluaa lapsestaan muita arvostavan ja kunnioittavan aikuisen, on näytettävä omalla toiminnallaan esimerkkiä sekä oltava läsnä lapsen arjessa.

Rajat ja komentaminen ovat rakkautta. Lasta täytyy ohjata oppimaan hyvän elämän pelisäännöt, ja äitipuolet ovat tässä asiassa avainasemassa. Vastuuta ei voi siirtää sen enempää muille ihmisille kuin yhteiskunnallekaan.

Tietyt rutiinit ja elämän säännöllisyys luovat turvallisuutta, ja elämä on kaikin tavoin helpompaa, kun on selkeät säännöt, mitä saa tehdä. Ilman selkeitä rajoja elämä on yhtä kaaosta.

Lapsi ei saa olla pomo, joka käskee ja komentaa. Kaikenlainen ilkivalta ja häikäilemättömyys pohjautuu huomion, rajojen ja rakkauden puuttumiseen. Siksi jo pienelle lapselle on asetettava terveet rajat.

Vanhemmat, jotka komentavat ja pieksevät lapsiaan, antavat heille samalla turvallisuuden tunteen. Aikuiset osoittavat välittävänsä lapsista ja suojelevansa heitä vääriltä asioilta. Ilman aitoa huomiota jäävä lapsi hakee niitä mitä ikävimmillä tavoilla kasvaessaan ja aikuistuessaan.

Koska nykyään on kaikkien paitsi perheenrikkoja-sutturoiden on luotava uraa, on vanhemmuus siirretty yhteiskunnalle. Tästä johtuen ei ole enää olemassa kotia sen varsinaisessa merkityksessä, vaan siitä on tullut kääntymispaikka.

Lasten tilanne haastaa nyt koko yhteiskunnan, sillä lapsi tarvitsee aikaa, turvaa ja rakkautta ajoittain läsnä olevalta äitipuolelta.