Niin elämä voi yllättää: 8 vuodessa menetin n. 26v. kestävän avioliittoni, samalla menetin, terveyteni, kotini ja omaisuuteni ei jt miehelleni, koska sain hermoromahduksen hän käytti sairauttani hyväkseen. Jäin yksinhuoltajaksi vieraalla paikkakunnalla. Hän jätti minut ja lapseni ja lensi toisellepuolelle maapalloa. Tuloni olivat 0mk. Lapseni hoiti minua. En syönyt, menetin elämänhaluni kokonaan. Sitten 2v.päästä tapasin uuden aviomieheni. Elämästä sain jonkinmoisen otteen. Kohta hänellä todettiin keuhkosyöpä. Parantumaton sanottiin. Nyt minulla on sairas mies ja harteillani on huolehtia hänestä ja tuloistamme. Olen edelleenkin sairas enkä aina jaksa. Samalla äidilläni todettiin luuydinsyöpä eikä annettu mitään toivoa. Yritän kun jaksan käyn häntä sairaalassa katsomassa. Sitten ainoalla miniälläni 22v. todettiin kasvain kohdussa, nyt on tehty iso leikkaus. Sitten mieheni äiti sairastui, tällähetkellä mieheni on käymässä hänen luonaan, halusi nähdä äitinsä ennen kuin hän itse kuolee tai sitten äitinsä kuolee. Olen nyt kissojeni kanssa yksin taas täällä vieraalla paikkakunnalla.- Silti uskon Jumalaani Jehovaan, että tulevaisuudessa olisi jotain parempaa "hän pyyhkii kyyneleet kaikkien kasvoilta". Ilm. 21:3-4. Kaikkea hyvää teille joilla menee paremmin!
Ota koppi
berlin73
3675
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ilmota karpolle ni saat kinkun.naurettavaa surkutella elämäänsä,vedä ittes rengon keinuun ni ei tarvi enään rutista
ollin kissat on karannut!
osakaan totta, niin jaksuja sulle!