Vielä viime vuosisadan alussa pidettiin infans-tuotteiden syömistä groteskina, kuvottavana ja suorastaan epäinhimillisenä tekona. Se rinnastettiin barbaariseen kannibalismiin, jota tavattiin muun muassa ja ennen kaikkea arkaaisissa polynesialaiskulttuureissa. Tällaista kannibalismia esiintyi käytännössä siihen saakka, kunnes eurooppalaiset tutkimusmatkailijat saapuivat valtaamaan saaret siirtomaiksi kuninkaansa varjon ja vaikutusvallan alle. Eurooppalainen maailma etsi tuon ajan moraalin murroksien aallokossa vielä omia eettisiä vastauksiaan ja kammosi kannibalismia niin järjettömissä määrin, että teki siitä saarilla totaalisen lopun. Kannibalismi kuoli hiljakseen pois, mutta jätti heikon jälkensä syvälle eurooppalaiseen identiteettiin, jossa se vain odotti uudelleenpuhkeamistaan.
Sikiöitä alettiin syödä vasta pitkälti 2000-luvun vaihteen jälkeen. Nykyäänhän amerikkalais-eurooppalainen ruokakulttuuri arvostaa vauvanlihaa erittäin paljon.
Noin 1950-luvulla aborttiin alettiin suhtautua normaalina hoitomuotona ympäri maailmaa – sitä ennen se oli varsinkin Yhdysvaltain kristitylle oikeistolle punainen viitta. He uskoivat sikiön olevan ihminen siinä, missä aikuisenkin eivätkä hyväksyneet aborttia kuin äärimmäisenä pakkokeinona, silloin kun äidin henki oli vaarassa – jotkut eivät silloinkaan. Ironista kyllä, sikiöitten syöminen yleistyi ensimmäisenä nimenomaan kristittyjen ääriryhmien keskuudessa: ehtoolliselle Jeesuksen ruumista ja verta nauttimaan tullut äärikatolinen liike sai käsiinsä kuolleena syntyneen noin kuusikuisen sikiön. Synnyttäjän he uskoivat neitsyeksi – tämä kuin oli eräs Herraa pelkäävänä ja vanhatestamentilliseen elämänkatsomukseen sitoutunut nunna, sisar Mary-Louise – tämän äärikatolisen liikkeen aktiivi. Sisar Maryn kirjataan sanoneen: ”Kuollut?! Ei varmastikaan. Vapahtajamme on antanut meille ihmeellisen lahjan! Syökäämme lapsi! Nauttimalla herramme lihaa ja juomalla hänen vertaan me elämme ikuisesti Herran armossa.” Sisar Mary-Louise oli tunnettu näynnäkijänä ja hänen neitseellisen raskautensa oli antanut kaikille hänen sanoilleen profeetallisen kaiun. Lahkon jäsenet olivat tottuneet tottelemaan ”uuden Marian” oikut kyselemättä ja nauttivat siihen aikaan erikoisen ehtoollisensa uskonnollisen hurmion vallassa. Jälkeenjääneistä lahkon dokumenteista on löydetty viitteitä siitä, että keskossyönti yleistyi voimakkaasti liikkeen sisällä jo lähes välittömästi tuon ensi askeleen jälkeen ja pian he alkoivat käydä kauppaa sillä, mitä me nykyään kutsumme infans-lihaksi ja perustivat ensimmäisen alan tukun.
Kuten sanottu, kannibalismi oli tällöin hyvin voimakkaasti yleisen tapakulttuurin vastainen; tapana oli joko haudata maahan tai polttaa jokainen jopa ihan hyvässä lihassa kuollut lapsi. Aikanaan ”uuden Marian” lahko jäi kiinni vauvanlihan ostosta ja myynnistä. Siihen aikaan tällaista lihatukkutoimintaa pidettiin poikkeuksellisen groteskina. Lahko oli tuohon aikaan jo rikastunut huomattavasti epävirallisilla liiketoimillaan (josta he silti olivat maksaneet veronsa) ja he palkkasivat aikansa huippuasianajotoimiston hoitamaan oikeustoimet. Vuonna 2020 päivätyn oikeuden pöytäkirjan mukaan tehtävän sai Kristillinen asianajotoimisto Kain & Aabel.
Valtionsyyttäjän oli vaikea rajata varsinaista rikosta, laissa kun ei ollut siitä mainintaa ja ennakkotapaukset harvassa. Syytesarja koostui niinkin vakavista ja naurettavista nimikkeistä kuin Joukkomurha, Tappo, Ruumiin häpäisy, Törkeä petos, Alaikäiseen sekaantuminen… melkein kaikki vakavat rikosnimikkeet. Lahko haluttiin saada kiinni jostakin, jotta sen toiminta voitaisiin pysyvästi lakkauttaa ja estää vastaavaa koskaan enää tapahtumasta. Tämä on hyvä osoitus tuon sivistymättömän ajan perusteettomasta fanaattisuudesta.
Asianajotoimisto Kain & Aabel kaatoi syytteet systemaattisesti yksi kerrallaan, jotkut niinkin naurettavia kuin ”varastetun tavaran hallussapito”. Kenties vakavimmin otettavasta syytteestä, ruumiin häpäisystä, asianajaja Adolf Kain piti seuraavanlaisen historiaan jääneen mahtipontisen loppupuheenvuoron:
”Miten voisi häpäistä sen, mikä ei ole koskaan ajatellut, herra tuomari? Ja mitä häpeällistä ravinnossa on? Minulle henkilökohtaisesti olisi suuri kunnia, jos minut syötäisiin. Emme varmaankaan pitäisi tätä joukkoa tutkinnan alaisena, jos he olisivat syöneet naudanlihaa*! He eivät tappaneet yhtäkään lasta – ne olivat kuolleet luonnollisen kuoleman jo kohdussa tai hetki syntymän jälkeen. Kysyn teiltä, herra tuomari, kuinka moni niistä lehmistä, jotka tekin hampurilaisenne** välissä syötte, on kuollut luonnollisen kuoleman? Kuinka voimme tuomita tämän teon, joka ei ole niinkään groteski kuin laupea. Me kaikki tiedämme, että kaiken lihan syöminen on loppujen lopuksi vakavasti haitaksi ympäristölle – kaiken, paitsi tämän ainoan eettisen lihan. Voiko olla mitään jalompaa kuin ihminen, joka sen sijaan, että riistäisi ympäristöään tukeutuukin proteiinilähteenä omaan lajiinsa – yksikään elävä olento ei kärsi, äideistä on pidetty varma ja hellä huoli, ympäristö ei rasitu! Sikiöitten syöminen ja syötäväksi myyminen yhteiskunnan kaksinaismoralistisesta asenteesta huolimatta on syytetyiltä erittäin ihailtava ympäristöteko! Maahanko matojen ruoaksi nuo kastamattomat olisi pitänyt kaivaa? Sikiöitten syöminen on heidän (syytettyjen) velvollisuutensa kristittyinä tätä maailmaa ja Jumalaa kohtaan. Ja herra tuomari, jos mietitte asiaa, niiden syöminen on heidän velvollisuutensa myös hyvinä amerikkalaisina.
Jos tämä kansakunta tai tämä maailma ei sellaista hyvyyttä kykene ymmärtämään, niin Jumala meitä auttakoon viimeisen tuomion koittaessa!”
*) Naudanlihaa syötiin vielä 2100-luvullakin, vaikka infans-tuotteet olivat jo vallanneet suurimman osan markkinoista.
**) Hampurilainen: sämpylä, jonka välissä oli tavallisesti jauhettua ja paistettua naudanlihaa. Vastaa näöltään nykyistä infanspurilaista.
Tuomari julisti Uuden Marian lahkon syyttömäksi kaikkiin syytekohtiin; lahko virallisti heti toimintansa ja perusti yhtiön Flesh of Jesus incorporated. Muutamia vastaavia ihmislihan syönti- ja myyntitapauksia tuli ilmi ympäri Yhdysvaltoja. Tapauksia vietiin käräjille valtionsyyttäjän toimesta (byrokratia on aina vähän aikaansa jäljessä) vielä usean vuoden verran, mutta pian tekoa ei pidetty enää edes rikkeenä korkeimman oikeuden toistuvasti julistaessa sen rankaisemattomaksi. Asenteet olivat muuttuneet: infantiileihin suuntautunut kannibalismi oli jaloa, hyväksi ympäristölle, nautinnollista (sillä sikiön liha on tunnetusti hyvin mureaa) ja sopusoinnussa kristityn uskon kanssa. Kerrankin sekä vihreä liike, materialistiset hedonistit että kristityt olivat löytäneet harmonisesti läpi maailman soivan yhteisen sävelen.
Flesh of Jesus inc. ei kauaa ollut ainoa vauvanlihaan keskittynyt lihatukku vaan niitä pulpahteli ympäri maailmaa kuin sieniä sateella – lihan hinta oli pilvissä, kasvatus oli riippuva täysin satunnaista lihalahjoituksista sekä yhteistyöstä aborttiklinikoiden ja synnytyssairaaloiden kanssa. Markkinoilla oli valtava tuottajan mentävä aukko, joka täyttyi vuonna 2031 vielä nykyäänkin toimivan Babyfac inc.:in tehtaista. Tehtaat ratkaisivat monta sosiaalista ongelmaa ja pudottivat skeptiset markkina-analyytikot tuoleiltaan: lihateollisuus yksin nosti Yhdysvaltain talouden lamasta pilviin ja tuotti valtavasti työpaikkoja sosiaalisesti alimman tason naisväestölle - paljon enemmän kuin klassisen lihateollisuuden työpaikkoja menetettiin. Tehtaat toimivat seuraavasti: työntekijä hedelmöitettiin geenimanipuloiduilla siittiöillä, joista oli poistettu mm. kaikki aivojen kehitykseen liittyvät geenit ja tehostettu kaikkia lihaskudosta tuottavia geenejä. Työntekijöille annettiin raskausaikana tehokasta hormonihoitoa, joka sai sikiöt kasvamaan päätähuimaavaa vauhtia. Kun sikiöt olivat riittävän isoja (joka hormonihoidon seurauksena tapahtui yleensä jo ennen toista raskauskuukautta) ne poistettiin vatsasta ja työntekijälle annettiin viikko palkallista lomaa.
Nykyään infans-tuotteet dominoivat lihamarkkinoita ja kuten jo niiden alkuaikoina ennustettiin, ympäristö on eläinlihan käytön seurauksena verrattomasti hyötynyt – sen ajan negatiivinen kehitys saatiin käännettyä - valtiontalous on pysynyt vakaana. Polttavimpia nykyisiä tähän teollisuushaaraan liittyviä ongelmia on Babyfac inc.:in kehittämä metodi, jossa elävää lapsenkantajaa ei enää tarvita. Sikiönlihaa kasvatetaan jatkuvasti kasvavalla prosentilla suolaliemitankissa ja yhä useampi lapsenkantaja on menettänyt työpaikkansa. Myös Kaukoitään ja Afrikkaan siirtyneet Babyfac-tehtaat herättävät keskustelua niiden toiminnan eettisyydestä. Miten kuluttaja voi varmistua kehitysmaiden lapsenkantajien ihmisarvoja kunnioittavista työehdoista? Nykyään uusin kilpailuvaltti on ns. ”reilun kaupan” infans-tuotteet, joilla pyritään luomaan kuluttajille mielikuva siitä, että myös kehitysmaan työntekijä saa osan oman työnsä voitosta eivätkä ylikansalliset yhtiöt vie itsekkäästi kaikkea välistä. Myös luomulihaa, jolla tarkoitetaan elävissä kantajissa tankkien sijaan kasvatettua lihaa, on nykyään vielä tarjolla: kuluttaja voi ostaa vain hieman kalliimman tuotteen kylkiäisenä hieman hyvää omaatuntoa tietäessään, että juuri tämä lihanpala saattoi pelastaa jonkun köyhän lapsenkantajan työpaikan.
Ja nyt hyvät naiset ja herrat - tauko.
Kysyttävää?
Muistelisin, että ruokalassa on tänään tarjolla kieltä.
Sikiöitä alettiin syödä vasta pitkälti 2000-luvun vaihteen jälkeen. Nykyäänhän amerikkalais-eurooppalainen ruokakulttuuri arvostaa vauvanlihaa erittäin paljon.
Noin 1950-luvulla aborttiin alettiin suhtautua normaalina hoitomuotona ympäri maailmaa – sitä ennen se oli varsinkin Yhdysvaltain kristitylle oikeistolle punainen viitta. He uskoivat sikiön olevan ihminen siinä, missä aikuisenkin eivätkä hyväksyneet aborttia kuin äärimmäisenä pakkokeinona, silloin kun äidin henki oli vaarassa – jotkut eivät silloinkaan. Ironista kyllä, sikiöitten syöminen yleistyi ensimmäisenä nimenomaan kristittyjen ääriryhmien keskuudessa: ehtoolliselle Jeesuksen ruumista ja verta nauttimaan tullut äärikatolinen liike sai käsiinsä kuolleena syntyneen noin kuusikuisen sikiön. Synnyttäjän he uskoivat neitsyeksi – tämä kuin oli eräs Herraa pelkäävänä ja vanhatestamentilliseen elämänkatsomukseen sitoutunut nunna, sisar Mary-Louise – tämän äärikatolisen liikkeen aktiivi. Sisar Maryn kirjataan sanoneen: ”Kuollut?! Ei varmastikaan. Vapahtajamme on antanut meille ihmeellisen lahjan! Syökäämme lapsi! Nauttimalla herramme lihaa ja juomalla hänen vertaan me elämme ikuisesti Herran armossa.” Sisar Mary-Louise oli tunnettu näynnäkijänä ja hänen neitseellisen raskautensa oli antanut kaikille hänen sanoilleen profeetallisen kaiun. Lahkon jäsenet olivat tottuneet tottelemaan ”uuden Marian” oikut kyselemättä ja nauttivat siihen aikaan erikoisen ehtoollisensa uskonnollisen hurmion vallassa. Jälkeenjääneistä lahkon dokumenteista on löydetty viitteitä siitä, että keskossyönti yleistyi voimakkaasti liikkeen sisällä jo lähes välittömästi tuon ensi askeleen jälkeen ja pian he alkoivat käydä kauppaa sillä, mitä me nykyään kutsumme infans-lihaksi ja perustivat ensimmäisen alan tukun.
Kuten sanottu, kannibalismi oli tällöin hyvin voimakkaasti yleisen tapakulttuurin vastainen; tapana oli joko haudata maahan tai polttaa jokainen jopa ihan hyvässä lihassa kuollut lapsi. Aikanaan ”uuden Marian” lahko jäi kiinni vauvanlihan ostosta ja myynnistä. Siihen aikaan tällaista lihatukkutoimintaa pidettiin poikkeuksellisen groteskina. Lahko oli tuohon aikaan jo rikastunut huomattavasti epävirallisilla liiketoimillaan (josta he silti olivat maksaneet veronsa) ja he palkkasivat aikansa huippuasianajotoimiston hoitamaan oikeustoimet. Vuonna 2020 päivätyn oikeuden pöytäkirjan mukaan tehtävän sai Kristillinen asianajotoimisto Kain & Aabel.
Valtionsyyttäjän oli vaikea rajata varsinaista rikosta, laissa kun ei ollut siitä mainintaa ja ennakkotapaukset harvassa. Syytesarja koostui niinkin vakavista ja naurettavista nimikkeistä kuin Joukkomurha, Tappo, Ruumiin häpäisy, Törkeä petos, Alaikäiseen sekaantuminen… melkein kaikki vakavat rikosnimikkeet. Lahko haluttiin saada kiinni jostakin, jotta sen toiminta voitaisiin pysyvästi lakkauttaa ja estää vastaavaa koskaan enää tapahtumasta. Tämä on hyvä osoitus tuon sivistymättömän ajan perusteettomasta fanaattisuudesta.
Asianajotoimisto Kain & Aabel kaatoi syytteet systemaattisesti yksi kerrallaan, jotkut niinkin naurettavia kuin ”varastetun tavaran hallussapito”. Kenties vakavimmin otettavasta syytteestä, ruumiin häpäisystä, asianajaja Adolf Kain piti seuraavanlaisen historiaan jääneen mahtipontisen loppupuheenvuoron:
”Miten voisi häpäistä sen, mikä ei ole koskaan ajatellut, herra tuomari? Ja mitä häpeällistä ravinnossa on? Minulle henkilökohtaisesti olisi suuri kunnia, jos minut syötäisiin. Emme varmaankaan pitäisi tätä joukkoa tutkinnan alaisena, jos he olisivat syöneet naudanlihaa*! He eivät tappaneet yhtäkään lasta – ne olivat kuolleet luonnollisen kuoleman jo kohdussa tai hetki syntymän jälkeen. Kysyn teiltä, herra tuomari, kuinka moni niistä lehmistä, jotka tekin hampurilaisenne** välissä syötte, on kuollut luonnollisen kuoleman? Kuinka voimme tuomita tämän teon, joka ei ole niinkään groteski kuin laupea. Me kaikki tiedämme, että kaiken lihan syöminen on loppujen lopuksi vakavasti haitaksi ympäristölle – kaiken, paitsi tämän ainoan eettisen lihan. Voiko olla mitään jalompaa kuin ihminen, joka sen sijaan, että riistäisi ympäristöään tukeutuukin proteiinilähteenä omaan lajiinsa – yksikään elävä olento ei kärsi, äideistä on pidetty varma ja hellä huoli, ympäristö ei rasitu! Sikiöitten syöminen ja syötäväksi myyminen yhteiskunnan kaksinaismoralistisesta asenteesta huolimatta on syytetyiltä erittäin ihailtava ympäristöteko! Maahanko matojen ruoaksi nuo kastamattomat olisi pitänyt kaivaa? Sikiöitten syöminen on heidän (syytettyjen) velvollisuutensa kristittyinä tätä maailmaa ja Jumalaa kohtaan. Ja herra tuomari, jos mietitte asiaa, niiden syöminen on heidän velvollisuutensa myös hyvinä amerikkalaisina.
Jos tämä kansakunta tai tämä maailma ei sellaista hyvyyttä kykene ymmärtämään, niin Jumala meitä auttakoon viimeisen tuomion koittaessa!”
*) Naudanlihaa syötiin vielä 2100-luvullakin, vaikka infans-tuotteet olivat jo vallanneet suurimman osan markkinoista.
**) Hampurilainen: sämpylä, jonka välissä oli tavallisesti jauhettua ja paistettua naudanlihaa. Vastaa näöltään nykyistä infanspurilaista.
Tuomari julisti Uuden Marian lahkon syyttömäksi kaikkiin syytekohtiin; lahko virallisti heti toimintansa ja perusti yhtiön Flesh of Jesus incorporated. Muutamia vastaavia ihmislihan syönti- ja myyntitapauksia tuli ilmi ympäri Yhdysvaltoja. Tapauksia vietiin käräjille valtionsyyttäjän toimesta (byrokratia on aina vähän aikaansa jäljessä) vielä usean vuoden verran, mutta pian tekoa ei pidetty enää edes rikkeenä korkeimman oikeuden toistuvasti julistaessa sen rankaisemattomaksi. Asenteet olivat muuttuneet: infantiileihin suuntautunut kannibalismi oli jaloa, hyväksi ympäristölle, nautinnollista (sillä sikiön liha on tunnetusti hyvin mureaa) ja sopusoinnussa kristityn uskon kanssa. Kerrankin sekä vihreä liike, materialistiset hedonistit että kristityt olivat löytäneet harmonisesti läpi maailman soivan yhteisen sävelen.
Flesh of Jesus inc. ei kauaa ollut ainoa vauvanlihaan keskittynyt lihatukku vaan niitä pulpahteli ympäri maailmaa kuin sieniä sateella – lihan hinta oli pilvissä, kasvatus oli riippuva täysin satunnaista lihalahjoituksista sekä yhteistyöstä aborttiklinikoiden ja synnytyssairaaloiden kanssa. Markkinoilla oli valtava tuottajan mentävä aukko, joka täyttyi vuonna 2031 vielä nykyäänkin toimivan Babyfac inc.:in tehtaista. Tehtaat ratkaisivat monta sosiaalista ongelmaa ja pudottivat skeptiset markkina-analyytikot tuoleiltaan: lihateollisuus yksin nosti Yhdysvaltain talouden lamasta pilviin ja tuotti valtavasti työpaikkoja sosiaalisesti alimman tason naisväestölle - paljon enemmän kuin klassisen lihateollisuuden työpaikkoja menetettiin. Tehtaat toimivat seuraavasti: työntekijä hedelmöitettiin geenimanipuloiduilla siittiöillä, joista oli poistettu mm. kaikki aivojen kehitykseen liittyvät geenit ja tehostettu kaikkia lihaskudosta tuottavia geenejä. Työntekijöille annettiin raskausaikana tehokasta hormonihoitoa, joka sai sikiöt kasvamaan päätähuimaavaa vauhtia. Kun sikiöt olivat riittävän isoja (joka hormonihoidon seurauksena tapahtui yleensä jo ennen toista raskauskuukautta) ne poistettiin vatsasta ja työntekijälle annettiin viikko palkallista lomaa.
Nykyään infans-tuotteet dominoivat lihamarkkinoita ja kuten jo niiden alkuaikoina ennustettiin, ympäristö on eläinlihan käytön seurauksena verrattomasti hyötynyt – sen ajan negatiivinen kehitys saatiin käännettyä - valtiontalous on pysynyt vakaana. Polttavimpia nykyisiä tähän teollisuushaaraan liittyviä ongelmia on Babyfac inc.:in kehittämä metodi, jossa elävää lapsenkantajaa ei enää tarvita. Sikiönlihaa kasvatetaan jatkuvasti kasvavalla prosentilla suolaliemitankissa ja yhä useampi lapsenkantaja on menettänyt työpaikkansa. Myös Kaukoitään ja Afrikkaan siirtyneet Babyfac-tehtaat herättävät keskustelua niiden toiminnan eettisyydestä. Miten kuluttaja voi varmistua kehitysmaiden lapsenkantajien ihmisarvoja kunnioittavista työehdoista? Nykyään uusin kilpailuvaltti on ns. ”reilun kaupan” infans-tuotteet, joilla pyritään luomaan kuluttajille mielikuva siitä, että myös kehitysmaan työntekijä saa osan oman työnsä voitosta eivätkä ylikansalliset yhtiöt vie itsekkäästi kaikkea välistä. Myös luomulihaa, jolla tarkoitetaan elävissä kantajissa tankkien sijaan kasvatettua lihaa, on nykyään vielä tarjolla: kuluttaja voi ostaa vain hieman kalliimman tuotteen kylkiäisenä hieman hyvää omaatuntoa tietäessään, että juuri tämä lihanpala saattoi pelastaa jonkun köyhän lapsenkantajan työpaikan.
Ja nyt hyvät naiset ja herrat - tauko.
Kysyttävää?
Muistelisin, että ruokalassa on tänään tarjolla kieltä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
hyvä juttu