Mistähän johtuu että 9 vuotias ei uskalla olla yksin hetkeäkään? Äidillä on paniikkihäiriötausta, sekä äidin äitisuhde ollut läheisriippuvainen. Itse olen lapsen isä ja minulla ei ole psyykkeessä diagnosoitua häiriötä. Ilmeisesti kuitenkin sen verran tyhmä etten osaa tätä ratkaista. Lapselle on kyllä turvallinen kasvuympärsitö taattu ja ehkä jopa liian turvallinen, eli voisiko siinä olla yhteyttä.
Lapsen äiti diagnosoi lapselle erityisherkkyyden (ei lääkäri). Omasta mielestäni lapsi on aivan normaali, tavallisen fiksu ja terävä, mutta ehkä edistynyt omien tunnetilojensa tunnistamisessa. Hän lisäksi jännittää sosiaalisia tilanteita hieman enemmän kuin toiset ikätoverit, mutta mielestäni erityisherkkyydestä ei ole kyse. Asian tiimoilta äiti päätti viedä lapsen tutkittavaksi ja sielläkin lopulta kysyivät että miksi olemme täällä, kun lapsesta ei löydy mitään vikaa.
Minun (mahdollisesti virheellisiä) havaintoja on että äiti ei osaa tukea oudoissa tilanteissa lasta, vaan menee helposti itsekkin paniikkiin, johon lapsi samaistuu. Näin on ollut ihan pienestä pitäen. Tulee mieleen että tämmöinen käytös luo turvattomuuden tunnetta ympäröivään maailmaan ja ohjaa hakemaan turvaa lähellä olevasta vanhemmasta. Itse en juurikaan panikoi mistään tilanteesta ja minun pidempiaikaisessa seurassa lapsi onkin mielestäni vapaantuneempi.
Tuleeko mieleen ajatuksia miten tuota itsenäisyyttä voisi kehittää?
Lapsen äiti diagnosoi lapselle erityisherkkyyden (ei lääkäri). Omasta mielestäni lapsi on aivan normaali, tavallisen fiksu ja terävä, mutta ehkä edistynyt omien tunnetilojensa tunnistamisessa. Hän lisäksi jännittää sosiaalisia tilanteita hieman enemmän kuin toiset ikätoverit, mutta mielestäni erityisherkkyydestä ei ole kyse. Asian tiimoilta äiti päätti viedä lapsen tutkittavaksi ja sielläkin lopulta kysyivät että miksi olemme täällä, kun lapsesta ei löydy mitään vikaa.
Minun (mahdollisesti virheellisiä) havaintoja on että äiti ei osaa tukea oudoissa tilanteissa lasta, vaan menee helposti itsekkin paniikkiin, johon lapsi samaistuu. Näin on ollut ihan pienestä pitäen. Tulee mieleen että tämmöinen käytös luo turvattomuuden tunnetta ympäröivään maailmaan ja ohjaa hakemaan turvaa lähellä olevasta vanhemmasta. Itse en juurikaan panikoi mistään tilanteesta ja minun pidempiaikaisessa seurassa lapsi onkin mielestäni vapaantuneempi.
Tuleeko mieleen ajatuksia miten tuota itsenäisyyttä voisi kehittää?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.