onko teillä ihmiset ollut koskaan sellaista tunnetta, että jos te ette saa jotakin asiaa takaisin, elämä loppuu siihen paikkaan? ootteko koskaan kiintynyt johonkin ihmiseen niin pahasti, että nyt kun MITÄÄN EI ole enää tehtävissä, etkä voi ikinä saada häntä takaisin, et tiedä ollenkaan miten elämää pitäisi jatkaa?
ei niin mitään elämää!
niiiina
4260
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
on..mulla on aivan sama tilanne...mä en tiedä mitä tekisin...mulla on niin hirvee ikävä sitä..:'( jos jollakin on hyvä neuvo miten unohtaa niin kertokaahan se mullekkin...
juuri nyt kun menetin poikakaverini.hän oli ensimmäinen ketä oikeasti rakastin.ja rakastan edelleenkin.:'(
Niin munkin poikafrendu jätti mut just ja mä vaan edelleen rakastan häntä...Mä tiiän että mun pitäisi unohtaa mutta mä en voi se on vaan niin ihanan söpö ja kaikkee kun nään sen joka päivä koulussa ja silleen...Mutta mua ainakin on auttanut että oon aatellu että mun pitää seisoo omilla jaloillani ja vaan unohtaa vaikka tää kyseinen kundi tulee mun haaveisiin ja uniin joka ilta ja yö...Mutta unohtaminen on ainoa ratkasu, vaikka ei unohtaisi muistoja tästä henkilöstä niin silti tunteet pitää unohtaa ennenkuin pystyy jatkamaan elämää eteenpäin...Koittakaa pärjätä! Niin mäkin yritän.. :D
eli mulla on siis ollu ala-asteella, mun ensimmäinen poikkis.. nimittäin meil oli paljon yhteistä ja muutenki me oltii paljon yhes aina koulun jälkee. sitten kun me mentii yhtee. ehin olla vaan noin kuukauden sen kans yhes, kunnes kuulin et se muuttaa yli 300km
päähän. siinä edellisenä viikkona olin juuri suudellut ja tehnyt ensimmäiset kielarini koko elämässäni. sillon kun kuulin että se muuttaa pois seuraavana päivänä niin mailmani romahti. itkin iltasin ja surin pahasti ainakin kuukauden. kunnes hän soitti parin kuukauden päästä ja oli jättänyt vastaajaani viestin että sillä oli uusi numero, mutta tietenkään en osannut siitä
odottaa joten se numero meni vain ohi ja sitä viestiä ei voinut lukea uudelleen. ja nyt kun myöhemmin muistelen sitä niin tuntuu että se olisi ollut minun syyni ja kadun sitä.. olen sen jälkeen ollut sinkkuna ja siitä on jo 4 vuotta, nyt vasta olen älynnyt miten tärkeä hän minulle oli....