Omaishoitaja ja koulutettu terveydenhoito...

Kiitos, kun kysyit.
Kela, sairaalat, terveyskeskus lääkäreineen ja kaikkine hoitajineen ovat olleet täysin asiallisia omaiselleni ja minulle. "Oma" lääkärini varsinkin. Huolehtinut että saan lääkkeeni, käyn verikokeissa... jopa soitellut perään, jos olen unohtanut, mutta...

omaishoidon yksiköt ovat olleet käsittämättömän töykeitä: eivät pidä lupauksiaan, valehtelevat, nöyryyttävät aina kun mahdollista, ymmärtävät tahallaan väärin...

Heidän pitäisi olla koulutettua väkeä. Koulutus on näiden "ammattilaisten" osalta ollut aivan turhaa. Toisten arvostaminen on heille tuntematon käsite.

Suuri osa stressistä, katkeruudesta, unettomuudesta ja sydänvaivoista tulee noiden yksiköiden ylimielisyydestä ja tavasta kohdella omaishoitajaa.

Lääkärit on viisaita ja koulutettuja.

Muut sitten nimenomaan , valehtelijoita, töykeitä ja jne.Koulutustaso ym. Matala.

Näköjään tuo raha on tässäkin takana. Käydään jotain "myynti"kursseja vaikka taloudesta ei ymmärretä mitään.

Myydään kaiken maailman "tuotteita" ym. Hoitojaksot jossain toisella paikkakunnalla vaikka omakaan budjetti ei riitä.Kuluja vaan lisää.

Vanhainkodit yksityistetään, näitä tapauksia tulee esiin koko ajan. Henkilökuntakin ihan näännöksissä. Vielä koulutuksen alussa oleville annetaan työtehtäviä joita he eivät hallitse.

Kaikkein törkein tapaus oli kun Helsinkiläinen toimittaja kuljetti yli 500 km päähän homeista ruokaa, a 7 ecua.Tämä tapaus oli netissäkin aikoinaan.Tätäkin tuputettiin hoidettavalleni.Lisäksi ruokaostoksista saa bonuksen. Eivät ymmärrä edes tätäkään asiaa.

Kieltäydyin näistä tuputuksista ja sitten alkoi kieroilu, valehtelu ym. koska en lähtenyt heidän määräyksiinsä.Seuraukset olivat sitten sen mukaiset.

Helppohan se on myydä vanhuksille vaikka mitä, eivät pistä vastaan.Lähiomaiset kaukana, eivät välitä ja jne.

Nämä tahot jotka myyvät sitä sun tätä saavat siitä omat palkkionsa.

He toimivat ekonomian lakeja vastaan, ei ihme kun tässä maassa ei talouden tietoja paljon opeta kuin valituille.

Omaishoidossakin oma apu paras apu. Sillä pienellä tuella siivosin, kävin kaupassa,tein ruuat, hoidin kaikki asiat.
Ä

Omalla kohdallani omaishoitajuudesta on jo aikaa. En muistaakseni silloin koskaan kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, miten tilanteeseeni missäkin suhtauduttiin. Suhtautuminen viranomaisten taholta oli varmastikin asiallista, ei siihen mitään erityistä liittynyt.

Itse muistan toisinaan toivoneeni, että minuakin joku hoitaisi. Että joku välittäisi. Kenelle se olisi kuulunut?
Paljon toivoin sitä, että hoidettavan puolisoni omaiset (meillä ei ollut yhteisiä lapsia) olisivat olleet kiinnostuneita hänen voinnistaan ja ehkä vähän auttaneetkin. Mutta ei, ei yhtään. Siitä olen vähän katkera, varsinkin kun perintö sitten kelpasi hyvin. Siinä vaiheessa suhtautuminen minuun, leskeen oli vähättelevää, jopa törkeää. Mutta se olisi toinen tarina.