Uskallatko Sinä komentaa vieraita lapsia ?

Aikuiset on isot kyllä, mutta korvallisinakin änkyröitä.

Kyllä! Joskus kaiken salliva iskä tai äiskä hermostuu.
Jos penskan oma, paikalla oleva huoltaja ei puutu tökeyteen niin minä puutun.

Halosen mies Aral Järvi väitteli eläkeiässä sitä sun tätä ja koeluento hylättiin hihaanpuhumisena mutta pääsi professoriksi ilman pätevyyttä virkaan koska vaatimuksena oli halosen paneminen tai vastaavat tiedot

Pitää olla hyvin varovainen, ja ajatella komennettavan taustoja. Jos lapsi opetetaan kotona toisenlaiseen muottiin kuin perinteiseen Suomalaiseen, niin voi tulla yllättäen yhteenotto komentajan ja komennettavan välillä. Joskus aikuiset jopa alkavat vainoamaan komentajaa, jos lapsi kertoo asian kotona. Ei taida Halonenkaan mennä komentelemaan ketä sattuu. Voi joskus löytyä lapsiltakin kättä pitenpää ja terävämpää, kuin pelkkä kieli.

Joo. Viimeksi komensin kahta noin kuusivuotiasta pojanviikaria jotka kilpailivat sillä kuka uskaltaa juosta tien yli lähempääauton edestä.

Not

Voip helpolla saada lättyyn, tai joutua käräjille. Vanhemmat ehkä arvaamattomia. Tutut kakarat eri asia, jos siis tuntee vanhemmat.

=DW=

Olen joskus komentanut kun touhut lapsilla vaikuttaneet hengenvaarallisilta -yleisillä teillä ei kannata ajaa kuoleman kanssa kilpaa ja hyppiminen sillankaiteelta esm ,,tien alla sijaitsevan alikulkusillan kiveysyksille pikkupoikien hommana näytti joskus tosi vaaralliselta ja tapaturma-alttiilta puuhalta -pikkuiset kun kasvoivat isommiks iän ja ajan kera leppyivät -eikämuistellet pahalla -naurettiin yhdessä heidän huimapäisyyttään.

No komentaa ja komentaa?

En koskaan ole malttanut olla huomauttamatta, kun olen nähnyt lasten olevan tekemässä piruuksia.
Rasistin leimanhan siitä slummissa sai otsaansa, mutta senkin uhalla.

- seuraavana kesänä pikkupojat olivat päättäneet yhdessä rakentaa risumajan lähimetsikköön kertoivat ja kysyivät - kun olin paistamassa munkkeja että voinko antaa heille muutaman munkin retkelle evääksi kun poikien mielestä munkit on aina hyviä ja herkullisia. Laitoin munkkeja pussiin ja mehua pulloon ja toivotin pojille hyvää metsäretkipäivää. - seuraavana vuonna he jo päiväkerholasten kanssa opettelivat ohjaajiensa johdolla liikenteessä kulkemista ennen koulutielle lähtöä opinahjoihin - varjelusta ja hyviä koulupåiviä heille kaikille toivoen......

Varmaan uskaltaisin jos tilanne sitä vaatisi. Aika usein tulee tilanteita joissa vieras lapsi näyttää tarvitsevan apua ja neuvoja, harvemmin komentamista.
Muutama päivä sitten kävelin koiran kanssa kapeaa oikotienä yleisesti käytettyä polkua. Nyt sitä ei juurikaan käytetä, ilmeisesti koska molemmin puolin polkua oleva kasvusto tässä vaiheessa kesää on jo niin korkeaa ja tiheää ettei paikoin läpikulkemattomalta vaikuttava polku houkuttele. Me kuitenkin koiran kanssa oikaisimme polun kautta ja tulimme myös takaisin samaa tietä. Takaisin tullessa huomasimme ryteikköön työnnetyn lasten polkupyörän, mennessä se ei vielä siinä ollut. Hetken päästä, ollessamme jo kävelytiellä, tuli vastaan hieman itkuisen oloinen n. 8-vuotias tyttö. Kysyin että tarvitsetko apua ja oletko kenties kadottanut jotain. Pyöräänsähän hän etsi kuten arvasinkin.

Bessie

Niinpä.
Karies-vaivaiset viher-pipertäjät pyydystävät Lohia.
Pussaavat vasempaan kidan-pieleen ja päästävät takaisin virtaan.
Hylkeet pureskelevat niitä.
Muistakaa:
Hylkeitä ei saa kiusata.
Verkko-kalastajia saa.
-
Lasten-kirjailija Rönkä näkyi olevan Lasten ajan-kohtaisessa pikku-ykkösessä.
Ajat muuttuvat.

H.

Koetan varoitella jos touhu näyttää vaaralliselta.

Kerran huusin parvekkeelta naapurin lapsille, jotka olivat soutelemassa. Isompi poika ja paljon pienempi tyttö. Poika nousi veneessä pystyyn ja alkoi keikutella sitä niinkuin vain veneen saa keinumaan. Pieni tyttö istui perässä, tuskin osasi vielä uida, ja rantaankin oli jonkinmoinen matka. Kiljaisin että "heti lopetat sen veneen keikuttamisen!" Touhu loppui siihen, toki arasti luimistelivat meidän talolle päin. Arvelen että pieni tyttö varsinkaan ei edes hoksannut missä vaarassa oli ollut.

Kyllä ne hengissä säilyi, tyttökin taisi jo kirjoittaa ylioppilaaksi. :)

Myös aikuisia, missä on Suomi tänään?

Kauan aikaa sitten kaupungissa asuessamme, näin keskenkasvuisia hyppelemässä radalla. Oin kaikki äänivarani käyttöön, niille tuli kiire jonnekin muualle. - Nm. Eivät ole vähäiset

Kyllä uskallan jos tarve on ja olen komentanutkin esim leikkipuistossa kun isommat on pienempiään kiusanneet.

Olen komentanut.

Mut isäni vieläkin paremmin. Aikanaan oli jengi(, jonka kingi on vieläkin rikollinen) isompia poikia viemässä pikkupojilta varmaan rahaa ja meitin ukko näki sen ikkunasta. Laittoi saappaat jalkaan ja ajoi pikkupoikien kimpusta öykkärit pois.

Mieheni komensi männävuosina noin 50- 100 nuoren lauman pois riehumasta luvattomista juhlista naapurista, kun vanhempi väki oli poissa ja meno yltynyt kaistapäiseksi.

Olen melko usein lastenlasten kanssa pihan leikkialueella. Melko pienet lapset jätetään sinne ilman aikuista. Tyttäreni joutuu melko usein puuttumaan erilaisiin asioihin. Kerran yksi poika sanoi, että näyttää meille erityistä. Hän kiipesi autohallin katolle, josta olisi ollut monen metrin äkkijyrkkä pudotus. Emme olleet ennen edes hoksanneet, että pihalla on moinen mahdollisuus. Selitin hänelle, miksi moista ei saa tehdä. Pienet tekevät heti perässä. Monet lapset tuntuvat melko turvattomilta ja hakeutuvat aikuisten lähelle.

En löytänyt mistään tuota aloituksessa kerrottua juttua.

Olisi kiinnostanut, että miksi Tarja komensi niitä puuhun kiipeileviä lapsia.
Oliko ne jotenkin erikoisia ja arvokkaita puita, jotain koristepuita tai jonkun omenapuita? Tekikö ne lapset jotain piruuksia siellä puissa?

Ainahan lapset ovat kiipeilleet puissa kautta aikojen, minäkin. En minä enää.
Koulumatkallani oli iso kuusi, jonne oli helppo kiivetä, kun oksat olivat alhaalle asti. Sellainen kyylä, vakoilija ja stalkkaaja kun olin jo pentuna, niin oli mukava istua siellä ja kuunnella mitä ohikulkijat juoruilivat keskenään.

Tarja oli ympäristöhaitta lönkyttäessään raitilla pikkuhousuissa. Vähemmästäkin lapset pelästyy ja pakenee puihin. Sitä paitsi, aina on puissa lapset kiipeilleet. Menisi huutamaan vaikka skeittirampille, se on vaarallisempaa.

Lasten komentamisen lisäksi olen "opastanut" venäläisiä ja romaneja. Viimeeksi mainituista lähtee eniten ääntä ja perättömiä turpiinvetouhkauksia.

Ajat ja tavat muuttuvat. Kun kerras sanoin jotain eräälle lapselle, tytttäreni ojensi minua: "Älä puhu vieraalle lapselle!"

Kun itse lapsena varuskunnasta poismuuttomme jälkeen (ja jo siellä asuessamme) , olin tottunut asuinympäristössäni siihen, että omat "kakarat" ja vieraat lapsetkin saivat saman ojennuksen tarpeen vaatiessa, olin hänen ohjeistuksestaan hieman yllättynyt.
Joten nyt yritän olla puuttumatta, ellei lapsi ole hädissään, kuten suuressa kaupassa äidistään eksynyt, itkevä lapsi. Silloin olen se turvallinen aikuinen, joka ohjaa lasta kohti myös hädissään olevaa äitiänsä. Näin on muutaman kerran käynyt. loppu hyvin, kaikki hyvin.

Muistan itseni pelastetun, alle kouluikäisenä, kun oli kiivennyt varuskunnassa johonkin puuhun. Kenkäni tarttui puun haarukkaan, ja jäin siihen roikkumaan pää alaspäin, punaiset lettinauhat tuulessa hulmuten.

Joku, avulias Aatu, minut siitä pelasti, kuten monesta muusta pahasta paikasta. Voisin kirjoitta kirjan aiheesta: "Pikkutytön huimat seikkailut."

Näin jälkikäteen ajateltuna olin aika toimelias pikkuihminen, äitini mukaan kuitenkin hyvin kiltti ja tottelevainen. Hmmm...

Johtajien pitäisi olla esikuvia kansalaisille.
Trumppia ihaillut mies sai 20 vuoden tuomion kun oli lähetellyt pommeja Obamalle ja Clintonille.

Valtion päämiehen pitäisi olla kansaa yhdistävä, Trumppi on päinvastoin jakanut kansakuntaansa.

En. Sulkisin silmäni ja häipyisin kiireen vilkkaa.

En komenna, eikä kysymys ole uskaltamisesta, vaan neuvon lapsia tekemään oikein tai olemaan tekemättä väärin.

Siinä voi saada ihan hulluja vanhempia peräänsä mutta Tarjahan on asia ihan erikseen.

Kommentoin lapsille muutenkin kuin komennusmielessä.
Komentelu ei usein mene perille.

Joakus saa hauskoja vastauksia, kerran kehaisin kun pienet pojat rakensivat majaa puuhun lähellä tietä, sain vastaukseksi vihaisen mulkaisun ja ja sanat" onpas tyhmää.

Jos näkee lapsia vaaran paikassa, huomautan aina.