Tarinani.
Tapasin tuossa viimevuoden puolella tytön jonka kanssa viihdyin ihan kivasti. Kaikki se eteni seurusteluun ja välittämiseen (vai uskottelenko vaan?). Tässä viikko takaperin aloin miettiä mitä naiselta ja elämältäni haluan. (Vaiko pakeninko vain jotain?) Ahdistuin hänen seurastaan kokoajan ja löin liikkuvat eteen. Erosimme. Nyt olen ajatellut muutamia päiviä, niin tunnen outoa syyllisyyttä häntä kohtaan, ikään kuin olisin hänelle velkaa. Toivon sydämeni pohjasta että hän pärjää ja samaa aikaa itselläni on olo että tein jonkin sortin virheen ja samaa aikaa on helpottunut olo. Nuo olotilat siis vaihtelee.
Ajattelen häntä melkein kokoajan mutta jokin estää minua tuntemasta syvemmin. Tämäkin saattaa hetkellisesti vaihtua kaipuuseen että hän olisi luonani!
Mitä tämä on?? Olen aivan sekasin ja ahdistunut...elämä ei näytä hymyilevän mistään suunnalta =(
Tapasin tuossa viimevuoden puolella tytön jonka kanssa viihdyin ihan kivasti. Kaikki se eteni seurusteluun ja välittämiseen (vai uskottelenko vaan?). Tässä viikko takaperin aloin miettiä mitä naiselta ja elämältäni haluan. (Vaiko pakeninko vain jotain?) Ahdistuin hänen seurastaan kokoajan ja löin liikkuvat eteen. Erosimme. Nyt olen ajatellut muutamia päiviä, niin tunnen outoa syyllisyyttä häntä kohtaan, ikään kuin olisin hänelle velkaa. Toivon sydämeni pohjasta että hän pärjää ja samaa aikaa itselläni on olo että tein jonkin sortin virheen ja samaa aikaa on helpottunut olo. Nuo olotilat siis vaihtelee.
Ajattelen häntä melkein kokoajan mutta jokin estää minua tuntemasta syvemmin. Tämäkin saattaa hetkellisesti vaihtua kaipuuseen että hän olisi luonani!
Mitä tämä on?? Olen aivan sekasin ja ahdistunut...elämä ei näytä hymyilevän mistään suunnalta =(
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itekkin jätin tos puol vuotta siten poikaystäväni. Oltiin seurusteltu joku 5kk. Erottiin sen takii et must vaan meijän juttu ei toiminu tarpeeks hyvin, ja olin muutenki epävarma mun tunteista. Välitin siitä kyllä tosi paljon ja viihdyttiin ihan hyvin yhdessä mutta se kipinä puuttui.
Noh, heti seuraavana päivänä oli kuitenki jo ikävä, mut mielialat vaihteli just niin tiuhaan tahtiin, että päätin olla ottamatta yhteyttä, kun en kerta itekkään tietäny mitä halusin. Pelkäsin et oisin taas satuttanu sitä sit uudestaan....
Paras antaa ajan vaan kulua ja miettii ihan rauhassa mitä todella haluut ettet satuta muita, kyl se siit sit ajan kanssa selvii.......ja kaipatko oikeesti just sitä tyttöö kaikkine virheineen, vai vaan läheisyyttä ja sitä tunnetta et joku välittää susta?? Mun tapauksessa se oli ikävä kyllä toi jäkimmäinen vaihtoehto.....
Mut jos oikeesti välität siitä tytöstä, niin kysy jos se vois viel antaa anteeks, ja kantsii kertoo asiat sit just silleen kun ne on....
Mut tsemppiä! Ja kannattaa myös hankkii jotain muuta ajateltavaa, tapaa vaik kavereita ja urheile yms....
ihan samoin kävi tossa joku puol vuotta sitte.. nyt oon päässy jo yli siitä, että kaipais just sen tyypin lähelle, kenen lähellä sitä oli tottunu olemaan. mutta nykyään ajattelee vaan yleisemmin, että oispa joku jonka kanssa olla lähekkäin
että entinen poikakaverini ajattelisi juuri nyt nuin.siis hän jätti minut eilen.
hänen äiti soitti minulle ja sanoi että antaa pojalle aikaa niin kyllä hän tajuaa kuinka paljon on menettänyt.
Mulla kävi sama juttu kun jätin poikaystäväni mutta kyllä siitä yli pääsee...Minulla ainakin oli se että kun olin ollut kauan hänen kanssaan en osannutkaan olla ilman häntä ja rupesin aina ajattelemaan ja kaipaamaan häntä iltaisin...Mutta nyt olemme kavereita..