Imar
Näin sinut
seisoit hämärässä
lippalakkisi lippa tällä kertaa ylöspäin
jotta kalvas pihavalo valaisisi taas
savukkeen tuhka satoi kalvaana jäätyneelle hangelle
maailmoiden väliseen käytävään
kasvosi kovin väsyneet
mutta silmät levolliset
ja niiden harmaa meri
niin tyvenenä
Heräsin
pimeää, pimeää
mökin ulkopuolella
rahisi tuuli
syksyn väsynein sorminko jo soitti rauduskoivujen kieliä
Ja sinä
Kysyit siis, joko haluaisin ylittää rajan
en ollut valmis
annoit minulle tehtävän
näytit elämäni rikkinäisen kartan
ja minä
tunnen sinut lämpönä ohimollani
vaikka kylmä teräs on murskannut
surumieliset kasvosi,
enkeliveljeni.
***************************************
Omistettu poismenneelle sielunveljelleni.
Olisin halunnut pitää päätäsi pidempään sylissäni.
En olisi halunnut menettää Sinua.
Sitä mahdollisuutta en saanut.
Näin sinut
seisoit hämärässä
lippalakkisi lippa tällä kertaa ylöspäin
jotta kalvas pihavalo valaisisi taas
savukkeen tuhka satoi kalvaana jäätyneelle hangelle
maailmoiden väliseen käytävään
kasvosi kovin väsyneet
mutta silmät levolliset
ja niiden harmaa meri
niin tyvenenä
Heräsin
pimeää, pimeää
mökin ulkopuolella
rahisi tuuli
syksyn väsynein sorminko jo soitti rauduskoivujen kieliä
Ja sinä
Kysyit siis, joko haluaisin ylittää rajan
en ollut valmis
annoit minulle tehtävän
näytit elämäni rikkinäisen kartan
ja minä
tunnen sinut lämpönä ohimollani
vaikka kylmä teräs on murskannut
surumieliset kasvosi,
enkeliveljeni.
***************************************
Omistettu poismenneelle sielunveljelleni.
Olisin halunnut pitää päätäsi pidempään sylissäni.
En olisi halunnut menettää Sinua.
Sitä mahdollisuutta en saanut.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Melankolian hiljaisia huoneita, useampia, hyvin kuvattu. Mikähän siinäkin on, että ne ovat niin paljon tutumpia ja läheisempiä kuin ilon talot. Vaikka, eihän ilo tarvitse terapiaa. Suru sitä enemmän.
hyvä!
Runosi kosketti minuakin aivan henkilökohtaisesti. Osuvat, kauniit sanavalinnat. Todella liikuttava, hienosti kirjoitettu runo.
Kiitoksia palautteista.
En tiedä, oliko runo hyvä.
Mutta tapaus on tosi.
Näin unen tasan vuoden kuluttua hänen lähdöstään.
Toivon, että voisin
antaa joskus itselleni anteeksi.
Vasta kun on menettänyt rakkaan, nuoren ihmisen
ymmärtää elämän todellisen arvon.
Kivun kauneuden.
Sinun tulkinta.
Kyynelehdin.
En ole menettänyt läheisiäni. Mutta sellaiset arvet, jotka olen saanut, kun emme ole pystyneet olemaan väleissä.
Ne Tunnen.
Ne polttavat.
Ne jäätävät mielen.
Voimia..
Olen hieman nolo kehuista.
Itse vain tein sen virheen,
mitä läheisen itsemurhan jälkeen ei saisi tehdä.
Jäin yksin.