Tuli hupaisa tilanne bussissa matkustaessani kun kaksi mummoa tulivat seisomaan paikan eteen jossa istuin. Siinähän sitten kovaan ääneen "vihjasivat" kuinka ENNEN VANHAAN kunnioitettiin vanhuksia antamalla näille istumapaikka. Miksi ei voinut suoraan kysyä että voisinko siirtyä? Olisi voinut vaikka sanoa notta painu helvettiin. Silloinkin olisin siirtynyt.
Jos olisin istunut "vain invalideille ja vanhuksille" -paikalla eli eläkeläisten paikalla, olisin tietenkin väistänyt. Niitähän ei kuulemma saisi käyttää ollenkaan, edes silloin kun bussissa ei kukaan joutuisi muuten seisomaan.
Jos olisin istunut "vain invalideille ja vanhuksille" -paikalla eli eläkeläisten paikalla, olisin tietenkin väistänyt. Niitähän ei kuulemma saisi käyttää ollenkaan, edes silloin kun bussissa ei kukaan joutuisi muuten seisomaan.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Olet oikeassa. Miksi paikan tarvitsia ei voi kohteliaasti sitä pyytää?
Mutta...
Toisaalta luontevaan hyvään käytökseen kuuluu myöskin oma-aloitteisuus. Tarjoamalla paikkaa ikäihmisille tai muuten tarvitsijalle.
Pieni näpäytys olisi ollut rouville paikallaan. Olisit tarjonnut kuuluvalla äänellä vuolaan kohteliaasti paikkaa.
Voihan nuorikin olla paikan tarvitsija.
Toi ois muuten jumalattoman hyvä keino vähän opettaa näille "nykyajan vanhuksille" tapoja... täytyy pistää korvan taakse ku seuraavan kerran tulee tollai tilanne... oon nimittäin pari kertaa törmänny kyseisen ihmistyypin edustajiin ja on nimittäin joskus meinannu keittää pahemman kerran yli.
"Jos olisin istunut "vain invalideille ja vanhuksille" -paikalla eli eläkeläisten paikalla, olisin tietenkin väistänyt. Niitähän ei kuulemma saisi käyttää ollenkaan, edes silloin kun bussissa ei kukaan joutuisi muuten seisomaan."
Tätä olenkin aina ihmetellyt. Nuorempana joka ikisellä bussimatkalla joku heitti vitsiä että "eihän tässä saa istua" tai sanoi invalidien paikalle istumaan erehtyneelle, että "ei siinä saa istua". Vaikka bussi olisi ollut puolityhjä. Kyllähän tervejalkainen ihminen nousee siltä paikalta, jos joku todella sitä tarvitseva nousee bussiin!
Jos vaunu on puolityhjä, niin miksi ei terve ihminen valitsisi paikkaansa toisin?
Kaverillani on jalkaproteesi. Hän kävelee muuten niin, että sitä ei huomaa, mutta kun ratikka lähtee liikkeelle, hän saattaa kaatua. Siksi hänen olisi tärkeää päästä heti istumaan siihen eka paikalle. Ei tervejalkainen ihminen välttämättä aina heti huomaa, että vaunuun tuleva henkilö tarvitsisi invapaikkaa. On jopa sattunut, että kaveriani on alettu sättiä siitä, että hän on istunut invapaikalla.
Invapaikka ei siis ole mikä tahansa vapaa paikka, vaan esim. ratikassa paikka on lähellä ovia, että siihen on helppo mennä istumaan. Säästetään siksi invapaikka niille, jotka sitä tarvitsevat.
Noita paikkoja yleensä miehittää vanhukset ja he nimenomaan puhuvatkin eläkeläisten paikoista.
Ne paikathan on kylttienkin mukaan sekä vanhuksille että invalideille eli usein henkilöille, jotka eivät jaksa seistä ja pitää tangoista kiinni niin lujaa, etteivät äkkijarrutuksissa kaadu.
Vaikka minulla onkin keppi ja ikää 60 vuotta, en varsinkaan meikanneena näytä kovinkaan invalta, silti pelkään, kun bussi lähtee liikkeelle ellen pääse istumaan nopeasti, niin olen helpostikin rähmälläni jonkun päällä tai lattialla.
Minä pyydän paikkaa sanomalla, että minulla on invaliidilippu, mutta kyllä minua välillä katsotaan hyvin pahasti. En tiedä miten pitäisi pyytää. Toisaalta on tyhmää ruveta martyyriksikaan ja rojahtaa nurin!
Invapaikat on tarkoitettu invalideille, vanhuksille ja raskaana oleville naisille. Pelkästään eläkkeellä olo ei ole peruste invapaikan käyttöön.
Mielestäni tässä asiassa ei ole terveen järjen käyttö kuitenkaan kielettyä.
Jos matkustaja on vanhuuseläkkeellä eli yli 63 v., niin kyllä se katsotaan vanhus-kriteerin täyttäväksi. Eri asia sitten on, onko nykyinen hyväkuntoinen eläkeläinen sama asia kuin silloin, kuin noita kylttejä mietittiin.
Asian ydin on kuitenkin se, että voi aina kohteliaasti pyytää paikkaa, jos joku nyt sattuisi istumaan ns. varatuilla paikoilla. Perinteinen suomalainen kovaan ääneen ajattelu ja päivittely ei asiaa auta.
Voihan olla että joku on ns. henkisesti invalidi ettei osaa lukea tai muuten vaan tyhmä... sitä kun ei tiedä;o)
Taannoin kun kinttuani operoitiin pariin otteeseen jouduin vuoden sisällä kulkemaan yhteensä yli kolme kuukautta kepeillä. Kyllä se oli nihkeää paikan anto jalkapuolelle (Turussa). En tosin koskaan nöyrtynyt pyytämään, kun mielestäni kykenin ihan hyvin roikkumaan tangossa yhdellä jalalla seisten. Varsinkin vanhat ämmät ei kyllä nostaneet persettä penkistä koskaan! Yhden kerran sitten ruuhkabussin kuski ei lähtenyt liikkeelle vaan huusi että päästäkää nyt se tyttö istumaan kun sillä on jalka kipeä! Bussi oli ihan täyteen ammuttu väkeä ja etuosa täynnä vanhoja rouvia. Kukaan ei noussut ja kuski sai hepulin, se tuli sättimään rouvia ja sanoi että nyt joku seisomaan kykenevä antaa jalkapuolelle penkin! Vähän jo alkoi nolottaa, sitten joku ehkä 55 vuotias rouva päästi minut istumaan...
Että joskus näinkin päin. Toivottavasti rouville ei jäänyt traumoja.
Itse liikun bussilla joka päivä ja täytyy myöntää että justiinsa nua vanhahkot naiset (ikää n. 50v) ei liiku eikä ole huomaavinaankaan jos bussiin tulee vanhempia ihmisiä, tai muita huonosti liikkuvia. ja usein myös istuvat käytäväpaikalla, käsilaukku ikkunapaikalla, eli vievät 2 paikkaa.
Tietenkin joskus harvoin näkee niitä jotka vaihtavat paikkaa yms, kun näkevät huonojalkaisen tulevan bussiin. He jotka paikkansa antavat ovat useasti "nuoria" aikuisia eli sellaisia 30vuoden tienoilla olevia miehiä.
itse tilaa antaisin, jos istuisin paikalla mihin olisi helppo istuutua ja olisi lähellä. Mutta senpä takia istun yleensä selkä menosuuntaan (tuskin kukaan vanhempi haluaa siihen tulla) tai sitten bussin peräosassa.
Käyttäydytään viksusti bussissa!! ;)
En tiiä mihin ikäryhmään mut luokitellaan... oon 24vee miespuolinen ja annan tilaa bussissa sitä tarvitsevalle oli kyseessä nuori tai vanha. Se kun vaan tuntuu mukavalta itsestäkin kun tietää että tekee oikein ja tietää että siitä tulee myös toiselle hyvä mieli... uskon klamydian erään biisin lyriikoihin joka menee suurinpiirtein että "niin se metsä tuppaa vastaamaan kuin sinne huudetaan" sekä hyvässä että pahassa.
Niille voisi jotenkin sofistikoituneesti ilmaista että painukaas vittuun käävät tai jotain vastaavaa. Ne on niin urpoja!
Olen nuori ja nätti nainen, mutta sairastan selkärankareumaa. Silloin tällöin olen todella kipeä. Saanko istua "vain iinvalideille ja vanhuksille" -paikalle? Tekstiä tulkiten esim. jalka paketissa kulkevat tai muuten sairaat saavat tyytyä muihin paikkoihin.
Välillä kyllä hävettää istua, ja usein annan paikan vanhemmalle ihmiselle vaikka olisin kuinka kipeänä kun en viitsi alkaa huutakaan että "minulla on reuma ja tulehdus päällä!".
Tälle julkisen liikenteen järjestelmälle olisi hyvä kehittää sellainen samanlainen systeemi kuin on invaparkkipaikkojen kanssa. Pitäisi hakea lupa ja esittää todistus invaliditeetista, raskaudesta sairaudesta tai siitä, että on niin vanha että on oikeutettu käyttämään näitä erityispaikkoja. :-)
Jospa ihmiset tulisivat niin fiksuiksi, että ottaisivat toiset huomioon? Istuisivat noilla "invalidipaikoilla", kun niitä tarvitsevat (vaikka olisivatkin nuoria ja kauniita) ja muulloin sitten istuisivat muualla? Ruuhkabussissa "terveet" tarjoaisivat tilaa, kun näkevät, että joku enemmän paikkaa tarvitseva tulee sisään? Ne joista ei vaivaa päällepäin näe, pyytäisivät kohteliaasti paikkaa ja muut sen antaisivat? Ja ihmiset pyytäisivät paikkaa tarpeeseen ja tietäisivät itsekin saavansa paikan tarvitessaan?
Ei tulisi turhaa byrokratiaa. Jotkut vanhatkin kykenevät ja seisovat mielellään ja toisaalta muuten terve nuori saattaa olla tulossa kotiin kovassa kuumeessa, jalkansa loukanneena tai jotain.
Tai toinen hyvä idea ois joku helkkarin portti ja magneettikortti hässäkkä jossa paikkaan oikeutetuilla ois magneettinauhalla varustettu kortti mitä vois vinguttaa niinku Visaa konsanaan...;oD
Ymmärrän tilanteesi. Kaikki ei aina ole todellisuudessa sitä miltä se ulkopuolisesta näyttää... jokaisella kolikolla on kääntöpuoli ja saattaa joskus käydä niin että onnistuu kolikko jäämään pystyyn.
Mutta "Elämä on..." pidetään liput korkealla.
Puhut täyttä asiaa... Järjenkäyttö kunniaan niin moni asia muuttuu... Bussissa sekä sen ulkopuolella.
Nää on taas näitä "kyllä on nykyajan nuoriso rappiolla" tapauksia jotka on luultavasti ikäsä painanu duunia siinä hurmiossa että sitten kun siirrytään eläkkeelle nii kaikki suurinpiirtein kannetaa eteen niinku luultavasti aika paljolti pyritään tekemäänki. Mutta ku on nähty nii paljon vaivaa ja jo menetetty ne elämän parhaat vuodet duunissa, ni nyt sit ei enää ees osata nauttia elämästä, ja ku ei oo mitää mistä valittaa ni valitetaan pelkästä valittamisen ilosta(hyvin usein turhasta), "mutta yrittäkee ymmärtää"... näitä on joka paikassa aina sillointällöin ettei totuus pääsis unohtumaan.
Kuljen jokseenkin vähän yleisillä kulkuneuvoilla joten kokemuksia ei niin mahdottomasti ole.
Kyllä huomaavaisia nuoria on olemassa.
Tässä yksi sulava esimerkki jonka muistan n.kymmenenvuoden takaa.
Olin silloin 40 suunnilleen ja tulossa junalla Tampereelta Espooseen. Jatkoin siis Pasilasta paikallisjunalla kotiini. Paikallisjuna L oli iltasella jokseenkin täynä, mutta löysin paikan penkinpäästä rastatukkaisen nuorenmiehen vastapäätä. Kantamukseni oli iso painava kassi joka ei sopinut täydessä junassa olemaan lattialla. Rastatukkainen nuorimies tarjoutui nostamaan kassin hyllylle. Siitä sitten alkoi mukava rupattelu kassin sisällöstä - syksyn omenia. No, tämä sulavakäytöksinen nuorimies jäi pari pysäkkiä aiemmin pois. Lähtiessä hän toivotti hyvää jatkoa, saate sanoin: "Toivottavasti joku auttaa teille kassin alas hyllyltä." Tämä tietysti sopivan selkeällä äänellä.
Kun saavuin kotiasemalleni ja aloin tehdä lähtöä, nousi eräs toinen kohtelias nuorukainen ja tarjoutui nostamaan kassini hyllyltä alas. Nuorimies kantoi kassini vielä laiturille ja jatkoi sitten junan mukana matkaa.
Mieli oli raskaasta kassista huolimatta hyvä. Mmuistan matkani positiivisena junamatkana vieläkin.
Kiitos auttajilleni.