Kanin liian pitkät poskihampaat, hammasjuuripaise

Miten niin, voitko itse tehdä mitään? Jos kani tarvitsee hammashoidon ja paiseen asianmukaisen hoidon, niin mitä sinä ajattelit voivasi itse asialle tehdä? Joko viet kanin viipymättä hoidettavaksi tai vaihtoehtoisesti lopetettavaksi. Mieti nyt itse, millaisia kipuja sillä täytyy olla. Luulisi eläinlääkärinkin jo tehneen selväksi, että on eläinsuojelulain vastaista mietiskellä asiaa ja antaa kanin kärsiä.

Hei,
Minun edesmennyt naaras kääpiöluppani sairastui hammasjuuripaiseeseen 5 vuoden ikäisenä. Sitä ennen ei ollut koskaan sairastellut. Hammasjuuripaise johtui toisen etu alahampaan vahingoittuneesta hampaan juuresta, joka aiheutti paiseen ja tulehduksen. Vein kanini välittömästi kania hoitavalle eläinlääkärilleni, kun tämä huomattiin. Paise avattiin ja aloitettiin antibioottikuuri tulehdusta vastaan. Myös vahingoittunut hammas poistettiin, jonka juuressa tulehdus oli. Kani pystyi edelleen syömään heinää ja kaikkea muutakin kovaa normaalisti, vaikka aluksi hänellä oli opettelemista uuden muotoisessa suussaan, sillä poskihampaat hänellä oli täysin kunnossa. Hammasjuuripaisetta avattiin useita kertoja, mutta mätää kehittyi aina takaisin, avaaminen ei auttanut.
Lopulta matkustimme 300 km päähän kaneihin hyvin perehtyneelle eläinlääkärille hakemaan apua. Paise avattiin ja sinne sisälle laitettiin antibioottikääre, joka vaihdettiin klinikalla viikottain. Tätä kesti 4-6 viikkoa. Jonka jälkeen katsottiin tilanne uudelleen. Kanini oli edelleen tässä vaiheessa todella reipas ja hyvinvoiva ja yleiskunto pysyi hyvänä kuin oli ollutkin. Heinää kului entiseen malliin. Kani suhtautui hoitoihin hyvin rauhallisesti, koska hänestä pidettiin todella hyvää huolta jokaisella käynti kerralla. Antibioottikuuria muutettiin ja jatkettiin. Tähän mennessä oli mennyt ekaan leikkaus operaatioon—> CT-kuvat,verikokeet,paiseen avaus sairaalassa ja antibioottikääre yms. 1000 e. Ja antibioottikäärekään ei lopulta auttanut meillä enää pelastamaan tilannetta, sillä tulehdus oli edennyt antibioottikuurista huolimatta jo leukaluuhun asti. Tässä vaiheessa vaihtoehtoja oli enää jäljellä leukaluunpoisto tulehtuneelta alueelta tai sitten eutanasia,
No, kanini yleiskunto oli edelleen hyvä, heinää kului ja paino pysyi normaalissa lukemissa, joten katsoimme vielä viimeisen kortin ja menimme vielä toiseen leikkaukseen, johon liittyi paljon riskejä, eikä takeita onnistumisesta ollut. Mutta oli mahdollista, että kani selviäisi ja tulehdusalue saataisiin kokonaan pois. Mutta oli hyvin todennäköistä että hampaiden purenta tulisi muuttumaan niin paljon, että hampaita joutuisi lyhentämään kerran kuussa.
No,,leikkaus tehtiin ja odottaminen oli kaikkein pelottavinta, toivoi vain että tyttö selviää ja kaikki sujuu hyvin. Ja tiesin, että hän on ihan huippu ortopedin käsissä. Lopulta lääkäri soitti iltapäivän puolella, leikkaus kun aloitettiin jo aamulla, ja hän kertoi, että kaikki oli sujunut hyvin. Hän kertoi myös, että tyttö oli alkanut samantien syömään heinää, kun oli herännyt. Olin niin helpottunut ja onnellinen. Riensin oitis samantien sairaalaan katsomaan häntä, ja siellä hän söi persiljaa urheasti. Tämä tyttö oli oikea taistelija, pikku sissi. Niin urhea pieni rakas! Hän jäi vielä yön ajaksi tarkkailuun mahdollisilta jälkikomplikaatioita varten ja hänelle laitettiin myös kipulaastari, jota pidettiin seuraavat neljä päivää.
Päästiin seuraavana päivänä tytön kanssa lähtemään kotimatkalle ja seuraavat päivät meni toipumisessa.
Seuraavat viikot näyttivät valoisilta, purenta ei ollut muuttunut kovinkaan paljon ja poskihampaat näyttivät hyvältä ja heinä ja ruoka alkoi taas maistua entiseen malliin. Eka takapakki tuli siinä kun menimme kontrolliin tikkien vuoksi, jotka näytti päällisin puolin hyvältä, mutta suun sisältä tikit olivatkin auenneet ( kani voi saada ne sisäpuolelta auki kun sen leuat liikkuvat koko ajan syödessä ) ja haavaonteloon oli mennyt ruokaa eikä haavaonteloa voinut enää sulkea, koska ei ollut streliili, joten aukko oli pakko jättää parantumaan avonaisena. Se oli ensimmäinen todellinen takapakki meille sillä matkalla. Haavaontelo puhdistettiin aina kun hän oli syönyt, huuhdeltiin suolaliuoksella sekä voideltiin antibiootti voiteella. Haavaontelo alkoi parantua nopeasti, ja pieneni silmissä. Pidin tytöstä niin hyvää huolta kun vain saatoin, puhdistin onteloa useita kertoja päivässä ja tyttö voi tässä vaiheessa vielä hyvin, heinä maistui ja kaikki meni mitä tarjottiin ja oli onnellinen ystävänsä kainalossa. Viikot kuluivat ja sitten hampaiden kanssa alkoi tulla ongelmia. Poskihampaat alkoivat toiselta puolelta kasvaa liikaa lyhentämisestä huolimatta ja se alkoi näkyä myös väistämättä hänen elämän laadussaan ja hyvinvoinnissaan. Heinän syönti vaikeutui ja kaiken muunkin syöminen, pystyi syömään vain pehmeitä ruokia kuten toipilasruokaa ja muita pehmeitä, muttei heinää. Ja tiesin kuinka paljon hän nautti heinän syömisestä, niin kuin kanit nauttivat, se kun vain on niille kaiken a ja o. Suurin perustarve.
Lopulta tilanne kehittyi hyvin nopeasti sellaiseksi, että tytöstä tuli apaattinen koska ei saanut syötyä heinää vaikka yritti ja kaveri mussutti vieressä heinää koko ajan. Alkoi kiukutella, heitti kaikki ruoat ympäriinsä ja lopetti syömisen, kun turhautui. Tätä tilannetta kesti pari päivää, tyttö oli väsynyt taistelemaan. Ei ole kanin arvoista elämää jos ei pysty heinää syömään, sitä kaikkein tärkeintä ravintoa ja mistä niin nauttivat.

Lopulta oli tehtävä päätös, että on aika antaa periksi. Muutos tytössä oli niin valtava huonoon suuntaan ja olimme tulleet matkamme loppuun saakka. Raskain sydämin vein rakkaan kanini viimeiselle matkalle. Hänet oli aika päästää pois. Hän sai ensimmäiseksi rauhoittavaa lääkettä ja en unohda koskaan hänen ilmettään, aivan kuin olisi hymyillyt, hänellä oli taas niin hyvä olla. Itkin loputtomasti, kun hän lepäsi sylissäni vielä viimeisen kerran. Olimme kulkeneet pitkän tien yhdessä, ja se oli lähentänyt meitä hyvin paljon. Hän oli äärettömän rakas kani minulle. Pahinta kuitenkin oli se, että häntä jäi suremaan hänen uskollinen ystävänsä, he olivat toisillensa kaikki kaikessa. Oli riipaisevaa ottaa hänet pois rakkaansa vierestä, joka nuoli taukoamatta hänen päätänsä. Tiesi mitä oli tapahtumassa, poika oli niin surullinen. Eikä tämä poika ole enää tämän tytön jälkeen uutta ystävää rinnalleen enää hyväksynytkään, vaikka ehdokkaita kyllä olisi tarjolla. Saimme tytön kanssa yli puoli vuotta lisää aikaa, jokainen päivä oli lahja minkä saimme, siitä kaikesta voi olla vain kiitollinen. Kuluja kertyi reippaasti yli 2000 e edestä, mutta en kadu hetkeäkään. Tämä pieni taistelija oli sen kaiken väärti. Saimme niin paljon arvokasta aikaa yhdessä, ettei sen arvoa voi millään mitata. Hän oli niin erikois tyyppi, uskomaton taistelija, pieni sisukas sissi.
Hoitajien pieni ihme, kun oli aina niin yhteistyöhaluinen ilman rauhotustakin. Ikävä häntä on edelleen jokainen päivä, mutta hänen on nyt hyvä ja kevyt olla, ja se on tärkeintä.
Koskaan en unohda hänen lämmintä katsettaan. Tyttö, joka oli rakkautta aivan pikku 3 kk kääröstä saakka. Tämä oli meidän tarinamme.Meidän matkamme yhdessä.

Kanillasi on varmasti kipuja ja vaikea olla. Mikäli hänellä hammasjuuripaise todetaan, paise pitää avata ja antibioottikuuri aloittaa välittömästi. Röngten ei näytä tulehduksen laajuutta,sillä hammasjuuripaiseella on taipumus levitä leukaluuhun asti hyvinkin nopeasti ilman purevaa antibioottikuuria. Joten toimi, älä jää miettimään, vie kanisi osaavalle eläinlääkärille, joka osaa hoitaa kanien sairauksia.
Et auta sairasta kaniasi jäämällä miettimään, hän tarvitsee pikaista hoitoa vaivoihinsa. Tee päätös, haluatko yrittää auttaa kaniasi vai onko eutanasia vaihtoehto. Älä anna lemmikkisi kärsiä odottamalla enää yhtään. Sinulla on vastuu hänestä. Toivottavasti kanisi paranee! Kaikkea hyvää teille toivon!

Hei taas. Kirjoitin tuosta kanistani tuolloin elokuussa. Kirjoitan ja jaan tämän kokemuksen täällä netissä.
Minun oli tehtävä vaikea päätös kanistani, koski oikein sydämeen. Sillä en voinut laittaa niin paljon rahaa eläinlääkäriin, joten kani pitäisi pahimmassa tapauksessa lopettaa. Päätin, että en vie kania hammashoitoon ja -röntgeniin, vaan tarkkailen kaniani, kunnes huomaan sen paranevan tai sen tilan huononevan, sillä ei ollut edes varmaa, oliko kanilla hammasjuuripaise. Jos kani kärsisi, lopettaisin sen heti paikalla.
No, kanini näytti jatkavan eloaan normaalisti. Meni ehkä viikko tai pari, kun patti oli kadonnut kanin leuan alta. Kani söi heinääkin normaalisti, ja jos kanin hampaat ovat liian pitkät, ei kani voi heinää syödä. Vaikutti myös siltä, että kani järsi poskihampaillaan häkkinsä kaltereita, ihan kuin hoitaakseen pitkiä hampaitaan.
Koska kanin käytös oli normaalia, patti kadonnut ja heinänsyönti ja muu syönti onnistui, kani on terve, joten sille ei tarvinutkaan tehdä mitään. Mikä helpotus.
Juuri nyt tuo samainen kani on hengissä ja elää elämäänssä. Se ei kärsi ja on hyvin eloisa ja aivan ihana kani! Onneksi sain ja saan pitää hänet vielä toivottavasti kauan aikaa.

Eli kun luulin vaihtoehtoja kanilleni olevan kaksi, eläinlääkäri tai lopettaminen, kanini sai kolmannen, parhaan vaihtoehtonsa: jatkaa terveenä elämäänsä. Hyvässä kodissa, sen voin vakuuttaa.
Ja minulla on yli kymmenen vuoden kokemukset monesta eri kanista. Eli osaan kyllä tulkita kanin käyttäytymistä, onko kani terve vai ei, ja tiedän, milloin on aika päästää irti. Jo monta rakasta kaniani on haudattu.
On minulla myös samantapainen kokemus eläinlääkäristä. Veimme erään kanin sinne, lääkärissä annettiin eutanasia-tuomio. Päätimme silloinkin, että tarkailemme kania, ja lopetamme sen itse, jos täytyy. Siitä on jo muutama vuosi aikaa, ja tämäkin kani elää iloisena elämäänsä, terveenä ja kärsimättä.

Ps. Oli muuten vaikea lukea tämän palstan vastauksia, sillä kokoajan olin varma, että kani pitää lopetta ja teen väärin, koska en tee mitään vaan annan sen kärsiä. Mutta luotin itseeni ja sain tukea. Ja tässä sitä ollaan, rakas kani vieläkin vierellä. ♥