http://www.iltasanomat.fi/keskustelu/lukijanviesti.asp?id=1606362
Ilta-Sanomat 9.3.2005 Lukijan Ääni-palsta
Olen seurustellut nelisen vuotta nykyisen kumppanin kanssa. Hänellä on neljä lasta edellisestä liitosta. Itselläni ei vielä omia ole. Ja kohta en tiedä edes, haluanko.
Olemme "joka toinen viikonloppu" -tilassa, jossa kotiimme ilmestyy vähintään yksi tuulahdus edellisestä liitosta leiriytyen olohuoneeseemme murjottamaan. Kyse on 12-vuotiaasta tytöstä, joka saapuu kuin musta pilvi reppuineen ja viettää kaksi päivää karkkien, limujen ja videoiden keskellä naama alaspäin. Mikään ei kiinnosta häntä. Jos yrittää keskustella, niin ei kuulemma ole mitään vialla ja jos yrittää ehdottaa jotain, niin vastaus on aina: "Ihan sama".
Olenkin siirtänyt itseni toiseen ohjelmaan. Edellinen sisälsi koiranäyttelyitä, kävelyitä, ostosreissuja jne., ja nykyinen ei sisällä mitään. Edes tervehtimistä.
Mitä siis tehdä vai tehdäkö mitään? Muista kolmesta olen nähnyt kaksi. Toinen on etäinen viisitoistavuotias ja toinen lähes kolmekymppinen, joka ei halunnut tervehtiä lainkaan, vaan tokaisi: "Naiset vaihtuu niin usein, ettei jaksa jokaista edes tervehtiä".
Vanhimman häihin pitäisi mennä mukaan, mutta voitte kuvitella, että en koe itseäni tervetulleeksi. Mitä siis tehdä, kun sinut on pelattu ulos, ennen kuin olet edes saapunut kentälle? Voiko elää parisuhteessa ilman, että ottaa hoiviinsa tai ystävikseen miehensä lapsia?
Nimim.Isän uusi nainen
Ilta-Sanomat 9.3.2005 Lukijan Ääni-palsta
Olen seurustellut nelisen vuotta nykyisen kumppanin kanssa. Hänellä on neljä lasta edellisestä liitosta. Itselläni ei vielä omia ole. Ja kohta en tiedä edes, haluanko.
Olemme "joka toinen viikonloppu" -tilassa, jossa kotiimme ilmestyy vähintään yksi tuulahdus edellisestä liitosta leiriytyen olohuoneeseemme murjottamaan. Kyse on 12-vuotiaasta tytöstä, joka saapuu kuin musta pilvi reppuineen ja viettää kaksi päivää karkkien, limujen ja videoiden keskellä naama alaspäin. Mikään ei kiinnosta häntä. Jos yrittää keskustella, niin ei kuulemma ole mitään vialla ja jos yrittää ehdottaa jotain, niin vastaus on aina: "Ihan sama".
Olenkin siirtänyt itseni toiseen ohjelmaan. Edellinen sisälsi koiranäyttelyitä, kävelyitä, ostosreissuja jne., ja nykyinen ei sisällä mitään. Edes tervehtimistä.
Mitä siis tehdä vai tehdäkö mitään? Muista kolmesta olen nähnyt kaksi. Toinen on etäinen viisitoistavuotias ja toinen lähes kolmekymppinen, joka ei halunnut tervehtiä lainkaan, vaan tokaisi: "Naiset vaihtuu niin usein, ettei jaksa jokaista edes tervehtiä".
Vanhimman häihin pitäisi mennä mukaan, mutta voitte kuvitella, että en koe itseäni tervetulleeksi. Mitä siis tehdä, kun sinut on pelattu ulos, ennen kuin olet edes saapunut kentälle? Voiko elää parisuhteessa ilman, että ottaa hoiviinsa tai ystävikseen miehensä lapsia?
Nimim.Isän uusi nainen
Vastaukset 5
Vanhimmat
neljä vuotta. Sanot että tyttö on 12v eli kun aloitte seurustella tyttö oli 8v kävivätkö lapset teillä alústa olkaen joka toinen viikonloppu sillä luulisi että olisitte jokin laisen suhteen kerennyt luomaan noina neljänä vuotena. Tyttö on tulossa murros ikään koska sinulla ei ole omia lapsia et ole valmistautunut tähän (ihanaan aikaan) jolloin lapsi kokee ettei kukaan ymmärrä häntä. Millainen suhde miehelläsi on lapsiinsa? Älä yritä liikaa elä ja toimi niinkuin toimit silloinkin kun lapset eivät ole siellä jos haluat lähteä koiranäytelyyn niin mene. Aikuista lasta et
saa itseäsi hyväksymään vaikka kuinka niin haluaisit jos hän on näin päättänyt, mutta ei se sitä tarkoita että sinun täytyy niellä hänen loukaavat kommentit aikuiselle ihmiselle voit suoraan sanoa vaikka haista paska eikä sen jälkee tarvitse olla missään tekemisissä olkoon vaikka miehesi lapsi mutta jos hän ei kunnioita tämä lapsi siis sinua ei sinun tarvitse ajatella hänen tunteitaan eihän hänkään ajatele sinun.
niin ymmärrän kyllä niitä lapsia.Tuo lause *naiset vaihtuu niin usein että...*
kertoo todella paljon.
Lapset väsyvät uskomattoman paljon siihen että koko ajan vaihtuu isillä nainen ja äidillä mies.
Jo vanhempien avioero on lapsille kova asia ja se että molemmilla pahimmassa tapauksessa vaihtuu kumppani tiiviiseen tahtiin ei todellakaan edesauta sitä että lapsia kiinnostaisi aina tutustua uuteen kumppaniin.
Minkä vuoksi vaivautua ja tutustua kun se kohta kumminkin taas vaihtuu.
Älä siis syyllistä lapsia.
Aina paras vaihtoehto on katsoa itselleen kumppani jolla ei ole niitä lapsia,ei tarvitse huolehtia kuin omasta ja kumppanin hyvinvoinnista.
Niin ymmärrät kolmekymppistä "lasta", joka puhuttelee isänsä (usean vuoden aikaista) naisystävää/vaimoa törkeästi??
Kyllä lähes kolmekymppiseltä voi vaatia kohteliasta käytöstä. Vaikka isän naiset vaihtuisivat joka viikko, ei aikuinen ihminen sitä kenellekään muulle kosta(=sano rumasti). Voisihan hän isälleen sanoa, ettei pidä tämän tavasta toimia, mutta kyllä isä elää omaa elämäänsä, eikä aikuisella lapsella ole siihen nokan koputtamista.
Tässä tapauksessa vielä isän uusi vaimo(ke?) on ollut jo useita vuosia kuvioissa. Kuinka kauan kolmekymppisen ihmisen mielestä isän tulisi seurustella ennenkuin hän viitsisi tätä naista tervehtiä, siis TERVEHTIÄ ei TUTUSTUA!! Aivan törkeää käytöstä, häpeäisin silmät päästäni jos joku lapsistani tekisi tuolla tavalla.
Tästäpä tulikin aasinsilta kasvatusasioihin, joten kyllä me aikuiset, jotka lapsia kasvatamme(omia tai muiden) saisimme aika ajoin miettiä, kuinka se lapsi muiden silmin käyttäytyy. Turha hänelle on enää murkkuiässä tai kolmekymppisenä (ko. tapaus) alkaa käyttäytymissääntöjä opettamaan.
Ota huomioon, että 12-vuotias lapsi on erittäin herkässä ja hankalassa iässä. Hän takuulla elää omien kipuilujensa kanssa eikä käytös ole "täydellistä" aikuisen käytöstä muuallakaan kuin sinun seurassasi. On se kumma, ettei aikuiselta ihmiseltä löydy sen vertaa kypsyyttä ja tervettä asennetta....
Jos uusi miesystäväni ei tulisi neljänkään vuoden seurustelun jälkeen lasteni kanssa mitenkään juttuun, miettisin todella vakavasti, mikä mättää. Hän olisi aivan ilmiselvästi astunut väärään junaan. Ei tuollaisen ihmisen pitäisi edes aloitella suhdetta ihmisen kanssa, jolla on lapsia.
Kyllä, lapset ovat (=PITÄISI olla) tärkeintä vanhemmalle. He ovat ainoita, jotka meitä TODELLA tarvitsevat! Sinun olisi syytä korjata asennettasi noita nuorimmaisia kohtaan. Vaatii murrosikäisen kohdalla paljon aikaa ja rakkautta, hyväksymisen osoittamista ainakin, jotta välit tulevat hyviksi!
Toivotaan, että tilanteenne paranee. Toivotaan, ettei isä joudu kylmästi tekemään "valintaa".
tee niin, että tervehdit sitä tyttöä (12v) ja annat sen "mädäntyä" siellä sohvanpohjalla. Teet omia juttujasi kuten tähänkin asti, äläkä oo huomaavinasikaan koko likkaa. Eräänä päivänä se tulee kysymään sinulta missä "sun punainen ihana huivi on", ja siitä se lähtee. lapsille ei kannata tyrkyttää itseään, lapsi itse valitsee.
Sille mörököllille on ihan sama pidätkö siitä vai et, se on jo aikuinen ja niihin vanhimman häihin ei oo pakko mennä.