Heips!
Haluaisin kuulla onko muilla ollut vastaavaa tilannetta!
Minun nuorin poikani on ekalla.Tänään opettaja soitti ettei jaksa poikaani enään. Hän ei ollut uskonut koulussa mitään ja kiusannut jotain tyttöä ja loppujen lopuksi lähtenyt kotiin. Opettaja ottaa asian puheeksi "opettajajien kokouksessa " jossa on koko koulun henkilökunta paikalla. Viestejä häneltä ei ole tullut kuin yksi ja yksi soitto ja silloin soitosta johtuen kävimme keskustelun jossa sanoi kaiken muun olevan kunnossa paitsi tunnilla olleen häiriön takia otti minuun yhteyttä. Viikko takaperin poikani oli vienyt leipäveitsen kouluun koska oli kyseisellä veitsellä leikannut haavan sormeen ja halusi näyttää veistä kaverillensa ( repusta ei pois ollut sitä ottnut oli kertonut jollekin pojalle ja opettaja otti sen pois) ajattelematta sen enempää asiaa. kotona poika on erittäin villi mutta olen ajatellut sen johtuvan suuremmaksi osaksi siitä että koulussa joutuu istumaan paikoillaan. Mutta tänään selvisi että opettaja ei jaksa poikaani enään asia mikä minua surettaa etten ole kuullut ongelmista ei tullut viestiä veitsestäkään vaan kuulin asian muualta ja otin itse yhteyttä opettajaan. Viesti on varmaan aika sekava mutta olisi kiva kuulla muiden kokemuksia itse en käytöstä hyväksy enkä poikaani puolustele vaan ihmettelen informaation puutetta
Haluaisin kuulla onko muilla ollut vastaavaa tilannetta!
Minun nuorin poikani on ekalla.Tänään opettaja soitti ettei jaksa poikaani enään. Hän ei ollut uskonut koulussa mitään ja kiusannut jotain tyttöä ja loppujen lopuksi lähtenyt kotiin. Opettaja ottaa asian puheeksi "opettajajien kokouksessa " jossa on koko koulun henkilökunta paikalla. Viestejä häneltä ei ole tullut kuin yksi ja yksi soitto ja silloin soitosta johtuen kävimme keskustelun jossa sanoi kaiken muun olevan kunnossa paitsi tunnilla olleen häiriön takia otti minuun yhteyttä. Viikko takaperin poikani oli vienyt leipäveitsen kouluun koska oli kyseisellä veitsellä leikannut haavan sormeen ja halusi näyttää veistä kaverillensa ( repusta ei pois ollut sitä ottnut oli kertonut jollekin pojalle ja opettaja otti sen pois) ajattelematta sen enempää asiaa. kotona poika on erittäin villi mutta olen ajatellut sen johtuvan suuremmaksi osaksi siitä että koulussa joutuu istumaan paikoillaan. Mutta tänään selvisi että opettaja ei jaksa poikaani enään asia mikä minua surettaa etten ole kuullut ongelmista ei tullut viestiä veitsestäkään vaan kuulin asian muualta ja otin itse yhteyttä opettajaan. Viesti on varmaan aika sekava mutta olisi kiva kuulla muiden kokemuksia itse en käytöstä hyväksy enkä poikaani puolustele vaan ihmettelen informaation puutetta
Vastaukset 8
Vanhimmat
nähdään opettajan ammattitaito. Sinuna menisin keskustelemaan kyseisen opettajan kanssa ja kaivaisin asiat juurtajaksaen pöydälle. Pidä puolesi, ole vähän "hyökkäävä" kun haluat selvitystä. Tuon ikäiset pojat voivat viedä kouluun mitä vaan ja näyttää kaverille kyllä opettajankin se pitäisi käsittää. Kyseenalaista opettajan toiminta, miksi hän ei ole ottanut sinuun yhteyttä jos vaikeuksia on ollut, laita kaikki kotona ensin paperille. Kyseenalaista hänen tapansa sekoittaa koko henkilökunta asiaan. Pidä ehdottomasti puolesi.
Miksi ihmeessä neuvot käyttäytymään hyökkäävästi opettajaa kohtaan? Eihän hän ole vihollinen, vaan kasvattaa lasta yhdessä vanhempien kanssa. Jos olet eri puolella kuin opettaja, mitä lapsesta voi tulla? Kyllä kahden aikuisen ihmisen, äidin ja opettajan, täytyy kyetä rakentavasti miettimään asiat lapsen parhaaksi! Tästä tapauksesta en tiedä. Tulee mieleen nuori, kokematon opettaja, joka ei ole uskaltanut ottaa yhteyttä vanhempiin, vaan on ensin keskustellut asiasta oppilashuoltoryhmän ( ei koko opettajakunnan!) kanssa. Hyökkäävä äiti ei toimi lapsensa parhaaksi.
Tottakai opettaja keskustelee vaikka koko opettajakunnan kanssa saadakseen työlleen tukea.
Sehän on tarkoitettu lapsen parhaaksi.
Toiseksi, ota opettajan huoli tosissasi ja tee kaikki mahdollinen, jotta lapsesi koulu-ura lähtisi oikeille raiteille!
...kuulostaa kyllä todella hurjalta!!!en oikein jaksa uskoa että poika olisi ottanut leipä veitsen kouluun vain näyttääkseen millä teki haavan sormeensa,mutta toisaalta sinä tunnet poikasi parhaiten ja ehkäpä näet koska puhuu totta ja koska ei.kuitenkin jos asia olisi näinkin niin eikai eka luokkalainen vielä saisi oikeastaan edes käsitellä isoa leipä veistä itse?ja toisaalta kyllä ekaluokkalaisen kuitenkin pitäisi osata jo erottaa oikea ja väärä siinä mielessä että eihän sitä nyt leipä veitsiä kouluun oteta mukaan-ei sitten mistään syystä!ja se sinun pitäisi tehdä pojalle selväksi todellakin!!!(mitä jos hän olisi esim. kaatunut puukko repussaan???)toisaalta kirjoituksestasi saa sellaisen kuvan että ehkäpä jokin erityis luokka olisi tälle pojalle hyvä vaihtoehto-ei tosiaan ole kiva niille ns. "normaalisti"käyttäytyville oppilaille kun koulussa joku vetää koko ajan omaa showtaan ja ranttaloi-se on jopa pelottavaakin,jos kyseessä on siis joku todellakin täysin holtiton poika. opettajan olisi tietenkin täytynyt ilmoittaa tälläisistä asioista jo heti kun ne tapahtuivat!taidat itsekin olla sitä mieltä että syytä ilmoitteluihin on varmasti ollut muitakin kun "vain" tämä puukko junkkari tapaus?vai mitä?eikö teillä ole esim. reissu vihkoa?kyllä opettajakin on ollut tässä nyt epä ammatti taitoinen!sinunkin olisi ollut helpompi puuttua asiain kulkuun jo varhaisessa vaiheessa eikä vasta nyt kun on päässyt tapahtumaan jo tuollainen asia mikä saatetaan hyvinkin katsoa siinä määrin poikkeavaksi käyttäytymiseksi että katsotaan parhaaksi(pojan ja muiden)siirtää poitsu sinne missä resurssit riittävät tarkempaan vartiointiin,erityis luokalle(joka ei muuten välttämättä ole niin huono juttu kun ensiksi kuulostaa!tiedän tapauksen jossa lapsen käytös alkoikin muuttua piankin niin että pääsikin taas takaisin "normaali" luokkaan.ja jos lapsi siirretään niin ei kannata ainakaan lapselle näyttää että se olisi "maailman loppu" koska silloin lapselle taas voi tulla reaktio että "peli on jo menetetty ei ole enää väliä,voin riehua mielin määrin!"eli kerrotaan lapselle että edelleenkin häneltä odotetaan kunnollista käyttäytymistä.no mutta anteeksi suora sanaisuuteni,itselleni tuli vain kirjoituksestasi tälläiset fiilikset-niin ja "lohdutuksesksi"voin sanoa että itsellänikin on ns.yli vilkas poika ja en kuitenkaan jaksa uskoa että koko "vika" olisi omassa kasvatuksessani-kaikki tekevät parhaansa kuitenkin ja rakastavat lastaan,niinkuin sinunkin kirjoituksestasi saatoi huomata.hyvää kevättä!
Teidän kannattais menä henkilökohtaisesti koululle keskustelemaan rakentavan rauhallisesti opettajan kanssa ja selvittää asiat. Toivottavasti opettaja osaa kertoa ongelmasta. Teidän olisi myös hyvä olla avoimin mielin, koska ylivilkkauden ja ns. häiriökäyttäytymisen takana voi olla myös lääketieteellinen vaiva (ADH, MBD yms). Uskon poikasi olevan oppimishaluinen, reipas nuorimies - hän vain tarvitsee ympärilleen oikeanlaiset ihmiset, joilla on kokemusta asioista hieman enemmän (oppimisen erityisvaikeuksista ja ylivilkkaudesta). Ratkaisu löytyy varmasti...
Kannattaisi varmaan myös käydä keskustelemassa lääkärin kanssa, mitä ylivilkkauden taustalla on. Tarvittaessa lääkäri määrää jatkotutkimuksiin neurologiselle tai muualle - ei kannata pelätä.
Itse olen erityislapsen vanhempi ja käyn lapseni kanssa säännöllisesti lasten neurologisella osastojaksoilla, missä kartoitetaan edistyminen ja tehdään uusia suunnitelmia jatkoa ajatellen - näihin tapaamisiin osallistuu myös lapseni opettaja ja terapeutit hoitava lääkäri. Yhteistyö on tärkeää silloin, kun on kyse vaikeista asioista.
Vaikeita asioita ei kannata pelätä, vaan pitää tarttua härkää sarvista.
Ja heti täällä kehoitetaan hyökkäämään opettajan kimppuun, kun omasta lapsesta löytyy jotain vikaa. Jospa asian hoitaisi niinkuin aikuiset, järkevällä keskustelulla. Varmasti opettajalla on syynsä sanoa, ettei enää jaksa! Edellisessä viestissä on mielestäni esitetty asia juuri niin kuin se pitäisi tehdä.
Rakentava keskustelu on tärkeää ja keskusteluissa pitäisi olla avoimin mielin molemmin puolin.
Mietin kirjoitinko liian rohkeasti esittämällä, että lapsen ylivilkkauden syynä voi olla myös lääketieteelliset jutut - vaikka meillä on hyvä neuvolasysteemi ja nykyisin monet asiat huomataan jo varhaisessa vaiheessa, voi silti kouluun mennesssä tulla esiin huomaamatta jäänneitä juttuja!
Yhdessäkään koululuokassa ei ole samanlaista oppijaa, jokainen opiskelija on erilainen ja hän oppii omalla tavallaan. Meidän olisi myös hyvä oppia, että ns. normaaleja ihmisiä ei olekaan - minunkin erityiskoululaiseni on vain erilainen oppija, eikä hän ole sen huonompi kuin muutkaan!
Opettajat työskentelevät hyvin vaikeissa olosuhteissa tänä päivänä - luokka koot ovat liian suuria, monien perheiden rankka arki näkyy lasten käyttäytymisessä muita kohtaan, lapset eivät tunne rajoja ja sääntöjä (vapaankasvatuksen tuloksia - kadonnut vanhemmuus), kunnat säästöinnoissaan tunkevat erityisopetusta tarvitsevia "normaaliluokkiin", koulun omat säästötoimet esim. oppimismateriaalin käytettävyys jne. Opettajalta tarvitaan taitoa, jaksamista ja diplomatiaa, jotta hän pystyy toimimaan luokassa ja vieläpä olemaan yhteydessä oppilaiden koteihin.
Vanhemmuuskaan ei ole helppojuttu ja sitä ei opi oikeastaan kuin kantapään kautta ja maalaisjärkeä käyttämällä.
Minä en ole ope :). Jaksamista ja auringonpaistetta teille kaikille!
Samaa mieltä. Ja kannatta saada homma pian pyörimään, hitaasti kuitenkin edetään. Helpottuu varmasti kotonakin kasvatus kun löytyy syy ylivilkkauteen. Siis sinunkin parhaaksesi! Jos lapsi on kotioloissa villi, voit vain yrittää kuvitella, millainen hän on isossa ryhmässä!
Luokanopettaja ei ole mikään "ihmemies".