Hei,
Tarkoitan kysymyksellä lainkohtaa, jossa mainitaan sellaisesta psykiatrisesta hoidon
määrittämisestä, jossa henkilöä voidaan pitää 3 päivää lain sallimissa rajoissa (mahdollista)
diagnoosin tekoa varten.
Olen kiinnostunut puhtaasti lain teoreettisista ääripäistä ja siten lain soveltamisesta
lain rajoissa.
Lähtötiedot henkilöstä on: Henkilö ei ole eläissään käynyt psykiatrin vastaanotolla eikä järin suurin ole kiinnostunut ko. "ammattihenkilöiden" kanssa asioimaan.
Hän nimenomaisesti ja riittävän kohteliaasti kieltäytyy
tälläisistä toimenpiteistä.
Kaikki muuhan on sitten lääkärien dokumentoitavissa ja arvovalintojen ja persoonallisuuksien varassa ja vastaavasti henkilön itsensä myöhemmin
reklamoitavissa ja todennäköisesti asiasta voi nostaa jälkikäteen myös kanteen, sen sijaan vahinko on jo ehtinyt tätä enne tapahtua. 3 päivää jossain vastoin tahtoaa tuskin johtaa muuhuun kuin oikeuskäsittelyyn myöhemmin.
Sen sijaan voiko lääkäri (joka ei ole psykiatrian lääkäri)määrätä potilaan ko. lain tarkoittamaan pakkohoitoon diagnoosia varten, huolimatta että potilas tätä vastaan nimenomaisesti reklamoisi.
Oletetaan vielä, että potilas on normaali ihminen jolla ei ole rikosrekisteriä, ei ole rikollinen eikä lisäksi ole väkivaltainen tai osoittanut mitään väkivaltaisuutta.
Kuinka pitkälle asia pääsee etenemään pelkästään lääkärin yksipuolisen ohjailun tuloksena?
Mistä asiasta löytyy ennakkotapauksia. Sellaisiahan tulisi olla kaiketi jokaisen kansalaisen saatavilla?
Tarkoitan kysymyksellä lainkohtaa, jossa mainitaan sellaisesta psykiatrisesta hoidon
määrittämisestä, jossa henkilöä voidaan pitää 3 päivää lain sallimissa rajoissa (mahdollista)
diagnoosin tekoa varten.
Olen kiinnostunut puhtaasti lain teoreettisista ääripäistä ja siten lain soveltamisesta
lain rajoissa.
Lähtötiedot henkilöstä on: Henkilö ei ole eläissään käynyt psykiatrin vastaanotolla eikä järin suurin ole kiinnostunut ko. "ammattihenkilöiden" kanssa asioimaan.
Hän nimenomaisesti ja riittävän kohteliaasti kieltäytyy
tälläisistä toimenpiteistä.
Kaikki muuhan on sitten lääkärien dokumentoitavissa ja arvovalintojen ja persoonallisuuksien varassa ja vastaavasti henkilön itsensä myöhemmin
reklamoitavissa ja todennäköisesti asiasta voi nostaa jälkikäteen myös kanteen, sen sijaan vahinko on jo ehtinyt tätä enne tapahtua. 3 päivää jossain vastoin tahtoaa tuskin johtaa muuhuun kuin oikeuskäsittelyyn myöhemmin.
Sen sijaan voiko lääkäri (joka ei ole psykiatrian lääkäri)määrätä potilaan ko. lain tarkoittamaan pakkohoitoon diagnoosia varten, huolimatta että potilas tätä vastaan nimenomaisesti reklamoisi.
Oletetaan vielä, että potilas on normaali ihminen jolla ei ole rikosrekisteriä, ei ole rikollinen eikä lisäksi ole väkivaltainen tai osoittanut mitään väkivaltaisuutta.
Kuinka pitkälle asia pääsee etenemään pelkästään lääkärin yksipuolisen ohjailun tuloksena?
Mistä asiasta löytyy ennakkotapauksia. Sellaisiahan tulisi olla kaiketi jokaisen kansalaisen saatavilla?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Terveyskeskuslääkäri voi määrätä potilaan tahdon vastaisesti psykiatriseen hoitoon.
Kyse on terevyskeskuslääkärin tarkkailulähetteestä.
Terveyskeskuslääkärin on todettava, että potilas on mielisairas. Terveyskeskuksen porrastustasolla edellytetään, että mielisairausdiagnoosi on todennäköinen.
Kysymys mielisairauden olemassa olemisesta on aina 1ääkärin ratkaistava huolellisen henkilökohtaisen tutkimuksen perusteella.
Mielisairaudella tarkoitetaan Suomessa omaksutun käsityksen mukaan sellaista vakavaa mielenterveyden häiriötä, johon liittyy selvä todellisuuden tajun häiriintyminen, ja jota voidaan pitää psykoosina. Nykyisen tautiluokituksen mukaan tällaisina tiloina voidaan pitää seuraavien diagnoosiryhmien kriteerit täyttäviä häiriöitä:
* Deliriumtilat
* Skitsofrenian eri muodot
* Elimelliset ja muut harhaluuloisuustilat
* Vakavat masennustilat
* Kaksisuuntaiset mielialahäiriöt
* Dementian vaikea-asteiset ilmenemismuodot
* Muut psykoosit
Lisäksi tarkkailulähetteessä tulee aina ottaa kanta myös kysymykseen muiden mielenterveyspalvelujen riittävyydestä tai käyttöön soveltuvuudesta.
Lisäksi hoidolle tulee olla tarve: Hoitoon toimittamatta jättäminen pahentaisi olennaisesti potilaan mielisairautta. Potilaan terveys tai turvallisuus vaarantuisi. Muiden henkilöiden terveys tai turvallisuus vaarantuisi.
Yhden lääkärin yksipuolisella ohjailulla asia pääsee etenemään siihen asti, kunnes erikoislääkäri tutkii potilaan. Tämän on tapahduttava kolmen päivän kuluessa.
Voiko vielä tarkentaa tuota kohtaa, "erikoislääkärin
selvittelyn on tapahduttava 3 päivän kuluessa".
Toisekseen eikö tämä "laki" periaate kuulosta puretettuna se ruohonjuuritasolle seuraavalta: (?)
"Missä tahansa olosuhteissa ja ketä tahansa vastaan toinen henkilö, joka on saanut valtion viranhaltijan toimen esim. terveyskeskuslääkärin
toimessa voi vittuuntuessaan tai omia mielenterveydellisiä/maalmankatsomuksellisia ongelmia heijastaakseen passittaa kenet tahansa vapaan kansalaisen
millä tahansa syyllä 3 päiväksi vankeuteen ja tämän jälkeen tuomittaavksi sellaisen henkilön toimeista jonka ammatin perusteita ei ole missään maailmankolkassa kyetty todistamaan tieteen tasolle,
kunhan vaan asia dokumentoidaan niin että se riittävästi näyttää masennukselta,
yliaktiivisuudelta tai joltain valmiiksi sovitulta termiltä. Ts. laki antaa 100% mahdollisuuden mielivaltaan. "
True or False?
Tuntuisi siltä, että kyseinen laki ja psykiatria on hieman kuin valtion kirkko aikoinaan eli aina löytyy jokin porsaanreikä vallan ja virka-aseman väärinkäyttöön.
Ainakin pitkäaikaistyöttömiä passitetaan psykiatrian vastaanotolle. Tietenkin tämä voidaan tehdä vapaaehtoisen pakon avulla, eli työttömän on mentävä psykiatrian vastaanotolle tai päivärahat katkeavat. Laillisena toimena tämä taitaa mennä tuonne työkyvyn arvioinnin pykäläviidakkoon.
Aika paskamaista, kun syypää työttömyyteen pitää aina löytyä vain työttömästä itsestään, jos koulutuksesta ei löydy vikaa tai fyysisestä terveydestä, niin täytyyhän työttömän olla mielisairas.
Julkisuudessa on vähän väliä tietoja yt-neuvotteluista. Onkohan kyse työntekijöiden ammattitaidottomuudesta, huonosta fyysisestä terveydestä tai mielenterveydestä, kun pitkäänkin työelämässä olleet heräävät työttöminä?
Olisiko mitenkään mahdollista, että työttömiä on sen vuoksi ettei kaikille riitä työpaikkoja.
Julkista valtaa kansalaisia kohtaan voivat käyttää esim. poliisi ja tässä tapauksessa lääkäri. Totta kai lääkäri voi passittaa ihmisen väärin perustein pakkohoitoon aivan kuin poliisi voi pistää huvikseen putkaan. Tätä ei voida millään estää. Siksi tällaisista rikoksista saa kovemman tuomion mm. viraltapanon, jolloin rikollinen menettää ammattinsa ja toimeentulonsa.
Tutustuin n. 20 vuotta sitten mukavaan ja räväkkään vanhaan rouvaan. Joskus annoin hänelle autokyytiä asioille.
Oli muuttanut kirkolta kylän keskustaan kerrostaloon.Oli asunut siellä jo vuosia.
Jotkut tahot tykkäsivät että vanha rouva pitäisi saada hoitoon.
Lääkäri oli potilasta tuntematta kirjoittanut lähetteen. niin sitten ampulanssiporukat taklasivat rouvan pakkopaitaan ja niin sitä sitten mentiin lataamoon.
Siellä tehtiin testejä ja kokeita.Lopuksi ylilääkäri totesi että ette te tänne kuulu.
Niin rouva sitten palautettiin kotiin.
Todellinen syy tälle kyyditykselle oli että rouvan talo kirkolla oli uuden kaavaillun tien päällä.
Se taas närästi suurta joukkoa.
Joka asialle löytyy kyllä selitys.
Selostuksesi on hieman epätarkka. Kyse on mielenterveyslaista. Mielenterveyslaissa on mainittu, että tarkkailuun voidaan lähettää ihminen, joka täyttäisi melko varmasti pakkohoidon kriteerit. Pakkohoidon kriteereissä on mainittu, että ihmisen pitää olla mielisairas. Mielisairaus on todellisuudentajun heikkenemistä. Tämän lisäksi potilaaksi katsotun pitää olla itselleen taikka muille vaaraksi taikka terveydentilan pitää heikentyä hoitamatta jättämällä, eikä mikään muu mielenterveyspalvelu ole riittävä. Viimeistään neljäntenä päivänä tarkkailuun ottamisen jälkeen pitää tehdä kotiuttamis taikka hoitopäätös.
Mikäli perusteita hoidolle ei ole, niin potilas pitää poistaa välittömästi sairaalasta mikäli potilas näin vaatii.
Todellisuudessa tarkkailuun lähetetään perusteettakin ja vaikka mielenterveyslaki antaa mahdollisuuden tutkituttaa vapaudenriistot tuomioistuimessa, niin todellisuudessa riittävää lakimiesapua ei ehkä yleiseltä oikeusavustajaltakaan saa. Käytännössä pitäisi siis käyttää yksityistä lakimiestä mikäli aikoo saada asiansa käsitellyksi oikeudessa.
Todellisuudessa hoitoperusteisiin kirjaillaan ihan perusteetta hoitoa oikeuttavia elementtejä jopa sitäkin silmälläpitäen, että pakkohoito kyettäisiin saamaan oikeuden tutkittavaksi.