Minulla on 9kk vanha phalenepentu (perhoskoira) Kasvattaja varoitti koirani vilkkaudesta.Se on erittäin aktiivinen, huomionkipeä, utelias ja innokas (kuten pennut yleensä). Koirani on pentu vilkkaimmasta päästä.
Heti ensimmäisenä päivänä kun pentu tuli kotiini, naapurissa asuvat sukulaiset lapsineen tulivat heti katsomaan sitä. Enhän minä voinut heitä poiskaan ajaa, olisin vaikuttanut erittäin töykeältä. Myöhemmin luin että ekana päivänä uudessa kodissa pennun tulisi antaa tutkia paikkoja kaikessa rauhassa ja tutustua ihmisiin vasta myöhemmin.
Oman pentuni kohdalla kävi siis niin, että pentu ei saanut minkäänlaista rauhaa, sillä lapset (ja aikuisetkin) tulivat innokkaasti sitä katsomaan. Tuli vain mieleeni, että voiko tällaisesta tulla jonkinlaisia traumoja..?!
Pentuni on aika dominoiva ja minä olen ehkä vähän liian lepsua sorttia. Luulempa että koirani luulee olevansa pomo.
Nyt minulle on muodostunut ongelma, sillä koirani on muuttunut jotenkin aggressiiviseksi. Kun esim. nostan lattialta sen silppuamaa sanomalehden palasia niin se jäykistyy ja katsoo kättäni vihaisesti. Vähän ehkä irvisteleekin ja saattaa purra. Nykyään se jäykistelee aika useinkin. vaikuttaako kurin puute siihen? Olen yrittänyt pitää kuria parhaani mukaan, mutta ehkä olen vain liian kilttiluontoinen..
Sitten toinen juttu, joka minua huolestuttaa on se kun jätin 8kk vanhan pennun yksin kotiin noin 12tunniksi. Kuulostaa pahalta.. Eihän koiraa saisi jättää yksin kuin neljäksi tunniksi kerrallaan ja maksimissaan kahdeksaksi. Lähdin kotoa ilta kymmeneltä juhlimaan enkä tullutkaan kotiin yöksi. Tiedän, että toimin erittäin vastuuttomasti mutta mennyttä ei voi korjata.
Tulin kotiin seuraavana aamuna vasta kymmenen jälkeen ja tietenkin siellä odotti pissa ja kakka. Koira vaikutti jotenkin vihaiselta ja loukkaantuneelta kun olin yksin jättänyt niin pitkäksi aikaa. Aiheuttaako tällainen traumoja? Voiko koirani aggressiivisuus johtua tästä? Jos se pelkää hylätyksi tulemista tms?
Olisin erittäin kiitollinen jos joku pystyisi auttamaan minua!
Heti ensimmäisenä päivänä kun pentu tuli kotiini, naapurissa asuvat sukulaiset lapsineen tulivat heti katsomaan sitä. Enhän minä voinut heitä poiskaan ajaa, olisin vaikuttanut erittäin töykeältä. Myöhemmin luin että ekana päivänä uudessa kodissa pennun tulisi antaa tutkia paikkoja kaikessa rauhassa ja tutustua ihmisiin vasta myöhemmin.
Oman pentuni kohdalla kävi siis niin, että pentu ei saanut minkäänlaista rauhaa, sillä lapset (ja aikuisetkin) tulivat innokkaasti sitä katsomaan. Tuli vain mieleeni, että voiko tällaisesta tulla jonkinlaisia traumoja..?!
Pentuni on aika dominoiva ja minä olen ehkä vähän liian lepsua sorttia. Luulempa että koirani luulee olevansa pomo.
Nyt minulle on muodostunut ongelma, sillä koirani on muuttunut jotenkin aggressiiviseksi. Kun esim. nostan lattialta sen silppuamaa sanomalehden palasia niin se jäykistyy ja katsoo kättäni vihaisesti. Vähän ehkä irvisteleekin ja saattaa purra. Nykyään se jäykistelee aika useinkin. vaikuttaako kurin puute siihen? Olen yrittänyt pitää kuria parhaani mukaan, mutta ehkä olen vain liian kilttiluontoinen..
Sitten toinen juttu, joka minua huolestuttaa on se kun jätin 8kk vanhan pennun yksin kotiin noin 12tunniksi. Kuulostaa pahalta.. Eihän koiraa saisi jättää yksin kuin neljäksi tunniksi kerrallaan ja maksimissaan kahdeksaksi. Lähdin kotoa ilta kymmeneltä juhlimaan enkä tullutkaan kotiin yöksi. Tiedän, että toimin erittäin vastuuttomasti mutta mennyttä ei voi korjata.
Tulin kotiin seuraavana aamuna vasta kymmenen jälkeen ja tietenkin siellä odotti pissa ja kakka. Koira vaikutti jotenkin vihaiselta ja loukkaantuneelta kun olin yksin jättänyt niin pitkäksi aikaa. Aiheuttaako tällainen traumoja? Voiko koirani aggressiivisuus johtua tästä? Jos se pelkää hylätyksi tulemista tms?
Olisin erittäin kiitollinen jos joku pystyisi auttamaan minua!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tietysti olisi hyvä, että pikku pentu saisi ensimmäiset päivänsä viettää kotona vain omistajiensa seurassa. Se mistä koira traumansa saa riipuu paljolti myös koiran luonteesta, esim. sinun iloinen, vilkas, dominoiva ja ehkä rohkeakin pentu ei välttämättä ole saanut pahaa kolausta vaikka vieraita on käynytkin, aremmalla pennulla tilanne voisi olla päinvastainen.
Sinun pentusi on nyt murrosiässä ja uhmaa sinua. Pysy vaan tiukkana ja jatka (toivottavasti olet jo aloittanut?) peruskoulutusta ja käsittelyharjoituksia. Kannattaa esim. lukea Tuire Kaimion pennun kasvatus -kirja, sieltä saa hyviä vinkkejä elämiseen murrosikäisen kanssa. Koulutuksessa on erittäin tärkeää olla aina johdonmukainen; se mikä on kiellettyä on sitä aina ja päinvastoin! Jos tuntuu vaikealta "pitää kuria", niin yritä ajatella että se on lopulta vain koirasi parhaaksi, ehkäpä se auttaa kasvatustapojesi jämäköitymisessä.
Tietenkään ei ole hyvä jättää koiraa pitkäksi aikaa yksin, mutta ei yksi, ainoa kerta ole maailman loppu. Seuraa koirasi käytöstä, jos jatkossa koirasi pissii sisälle, ulvoo tai haukkuu tekee tuhoja yksin jäädessään, sillä saattaa olla eroahdistus. Vinkkejä sen hoitamiseen löytyy koirakirjoista, aiemmista keskusteluista, koiraohjaajilta, koiraterapeuteilta tai käyttäytymisongelmiin perehtyneeltä eläinlääkäriltä.
Onnea pennun kanssa elämiseen!
Heti ensimmäiseksi lukiessani tekstiäsi, tuli mieleen olitko yhtään ottanut asioista selvää ennen kuin koiran hankit..?
Tuskin koirasi mitään elinikäisiä traumoja saa, vaikka ihmisiä tulikin sitä ensimmäisenä päivänä katsomaan, ja aika epätodennäköistä on myös se, että sen aggressiivisuus johtuisi liian pitkästä yksinolosta. Sen sijaan syy voisi olla juuri siinä mainitsemassasi lepsuudessa.
Kirjoitit: "Olen yrittänyt pitää kuria parhaani mukaan, mutta ehkä olen vain liian kilttiluontoinen.." Millä tavalla sitten pidät kuria? Koiralla tulee olla jämäkkä ja johdonmukainen, mutta silti lempeä ja oikeudenmukainen johtaja.
Koirasi aika selkeästi näyttää pitävän itseään sinua ylempänä, joten olisi jo korkea aika aloittaa johtajuusharjoitukset. Mene vaikka koirakouluun, niin sieltä voisi löytyä myös asiantuntija apua ja käytännön esimerkkejä siitä, miten osoitat koirallesi, että sinä olet pomo (ei kuitenkaan väkivaltaa!).
"Kilttiluontoisuus" on huono tekosyy siihen, että antaa koiran tehdä mitä lystää. Kiltti toki saa (ja on ihan hyväkin) olla, mutta on tärkeää muistaa (erityisesti koiran), että _sinä_ olet se, joka päättää mikä on sallittua ja mikä ei. Jos se yrittää tehdä jotain kiellettyä, sille tulee määrätietoisesti näyttää ettei se käy.
Ja kun kerran olet sitä komentanut, et saisi antaa periksi heti kun pikkuinen vähän irvistelee, se vain vahvistaa sen käyttäytymistä. Jos koira pääsee mielestään toivottuun tulokseen ei-toivotun käyttäytymisen kautta, se todennäköisesti toimii niin seuraavallakin kerralla.
Vielä lopuksi en voi olla ihmettelemättä, miten kukaan voi olla niin vastuuton että jättää pennun yksin 12 tunniksi.. Mennyttä ei voi korjata, mutta ajattelu on sallittua.
Vastatakseni kysymyksiisi harkitsin kyllä koiran ottoa monta vuotta ja luin siihen liittyviä juttuja.
Olen yrittänyt olla johdonmukainen ja jämäkkä. Yritän osoittaa koiralleni että olen pomo esim kävelemällä ensin ovista ja antamalla lelut vasta sitten kun MINÄ haluan leikkiä ja antamalla luvan sitten kun se saa syödä. Nykyään ne lelut kyllä on ihan sen ulottuvissa mutta en koskaan esim leiki silloin kun se tulee tuomaan lelua minulle ja puskee. Jos olen jotain kieltänyt niin en säikähdä irvistyksistä vaan pidän pääni.
Kurittaminen on ainut missä koen olevani liian lepsu. Kasvattaja sanoi että tälle pennulle pitää todellakin näyttää kuka on pomo ja kurittaa sitä tarpeen vaatiessa niin että inahtaa (siis ottaa niskasta kiinni) En ole kertaakaan saanut otettua sillä tavalla että se uskoisi. Olen aina ajatellu et ehkä toi ei kuitenkaa ollu viel niin paha et pitäs kurittaa tai sitten en vain ole ehtinyt reagoida samalla hetkellä. Kurittamisenhan pitää tapahtua tekohetkellä jotta koira ymmärtäisi mistä on kysymys.
Toki kiellän sanomalla jämäkästi ei ja katsomalla tuimasti silmiin silloin kun tekee pahaa, mutta ei ne kiellot oikein tunnu tehoavan.
En pidäkään kilttiluontoisuuttani tekosyynä koirani käyttäytymiselle. Tiedän että silloin vika on aina omistajassa jos koira käyttäytyy huonosti. Turha syyttää omaa tai koiran luonnetta (vaikka onhan jotkut koirat helpompia kuin toiset.)
Tänään olenkin ajatellut vakavissani mennä koirakouluuun jotta saisin apua koirani kouluttamisessa. Kurssit vaan ovat vähän hintavia..Mutta ehkä se on sen arvoista.
Kiitos vastauksistanne!
Joo, kyllä nuo perusasiat tuntuvat ainakin periaatteessa olevan hallussa, toivottavasti en vaikuttanut liian tuomitsevalta.. :)
Sen vielä sanoisin, että jos ne kiellot ei tunnu tehoavan, olisi silloin aika jo vähän kurittaa. Kasvattajan neuvoja kannattaa yleensä noudattaa, hänhän useimmiten rodun parhaiten tuntee.
Eikä mielestäni kannattaisi odottaa siihen asti, että koira on "niin paha et pitäs kurittaa", esim. puree, koska siinä vaiheessa on sen palauttaminen maanpinnalle sieltä ylhäisyydestään hankalampaa kuin jos jo pieniin kiellettyihin asioihin kunnolla puututtaisiin. Pienikään koira ei helpolla luovu jo saavutetuista eduista.
Koirakouluun todella kannattaa mennä, eikä ne ainakaan täällä pääkaupunkiseudulla niin kovin kalliita ole, meillä riittää kun maksaa kerhon jäsenmaksun (alle 20e/vuosi), niin voi osallistua koulutuksiin ja muihin kerhon järjestämiin tapahtumiin. Ei ole mielestäni mikään paha hinta, jos se auttaa ongelmissa.
Toivottavasti ongelmasi selviää :)
Pennun kanssa tulisi siinä mielessä olla varovainen kun tätä jättää yksin, jos koira ei opi että omistaja tulee aina takaisin se voi kokea yksinolon erittäin negatiivisena ja tämän takia alkaa tekemään pahojaan tai keksiä muunlaista sijaistoimintaa. Vasta sitten kun koira on opetettu että omistaja tulee AINA "pian" takaisin voi tämän jättää pidemmäksi aikaa yksin. Tulipas mieleeni että onko siellä mitään porukkaa joka käy keskenänsä treenaamassa, ei tulisi suuria kurssimaksuja ja yleensä esim. palveluskoira porukan tottis koulutuksiin voi mennä mukaan kunhan on vain paikallisen palveluskoirakerhon jäsen. Ja nämä jäsenmaksut eivät yleensä ole kalliita. Ja vielä lisäksi sieltä varmasti löytyy porukkaa jotka haluavat opastaa sinua koirasi koulutuksessa.
Ei tässä naapuristossa ole muita koiria joiden kanssa voisi harjoitella. Asun ihan maalla nimittäin..
Kiitos taas vastauksistanne :) Mä kuulin yhestä kurssista joka olisi käsittääkseni vain viitenä päivänä ja sen hinta olisi 85euroa (eli tosi hintava) Se on arkitottelevaisuuskurssi. Onko teillä tietoa muista koirakouluista tai kursseista? Asun pääkaupunkiseudulla.