Kuljen kuin sumussa
en eteeni näe.
Hiljaiset kuiskaukset varjostavat,
hahmot liikkuvat harson takana.
En ole mitään,
ei kukaan huomaa kun
ohitse kuljen.
Jopa aurinko paistoi läpi
varjoni repaleisen.
Kädet polvien ympäri kiedon,
leukaani niihin nojaan.
Käperryn pieneksi,
surulliseksi itseni tunnen,
niin tyhjäksi.
Yksinäiseksi.
en eteeni näe.
Hiljaiset kuiskaukset varjostavat,
hahmot liikkuvat harson takana.
En ole mitään,
ei kukaan huomaa kun
ohitse kuljen.
Jopa aurinko paistoi läpi
varjoni repaleisen.
Kädet polvien ympäri kiedon,
leukaani niihin nojaan.
Käperryn pieneksi,
surulliseksi itseni tunnen,
niin tyhjäksi.
Yksinäiseksi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
koskettava, herkkä runo. pidin :)
hyvä.
maksimointia. Tuota tulee täälläkin harrastettua ajoittain.
Se on se rantakivi, jolla istuskelemme varpaita liotellen. Hiljaa joen ääntä kuunnellen.
Ei kaikki yksinäisyys silti surullista ole.
Suurimmaksi osaksi se on hiljaisenkaunista.
Kaukana rasittavan kovaäänisestä maailmasta.
...kädet ympärillesi kietoen.
Josko tänne, viestini perille tulisi ;) Kesäkissa edellistä, olisi kommentoida halunnut. Kertoen: Pidän Sinusta edelleen, siksi syliisi lämpimään, halusin. Lupauksen antoi -Kohtaamme uudelleen...
Yöllä, taivaalla tähdet taas loistaa...
Kuvittelenko vain oliko ikävä?!
Viereeni istuit,
tuntuu hyvältä tuntea sinut siinä.
Kuulin sanasi,
en sinua ajaisi pois.
Nyt katosit,
lupauksesi saat pitää!!
...ontuen ja onnahdellen, kuin kirjoitukseni. Hups! Syliisi kaaduin.
Myönnetään myönnetään, ikävä jo ehti kurkistelemaan, alta puseron. Sanojasi, tunnetta, läheisyyttä kaipasin. En sinulta sydäntäni sulje. Koskettavia, lämpimiä sanojesi sipaisuja, odotan ja etsin. Vierellesi hakeudun, rantakiville, kanssasi varpailla kisailemaan ;)
Sinulle...! -runosi saa edelleen, sanat takeltelemaan, joten halaan vaan...
painaudun, tälle tunteelle kokonaan antaudun.
Läheisyyttäsi myös tarvitsen...oh lue uusin runoni
en enää keksi sanoja...!!!!
Yksin on helppo yksin, kun kaksin niin aina kaksin, kas ajattelusta kaikki on, siis ole taaskin huoleton.