Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Rakastatko?

    Rakastatko minua silloinkin
    kun sanat loppuvat,
    kun ainoa mitä pystyn tarjoamaan sinulle
    on hiljaisuuteni,
    ja kaikki siellä asuvat demonit,
    puolivarjot menneisyydestä,
    jotka leikkivät mieleni reunoilla

    Kun suruni saa muodon ja ruumiin
    epävarmuudestani,
    kun sieluni rumuus astuu esiin
    ja huomaat minun olevan
    vain minä
    mielikuvan sijaan?

    Kykenetkö silloin rakastamaan minua
    yhtä paljon kuin nyt?

    Olemaan edes siinä?
    5529
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 5

    Vanhimmat

    Meillä kaikilla on tuo puoli,
    musta minämme. Toisaalta me kaikki
    olemme "vain minä", ei mitään niin
    erityistä. Vastavuoroisesti
    voisi kysyä, pystytkö myös sinä
    rakastamaan hänen hiljaisuuttaan,
    suruaan ja sielunsa rumuutta.

    Jos tahdot sateen, se myrsky on..
    on pala rakkautta mahdoton. Jossain
    laulussa sanotaan niin. Rakkaus on hyvin
    arkista, hyväksymistä ja sitoutumista ja
    silti se on niin paljon. Rakkaudessa
    ei voi asettaa ehtoja.

    Hyviä kysymyksiä, hyvä välillä aina pohtia
    ja miettiä oman rakkautensakin laatua.

    Äänestä

    onnistunko siinä.

    Äänestä

    Rakastan sinua
    olet tässä, aina
    kunnes kohdataan

    Äänestä

    • jos olen täällä en voi olla siellä.ehkä se riittää sinulle,näköjään.jatketaan näin.mitä väliä.

      Äänestä

    • lopeta jo. kirjoitti:

      jos olen täällä en voi olla siellä.ehkä se riittää sinulle,näköjään.jatketaan näin.mitä väliä.

      Tehdään asialle jotain,Minulle ei riitä,että olet siellä ja minä täällä.Ei ole riittänyt pitkään aikaan.Odotan.

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    ... kirjoitti:

    Rakastatko minua silloinkin
    kun sanat loppuvat,
    kun ainoa mitä pystyn tarjoamaan sinulle
    on hiljaisuuteni,
    ja kaikki siellä asuvat demonit,
    puolivarjot menneisyydestä,
    jotka leikkivät mieleni reunoilla

    Kun suruni saa muodon ja ruumiin
    epävarmuudestani,
    kun sieluni rumuus astuu esiin
    ja huomaat minun olevan
    vain minä
    mielikuvan sijaan?

    Kykenetkö silloin rakastamaan minua
    yhtä paljon kuin nyt?

    Olemaan edes siinä?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu