Koira

meinaatkos että koira on mustasukkainen.. no se on koirien kanssa ihan luonnollista. minullakin oli koira josta jouduin kyllä (ajan puutteen vuoksi) luopumaan mutta sekin oli musti kun minulla oli seuraa.

jos on uros koira niini se on ihan ilmeistä.

ei se välttämättä miehen niskaan kaadu.. mutta en nytten vaatimalla vaatisi tyttö ystävääsi heivaamaan koiraansa.. koska sillon kyllä tulee ongelmia.

mutta jos esim hyvä koti tiedossa ja silleen että ja jos koira nuori että ei ainankaan lopettaa tarvitse. koska sekin on aika paha.

mutta kannattanee toki varoa että ei mustsukkasuuksissaan tms käy puremaan sitten ketään.

Ei nyt heti kannata luopua siitä koirasta, onhan se selvää jos tytön huomion on ennen saanut koira ja nyt siihen on tullut toinen "uros" niin on ilmiselvää jos koira käyttäytyy mustasukkaisesti.
Tottakai koiran on totuttava siihen että joku jakaa hänen huomionsa.
Apu voisi löytyä siitä että alat itse ruokkimaan säännöllisesti koiraa, ulkoiluttamalla säännöllisesti koiraa, hoitamaan säännöllisesti koiraa. Koiran täytyy huomata että hänellä on nyt kaksi ihanaa ihmistä jotka huomaavat hänet. Pikkuhiljaa hyvä tulee.

Sinun täytyy yksinkertaisesti ottaa komento. Se ei tarkoita riehumista, vaan rauhallisesti ja määrätietoisesti otat paikkasi laumassa. Jotta se onnistuisi, tyttöystäväsi täytyy "luovuttaa" koiransa sinulle. Eli vaikka asuisitte yhdessä, niin VAIN sinä ruokit, harjaat, rapsutat ja ulkoilutat koiraa. Tyttöystäväsi ei saa antaa koiralleen minkäänlaista huomiota (ei edes katsoa ja puhutella) useaan viikkoon. Se voi tuntua hänestä tuskalliselta, mutta voi olla ainoa keino pitää koira. Kun koira alkaa luottaa sinuun, voi tyttöystäväsi alkaa taas vähitellen antamaan huomiotaan sille.

Ei siitä koirasta luopua tarvitse. Sinulta kyllä vaaditaan hyvää tahtoa ja ajatuskannan muutosta. Pikkuhiljaa hyvää tulee. Koira on varmasti mustasukkainen mutta vaistoaa senkin ettet pidä siitä ,tai, yleensäkään et ole tottunut koiriin.
Eihän minunkaan mieheni tiennyt koirista höläyksen pölähtävää, kun naimisiin menimme. Koira käytti tilannetta hyväkseen ja katseli miestäni pilkallisesti ja ylemyyden tuntoisesti. Siitä se kuitenkin lähti pikkuhiljaa menemään. Ja usko tai älä, nyt meillä on niitä samoja koiria jo kennelin verran ja ollut koko 31-vuotisen avioliittomme ajan. Mieheni ymmärsi varsin alussa, että olen niin henkeen ja vereen koira ihminen, eikä voinut sitä kyseenalaistaa, vaan hyväksyi minut sellaisena kuin olen koirineni. Ehkä sinunkin kannattaisi miettiä asiaa tältä kantilta.
Toivon onnea sinulle ja helppoutta päätöksesi tekoon.

Just joo...kyllä meillä ukko lähtis ennemmin kun koira! Törkeetä toimintaa HYLÄTÄ viaton luontokappale tosta noin vaan!!

Onko se koira ongelma ellet sinä tule sen kanssa toimeen?
Onko tyttöystäväsi samoilla linjoilla koiran suhteen kanssasi?
En ymmärrä tuollaista todellakaan, meillä pakkaisi reppunsa mies eikä koira ellei mies olisi valmis tekemään töitä sopeutuakseen perheeseen!!
Sinä tungit itsesi koiran perheeseen, käyttäydy sen mukaan!!!
Ärsyttävää!!!!!!!