Jokainen elämämme päivä tuo meille uusia kokemuksia, jotka painuvat tietoisuuteemme.
Muokkaavat persoonallisuuttamme, ihmisen kehittyminen yksilöksi sävyttää hänen omien kokemuksensa myötä.
Itse kullakin meistä on oma elämänkohtalomme onhan meillä kaikilla erilaiset kasvuolosuhteemme ja koulutuksemme.
Ammattimme ja harrastuksemme eroavat toisistaan valtavasti.
Olisi todella omituista jos me tästä kaikesta huolimatta tietyn ikärajan saavutettuamme yhtä-äkkiä muuttuisimme niin että kuuluisimme samoin ajattelevaan vanhusten joukkoon.
Muokkaavat persoonallisuuttamme, ihmisen kehittyminen yksilöksi sävyttää hänen omien kokemuksensa myötä.
Itse kullakin meistä on oma elämänkohtalomme onhan meillä kaikilla erilaiset kasvuolosuhteemme ja koulutuksemme.
Ammattimme ja harrastuksemme eroavat toisistaan valtavasti.
Olisi todella omituista jos me tästä kaikesta huolimatta tietyn ikärajan saavutettuamme yhtä-äkkiä muuttuisimme niin että kuuluisimme samoin ajattelevaan vanhusten joukkoon.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Nyt ei mennyt sanoma perille,varsinkaan tuo viimeinen lause ei kolahtanut.
Mitä oli tarkoitus sanoa.
Mikähän ei mennyt perille?
Viimeinen lauseko?
Eikös se olisi vähän omituista jos olisimme samoin ajattelevia ja tuntevia ihmisiä sitten vanhana.
Ensin kasvamme ja kehitymme eri ammatteihin ja jopa kulttuureihin, sitten vain oletetaan että me mahdumme samaan karsinaan.
Ajattelemme ja toimimme samoin ja olisimme kuin kloonatut lampaat.
Toki meillä pitää olla omat mielipiteemme ja ajatuksemme, miksi matkisimme toisiamme ja olisimme toisten mielipiteitten orjia.
En tiedä onko yhtä sekavaa vieläkin, ette taida ymmärtää mitä yditän sanoa, mutta olkoon.
Minäkään ensin en tajunnut tuota aloitustasi, mutta hahmottelin juuri sellaiseksi sen mitä ajoit takaakin.
Hyvä kun selvensit asiaa ja itse olen sitä mieltä kanssasi.
Toki meillä on erilaiset mielipiteet jokaisella ja vielä jokaisella on omanlaisensa ulosanti.
Siksi pitäisikin yrittää sovitella ja yrittää kuvitella toisenkin ajatustapaa, eikä heti olla poistamassa heikommmin osaavien kirjoituksia.
Olen ollut ymmärtävinäni täällä kirjoittelevien joukossa olevan filosofeja, opettajia ja muutenkin akateemisesti koulutettuja, mutta myös itseni tapaisia elämän koulussa oppineita.
Ilman muutahan siitä seuraa mielipiteiden eroavaisuuksia, eikä ketään pitäisi tässä tilanteessa pois karsia.
Hyvä, Anu, jatka samaan malliin.
...ihan kuin kumoaist viimeisellä lauseella edelliset sanasi..totta kai meitä muovaavat kaikki kokemuksemme,ympäristömme..mutta yksilöitä olemme jo syntymässämme..perusvire ja temperamentti ei muutu..eikä kukaan vanhus ole samankaltainen kuin kukaan muukaan..mutta luulen tajuavani,että tarkoitat vanhainkodissa siivojaan ja ruhtinatteren yhteisasumisen olevan vaikeaa kämppiksinä tms...ainakin sain sen kuvan kirjoituksestasi.
Pitäisi osata selvemmin kirjoittaa,mutta joskus se on hankalaa, että toiset ymmärtäisi tarkoituksen.
Mutta kiva kun teistä kumpikin sen ymmärsi,
minä kun en ole mikään kirjanoppinut, tavalliset koulut käynyt ja maailmankoulu lisäksi.
Ja se vasta kovakoulu onkin ollut kohdallani,
mutta jotenkin olen selvinnyt tähän päivään asti ainakin ja olen kiitollinen jokaisesta aamusta mikä minulle valkenee.
ja kun vielä yhdistän sinut sanojaksi,tiedän ,että "piikkejä" eikä muutakaan viestisi sisällä.
Tuolla toisaalla yritin huomauttaa,että ajatusmaailmamme kukevat eri teitä,oppisimmepa lukemaan niin ,että asia selkeentyisi oikean muotoisena.
Jos näitä epäselvyyksiä tulee,näin ne tulee selvittää,niinkuin ylhäällä teitte.
Minä tulen vastakin tekemään sekä asia ,että tietämyksen puolella virheitä ja tämä hätähousu luonteeni myös aiheuttaa ,ehkä myös vääriymmärrystä,mutta korjaan ,jos pystyn.
Oikein puhut Anu, mutta mikä olisi se "tietty ikäraja", jolloin meidät laskettaisiin samasta muotista olevaksi vanhusväestöksi? Olisiko 90 vuotta vai riippuuko ihan meidän omasta vireydestämme, kuinka kauan persoonallisuutemme säilyy. Ainakin itse sisimmässäni tunnen olevani ihan samanlainen hupakko kuin 18 vuotiaana.
Kuulun sellaiseen runouden harrastajien piiriin, jossa ikähaitari on 12-75 vuotta. Onkin kaikkein antoisinta ja hauskaa olla kaikenikäisten seurassa. Meilläkin on yhteisiä esityksiä, jossa elämän tilanteita voidaan valottaa kaikilta puolilta esittämällä kaikkien ikäkausien tuntoja.
Meidän on opittava kuuntelemaan toinen toistamme, kunnioitettava jokaista yksilönä.
Meidän on kunnioitettava toisten loukkaamattomuuttaan, meidän ei pidä kohdeltavan
vanhaa ihmistä yksinomaan vanhuksena, vaan yksilönä.
Koska jokaisella on henkilökohtaiset elämänasenteensa ja mielipiteensä.
Eläkkeelle siirtyminen merkitsee varsin useasti
myös taloudellisen aseman heikentymistä, joten
on opittava elämään suu nykyistä säkkiä myöten.
Tälläistä tällä kertaa ajatuksissa, onhan siihen jo saanut tottua että suu pitää olla säkkiä myöten.
Tietenkin ihminen on niin vanha kuin hän itse tuntee olevansa .
Minäkin olisin vielä sellainen pyryharakka jos terveys kestäisi.
Antakaa vain huumorinkukkien kukkia, niin iloinen ja nuorekas elämän tyyli jatkuu.
Kun ihminen on nuori,
on häntä helppo rakastaa.
Kun ihminen on vanha,
on hänet helppo unohtaa.
Elämän rikkautta on se, kun voi keskustella erilaisten ihmisten kanssa.
Mielipiteemme, ja elämänkokemuksemme ovat erilaisia, siksi emme voi koskaan ajatella kaikista asioista samoin kuin joku toinen ajattelee. Monilapsisessa perheessäkään kaikki lapset eivät ole samanlaisia. Jokaisella on oma persoonallisuutensa, oma tapansa suhtautua asioihin.
Ei meidän persoonallisuutemme muutu iän mukana, olemme yksilöitä iästä riippumatta, eikä missään vaiheessa pitäisi edes yrittää pakottaa kaikkia suhtautumaan asioihin ja elämään samalla tavalla.
Ei ole pakko opetella oikeakätiseksi hänen, joka on vasenkätinen. Samoin on omien mielipiteiden, ja siinähän meidän persoonallisuutemme on kaikkein vahvimmin esillä.
Ei Emmakaan suostunut istumaan keinutuolissa koko päivää, vaikka Hannes pyysi ja yritti pakottaakin.
Emma piti oman päänsä, kulki kylillä, keskusteli ihmisten kanssa ja toi kotiin tullessaan Hanneksellekin uusia tietoja ja taitoja.
Molempien elämä oli henkisesti rikkaampaa.
Meissä on Emmaa ja Hannesta, toimitaan omien taitojemme ja halujemme mukaan vielä vanhanakin.
Kirjoitetaan omien mielipiteidemme mukaan, asioista ja ajatuksista keskustellen, vaikka emme aina olisi "kaverin" kanssa samaa mieltäkään.
Erilaisuus on rikkautta myös täällä palstoilla.
Eikä mielipiteistä kannata riidellä, jonkun mielestä Maanatai on viikon ikävin päivä, toinen sanoo että se on Sunnuntai... ja molemmat ovat oikeassa.
ystävät kalliit mie se ol ihka erlain mut enhän mie siit mittää piittaa,kyl mie opi aika ajoin viel kunnial kirjottammaanki,meit ku on isäpuolel kuusi last ja äitilläin on viisi lasta,että meil sitä erillaisuut vasta onki,mut ei maha mittää eiks piä mahtakaan,ollaan ihka tyytyväisii näinki.täyennettää vai toisiame ku jottai ei toine ossaa nii kyl toine sit neuvoo ja opast.mut ny mie lähe ostaa suomi sana kirja misä on kaik sivistys sanatki ja sit mie tule ja kirjotan niinku sivistynny ihmine ainski.Heido kaikil.
mää muuttammaa ommoo tyyliis! Miun on ollu nii mukava verestyttää ommoo lapsuuvenkieltäin siun juttuu lukkiissain. Ihe jouvuin opettelemaa uuven puhetavan ku 60-luvul pit lähtii työn perrää ja sillonen työnantaja kiels asiakaspalvelus käyttämäst murretta. Se ol sitä aikoo, nythä sitä suap jo puhhuukkii. Nii se aika muuttuu, mut mie kyl jo kerkisin unohtammaa oikeihen immeisten puhheen melkee kokonaa. Nyt koitan tuas opetella uuvestaa jos oppis.
Jos kerkisit ostoo sen sanakirjan nii paa kierrätyksee. Tää on miun neuvoin siule.
Taas kerran,taas kerran,
rytmi hakkaa levotonta tanssia,
pyörii pysähtymättä ajattelemaan,
huumaa,herjaa,ilkkuu ja
kuolee mustaan tuuleen.
Taas kerran,taas kerran,
minkä eilen luuli kuolleen
tanssii taas tänään
rauhattomana. ja huomaa
taas kerran se tempaa
mukaansa voimattoman
Ilman loppua,ilman toivoa,
mutta vastustamattomana,
nauravana,laulavana,
vaivaavana,onnellisestikkin
jos vain riittävät voimat.
Kiitos Malla runostasi.Harrastatko kirjoittamista enemmänkin?Elämäntanssiako tässä tanssit?
Elämän tanssiahan tämä loppupuoli elämästä jo on.
Hiljainen sade,
kuuro autio ja raskas
kujien vaiheilla,
ruohokaton,tiilikaton.
Huone on tyhjä vain esineet
ovat jääneet jäljelle.
Niinpä kypsä lautojen väri
seinässä,kultaisen
valon seinässä.
Ja kypsä on illan valo
yhdeksän vuosikymmenen,
hopeisilla hiuksilla.
Hiljaiseen sateeseen
lahoavat seinien laudat.
tässäkin ketjussa. Ehdin jo lähettää tuonne toiseen ketjuun kirjoitukseni, josta osa ainakin olisi sopinut tännekin.
Siksi otankin nyt vain esille tuon ikäraja-asian.
Itse olen aloittanut kirjoittelun tänne 60 palstalle siksi kun en ehdi monilla palstoilla vierailemaan. Ja ajattelin, että tänne enimmäkseen osallistuisivat suunnilleen itseni ikäiset ja vähän nuoremmat ja vanhemmat. Eli suunnilleen saman pituisen elämänkokemuksen omaavat ihmiset. Joiden kanssa voisi samalta ikätasolta asioista keskustella. Toki muunkin ikäiset voivat tänne kirjoitella, en suinkaan ole millään tavalla esittämässä mitään rajoituksia siinä suhteessa. Mutta joskus asian ymmärtämistä auttaisi jos tietäisi kirjoituksen laatijan olevan kovin nuori. Tottakai on nuoriakin joilla on "kypsiä" ajatuksia. Ja päinvastoin!
Tämmöistä vaan nyt tuli mieleeni, eikä mitenkään liity näihin edellä oleviin upeisiin kirjoituksiin.
Anun kirjoitus on tarpeellinen! En löydä sinun pitkää kirjoitustasi. Miten sen voi saada esille? Kerrot kirjoittaneesi tapahtumista 60 vuotta sitten. Mielelläni muisteleisin niitä aikoja. Olen tavannut liian monia ikäisiäni ihmisiä, jotka eivät koskaan ole edes seisoneet ruokajonossa. Ymmärrys on niin erilainen, kun on monenlaisia kokemuksia. Onko näillä palstoilla sotalapsia keskustelemassa. Minkälaisia evakkokokemuksia teillä on. Niistä haluaisin keskustella. tervisin Pirkko35
seuraavalta sivulta, tällä samalla palstalla.
Oli nuorempi tai vanhempi,sairas tai terve minun mielestäni jokaiselle kuuluu sama oikeus kirjoittaa,ketään loukkaamatta ja ketään nimittelemättä.
Jokaisella on omat mielipiteensä kaikista asioista,ja niinhän sen pitää ollakkin.
Vaikka palstat on luokiteltu eri-ikäisille niin ei se tarkoita että ei saa ottaa kantaa asioihin mitä sitten kirjoitetaankin.Onhan tämä nyt puhdistunut kun ei harrasteta riitasointuja niin paljon enää.
Sinä my.mm.eli kirjoitat ainakin tosi hyvin,ja olet kovasti tervetullut näille palstoille ihan mihin itse haluat.En minäkään niin usein täällä vieraile mutta aina silloin tällöin laitan jonku mielipiteeni johonkin viestiin,ja sitten taas pysyn pois vähän aikaa. tähän Anun aloittamaan oli ihan pakko tulla vastailemaan,se oli niin hyvä aloitus että ei paremmasta väliä.Hänen täytyy olla aika viisas kun noin kirjoittaa,en tunne häntä paljon mutta lukenut olen kaikki hänen viestinsä,hänelle vähän kommentoidaan kylläkin sitä en tiedä miksi niin on,mutta ei kai hän sellaisia asioita ees aattele.Voi olla että hän on kokenut koviakin aikoja,mutta sairastanut hän on kirjoitusten mukaan paljon.
Ei kai hän tästä taida hyvää tykätä kun nyt hänen asioihinsa puutun,mutta anna Anu anteeksi kun luet tämän.Tälläinen minä olen että se oma ajatus on aina tuotava esille.
Hyvää sunnuntai-illan jatkoa teille kaikille.
Olen vuosien aikana pyrkinyt ottamaan mm. sotalapsiasian esille useita kertoja. Hyvää ja asiallista keskustelua on melko toivoton palstoilla saada aikaan.
Lueksin sinunkin puheenvuorojasi - ei hyvältä näyttänyt.
Näin kirjoitin v. -03 palstalla "Swerige"-nikillä.
- - - -
SOTALAPSET
Kirjoittanut: Swerige 9.9.2003 klo 18.33
Pitkään olen miettinyt ottaa tämä kipeänkin asian esille keskustelussa.
Eräällä matkallani satuin keskusteluun asiaa tutkivan henkilön (tohtori) kanssa.
Olen itse sotaorpo, mutta paljon ikätovereitani oli Ruotsissa sota-ajan ja vielä kauan jälkeenkin päin. Eräs läheinen on julkaissut joitain kirjoja aihesta ja sitä sivuten.
Kouluun tuli luokalleni eräs poika, jka ei enää osannut lainaan suomea. Myöhemmin vuosien kuluttua hän oli unhtanut täysin ruotsinkielen.
Se, millaisia ajatuksia sotalapseus on merkinnyt
kiinnostaa.
Toivon, että keskusteluun tulisi sen omakohtaisestikin kokeneita
- - -
korj. Ajomies
Minä olen ollut Ruotsissa kun sinne meitä lapsia lähetettiin,mutta vanhempani halusivat minut takaisin alta aikayksikön.En muista siitä juurikaan mitään muuta kuin mitä äiti on kertonut.
Jos vanhuksilta tiedustelee miten he mieluimmin asuisivat,vastaus on tämä.Minä tahtoisin asua edelleenkin täällä kotona.
Usein on niin että he haluavat asua sellaisessa ympäristössä missä on kaiken ikäisiä ihmisiä.Ajatus vanhainkotiin muutosta harvoin heitä miellyttää.
Muutto vanhainkotiin tietää elämän kutistumista, onhan sen yhteydessä luovuttava monista tavaroista joilla on tunne arvoa,ja ihminen joutuu ikään kuin katkaisemaan siteensä, päättämään luvun elämänsä kirjassa.
liioin innosta,kun on vielä kuunnellut,miten kohtelevat.
Lääkkeitä annetaan ylenmäärin ja ei muutenkaan huolehdita hyvinvoinnista.
Alamäkeä on kaikkien kohdalla tapahtunut,kun vanhainkotiin joutuvat.
Saisipa viettää kotona vanhuutensa,siis loppuun asti.
sehän se kun vain saisi hoitajan kotiin,kun ei enää itse ylös sängystä pääse,mutta sukulaisillakin on kiire ei heistä hoitajaa löydy.
Ennemmin isä elättää ja hoitaa kymmentä poikaa,mutta kymmenen poikaa ei pysty hoitaan yhtä isää.Vanha sananlasku.