Mitä mieltä täällä ollaan koirapuistoista?
Itse sain tarpeeksi Helsingissä asuessani koirapuistoista. Vuonna -92 meillä oli Groendal, Jesse joka rakasti olla ihmisten ja toisten koirien kanssa tekemisisssä. Muutenkin koira oli täydellinen koskaan sille ei tarvinnut opettaa periaattessa mitään, se seurasi vapaana ollessaan ja teki kaiken kuin enkeli. Jessemme oli liian täydellinen ollakseen pitkäikäinen.
Kunnes yksi päivä muutti tuon koiran ja meidän perheen elämän täysin.
Veimme eräänä päivänä äitini kanssa Jessen ensimmäistä kertaa koirapuistoon. Keikki meni hyvin siihen asti kun puistossa oli huonokuntoinen irtokoira,jonka joku oli ilmeisesti sinne jättänyt. Koira tuli Jessen luo joka iloisesti tervehti ja samassa toinen koira hyökkäsi Jessen kimppuun.
Revimme koiran irti ja lähdimme kotiin. Toki ilmoitimme poliisille vihaisestä koirasta koirapuistossa.Ja koiramme veimme eläinlääkäriin tikattavaksi.
Meni viikko kun Jesse meni todella huonoon kuntoon. Veimme sen eläinlääkäriin tutkitavaksi uudelleen. Eläinlääkäri ei tienyt mikä koiraamme vaivasi.
Muutama päivä myöhemmin Jesse alkoi täristä holtittomasti eikä pysynyt enää jaloillaan, oireet pahenivat ja Jesse kävi oksentelemaan verta ja vaahtoa ja siitä tuli todella vihainen (sisäisistä kivuista johtuvaa varmaan) eikä se tuntunut tunnistavan enää ketään. Eläinlääkäri tuli kotiin katsomaan koiraamme ja sanoi että hän haluaisi viedä Jessen Pieneläintutkimus laitokseen, koska oireet joita koirallamme oli ei eläinlääkäri ollut koskaan nähnyt.
En enää muista mikä Jessellä oli, mutta tartunnan se oli saanut koiralta jonka poliisit olivat hakeneet pois silloin sieltä koirapuistosta. Koira oli Venäjältä tuotu koira,joka oli saanut jonkin harvinaisen tartunnan ja purressaan Jesseä se tarttui meidän koiraamme.
Molemmat koirat jouduttiin lopettamaan tuon samaisen taudin takia jota ei oltu Suomessa aiemmin tavattu.
Niinkuin mainitsin Jesse oli aivan liian täydellinen elääkseen pitkään. Lopetus vaiheessa ikää oli vain 9kk.
Tulin siihen tulokseen, että koirani saa juosta metsässä ja koirapoluilla vapaana ja muihin koiriin tutustua koirakoulussa.. En enää toista kertaa mene koirapuistoon.
Itse sain tarpeeksi Helsingissä asuessani koirapuistoista. Vuonna -92 meillä oli Groendal, Jesse joka rakasti olla ihmisten ja toisten koirien kanssa tekemisisssä. Muutenkin koira oli täydellinen koskaan sille ei tarvinnut opettaa periaattessa mitään, se seurasi vapaana ollessaan ja teki kaiken kuin enkeli. Jessemme oli liian täydellinen ollakseen pitkäikäinen.
Kunnes yksi päivä muutti tuon koiran ja meidän perheen elämän täysin.
Veimme eräänä päivänä äitini kanssa Jessen ensimmäistä kertaa koirapuistoon. Keikki meni hyvin siihen asti kun puistossa oli huonokuntoinen irtokoira,jonka joku oli ilmeisesti sinne jättänyt. Koira tuli Jessen luo joka iloisesti tervehti ja samassa toinen koira hyökkäsi Jessen kimppuun.
Revimme koiran irti ja lähdimme kotiin. Toki ilmoitimme poliisille vihaisestä koirasta koirapuistossa.Ja koiramme veimme eläinlääkäriin tikattavaksi.
Meni viikko kun Jesse meni todella huonoon kuntoon. Veimme sen eläinlääkäriin tutkitavaksi uudelleen. Eläinlääkäri ei tienyt mikä koiraamme vaivasi.
Muutama päivä myöhemmin Jesse alkoi täristä holtittomasti eikä pysynyt enää jaloillaan, oireet pahenivat ja Jesse kävi oksentelemaan verta ja vaahtoa ja siitä tuli todella vihainen (sisäisistä kivuista johtuvaa varmaan) eikä se tuntunut tunnistavan enää ketään. Eläinlääkäri tuli kotiin katsomaan koiraamme ja sanoi että hän haluaisi viedä Jessen Pieneläintutkimus laitokseen, koska oireet joita koirallamme oli ei eläinlääkäri ollut koskaan nähnyt.
En enää muista mikä Jessellä oli, mutta tartunnan se oli saanut koiralta jonka poliisit olivat hakeneet pois silloin sieltä koirapuistosta. Koira oli Venäjältä tuotu koira,joka oli saanut jonkin harvinaisen tartunnan ja purressaan Jesseä se tarttui meidän koiraamme.
Molemmat koirat jouduttiin lopettamaan tuon samaisen taudin takia jota ei oltu Suomessa aiemmin tavattu.
Niinkuin mainitsin Jesse oli aivan liian täydellinen elääkseen pitkään. Lopetus vaiheessa ikää oli vain 9kk.
Tulin siihen tulokseen, että koirani saa juosta metsässä ja koirapoluilla vapaana ja muihin koiriin tutustua koirakoulussa.. En enää toista kertaa mene koirapuistoon.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Samasta syystä kierrän itsekin koirapuistot kaukaa vaikka niitä on täällä kolmekin kappaletta.
Meillä on yksi koirapuisto, kauniilla paikalla meren rannalla, mutta sinne ei ollut asiaa, kukaan ei siivoa koirien jätteitä. Silloin harvoin kun sinne eksyin niin omistajat ei pidä koiristaan huolta tappeluita pääsee syntymään ja eräskin mies valehteli nimensä ja yhteystietonsa kun hänen koiransa puri pahoin pienempää pentukoiraa joka sai tikkejä korvaansa ja päähän........
Metsäpoluilla ja meren jäällä koiraa pidin vapaana silloin kun minulla sellainen vielä oli.
Kyllä me käydään viikottain puistoilemassa. Pienestä asti ollaan käyty. Koira on oppinut leikkimään kaikenkokoisten haukkujen kanssa ja siellä se saa juosta yllinkyllin. Asun melkein keskustassa ja en omista autoa joten puistot ovat ainoa paikka missä koira voi olla vapaana. Minulla ei ole mitään huonoa sanottavaa kyseisestä puistosta. Kaikki koirat ja omistajat (vakiporukkaa) jotka siellä käyvät ovat mukavia ja hyväluonteisia. Kerran olen kaksi urosta irti toisistaan repinyt. Nekin vanhoja riitapukareita kuulemma. Meidän neitiä ei ole kukaan koskaan edes yrittänyt haastaa eikä se koirapuisto sitä varten olekkaan. Tottakai näitä poikkeuksia aina löytyy mutta ei sen takia kannata kokonaan unohtaa puistoissa käymistä. Meidän neiti on ainakin niin sosiaalinen ja energinen että pelkkä hihnalenkki ei todellakaan ole mikään paras vaihtoehto.
Ole koskaan käynyt koirapuistoissa. Ensimmäinen syy tähän on että rotuniedustaja ei sovellu tähän tarkoitukseen koska monet rotuni yksilöt ovat erittäin epäsosiaalisia. Toisekseen porukka mitä koirapuistoissa käy on monesti sitä sorttia että ne ovat siellä aina ja päivittäin eikä nämä koirat saa muuta kuin sen puiston. Enkä nyt yleistä kaikkia siellä kävijöitä mutta omasta kokemuksesta tiedän monia ihmisiä jotka vievät koiransa puistoon juoksemaan ja itse istuvat vain se laidalla tupakkaa polttaen. Ja valitettavasti olen törmännyt myös omistajiin jotka vievät sinne rokottamattomia koiria. onhan puistot hyvä keksintö mutta itse mieluummin hölkkäilen tai lenkkeilen koirani kanssa tutustuttaen tämän eri ympäristöihin ja tilanteisiin. Sosiaalista puuhaa järjetämme omalla porukalla viemällä koiramme esim. pellolle tai metsään juoksemaan. Lisäksi koira oppii käytöstavat tietenkin pk- ja toko koulutuksissa. Mutta koirapuistot eivät missään nimessä ole meidän juttumme.
On varmaan hyviä koirapuistoja että hyviä.
Itse asun tilavassa kerrostaloasunnossa maatasossa metsän laidalla ja metsikköä on useampia kymmeniä kilometrejä suuntaan jos toiseen. Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, ettei tarvitse miettiä missä koiraa käyttää juoksuttamassa.
Tällä seudulla tiedän vain yhden k.puiston ja siellä istuu pari spurkua takkuisten koiriensa kanssa vetämässä viinaa, joten ei sinne tee mieli koiraa viedä todellakaan.
Jollekkinhan nuo puistot ovat hyvä ratkaisu.
suosi enää koirapuistoja. jotkut ihmiset tuovat sinne koiria jotka eivät tosiaankaan tule juttuun muitten koirien kanssa. en luota ihmisiin siis.
Minä en oikeastaan usko tarinaasi. Hyvin ja vakuuttavasti kirjoitettu, mutta joku harvinainen tauti, jota ei ole tavattu suomessa, mutta sitä on venäjällä, etkä muista nimeä?
Anteeksi, tuntuu kovasti epämääräiseltä.
Ja sitten; sillä perustella tuomitaan koirapuistot taas kaikki?
äh. Ei vaikuta hyvältä.
(pitäisi tarkistaa myös se, oliko helsingissä koirapuistoja -92...)
"(pitäisi tarkistaa myös se, oliko helsingissä koirapuistoja -92...)"
Kyllä vain, vuonna -92 on ollut Helsingissä koirapuistoja!
Tästä on aikaa 13vuotta joten en muista. Pitänee tarkistaa äidiltäni mikä tuo tauti oli.
Eikä se mikään uskon asia olekkaan..
Kyllä vain Helsingissä (Kontulassa, ostarin ja Vesalankoulun välisellä alueella suht lähellä Ostostietä jossa asuimme) oli koirapuisto v. -92
ei nuo puistot niin tuore keksintö ole =)
Meillä puistoreissu kuuluu joka päivä koirien ohjelmaan. Se on niiden päivän kohokohta. Energiset koirat ainakin meillä on onnettomia jos ne ei pääse juoksemaan vapaana. Kaupungissa asuvalle se on ainut laillinen keino pitää koiraa vapaana. Ja jos puistossa on ongelmia niin sehän on ihmisten vika! Jos jonkun ei nää keräävän koiransa kikkareita niin siitä voi kyllä huomauttaa. Ja vihaista koiraa ei saa tuoda puistoon, valitettavasti kaikki ei sitä ymmärrä! Itse ainakin kun puistoon menen niin kysyn muilta siellä olioilta, että minkälaisia koiria heillä on ja voiko sinne tuoda oman koiransa. Ja yleensä ihminen jolla on vihainen koira osaa lähteä muiden saapuessa.Ihmisten välinen kommunikaatio kunniaan..
Mekin käymme puistossa joka ilta juoksuttamassa koiria... Siellä käy vakio porukka ja kaikki tuntee toisensa... Seillä on kivaa... kaikki koirapuistoilemaan :D
Tuollaisen harvinaisen yksittäistapauksen perusteella nyt ei juuri kannata koirapuistoja vältellä.
..asiahan tuo on meneekö sinne puistoon vai ei =)
Mutta onnkesi meillä on siis tuo metsä lähellä ja matkaa koirapuistoon on n.8km joten en mielelläni sinne asti lähde koiraani viemään..
siis te veitte koiranne puistoon, vaikka siellä oli koira yksin irti ilman omistajaansa/ketään ihmistä?? käsitinkö oikein?? ..en minä ainakaan olisi uskaltanut lakea koiraani puistoon missä on vieras koira yksin..
..yksinään olevan koiran kun oma koiramme oli irti jo..
me kans mentiin koiran kanssa toista kertaa koirapuistoon ja siitä tuli ihan kaaos. koiramme (myös 9kk) on muutenkin alistuva ja arka, niin sitten siellä oli pari ihan sekopäistä isompaa koiraa jotka varmasti pahensivat tilannetta. toinen ajoi pentuamme ihan vakavissaan takaa muristen ja toinen (iso kultis) kävi koko ajan alistamaan (nylkytti), eikä omistajat paljoa tuntuneet välittävän. jäi kyllä tosi paha maku suuhun, että miksi kaikkia sekopäitä niihin puistoihin pitää viedä???