Illalla menin hiljaiseen talliin.
Hevonen odotti.
Mutta ei minua..
vaan sinua..
Askeleet kuullessaan se hörähti hiljaa,
mutta vaikeni minut nähdessään.
Kurotti kaulaansa kuin nähdäkseen taakseni..
missä sinä olet..
miksi sinä et tule...
Monta päivää se on jo odottanut.
Monta lohdutonta tuntia seissyt laitumella tähyillen kotitielle.
Mutta sinä et palaa.
Eilen se tajusi sen vihdoin.
Se hamusi takkiani turvallaan
ja kun käännyin se painoi raskaan päänsä
olalleni ja itki.
Hevonen odotti.
Mutta ei minua..
vaan sinua..
Askeleet kuullessaan se hörähti hiljaa,
mutta vaikeni minut nähdessään.
Kurotti kaulaansa kuin nähdäkseen taakseni..
missä sinä olet..
miksi sinä et tule...
Monta päivää se on jo odottanut.
Monta lohdutonta tuntia seissyt laitumella tähyillen kotitielle.
Mutta sinä et palaa.
Eilen se tajusi sen vihdoin.
Se hamusi takkiani turvallaan
ja kun käännyin se painoi raskaan päänsä
olalleni ja itki.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hevonen
lempeä ja turvallinen.
Ymmärtää enemmän kuin kertoo.
Uljaat arabianorit ja viime sodissamme kunnostautuneet suomenhevoset.
Ihanaa, että ovat olemassa.
Runosi - kipeä mutta ihana.
Aamulla hevonen oli hiljaa.
Hiljaa kuin hengitys.
Se vain oli.
Tarjosin sille kauroja
höystettynä melassilla.
Se vain oli.
Ei koskenut kauroihin.
Ei edes kääntynyt haistamaan.
Se vain oli.
Taputin sitä kaulalle.
Sivelin sen uljasta päätä.
Se vain oli.
Harjasin sen hiljalleen.
Puhdistin kaviot ja kaikki.
Se vain oli.
Vihdoin se tökkäsi minua turvallaan.
Roikotti päätään edessäni.
Pyysi rakkauttani
menettämänsä tilalle.
Enemmän kuin paljastaa.
Odottaa häntä takaisin... :(