Olen 35 vuotias uraputkessa oleva mies. Tuttavapiiristäni löytyy useampi samaa ikäluokkaa oleva henkilö, joka on selkeästi jättänyt aikuistumisen. Nämä ihmiset ovat jo ylittäneet kolmenkympin rajapyykin, mutta kiertelevät edelleen baareissa kuin nuoruusvuosina ja harrastavat satunnaisia suhteita. Yksi kulkee biker asusteissa, pitää edelleen pitkää tukkaa ja soittaa hard rock bändissä ikäänkuin uskoen, että tällä elämäntyylillä avautuu auvoinen ja turvattu tulevaisuus. Eräs toinen ikäiseni mies kulkee rockabillyasusteissa farkkujen lahkeet käännettyinä, kaarimerkit nahkatakissa ja tukka rasvalla muotoiltuna. Jutut ovat pääsääntöisesti samaa alapäähuumoria kuin teinipojilla. Mitään ambitioita kunnollisen työpaikan suhteen heillä ei ole.
Olen hämmästellyt asiaa ja miettinyt mistä tämä voisi johtua. Olin itse samanlainen kapinallinen kun olin 20 vuotias, mutta minä koin aikuistumisen ja nyt sekä pukeudun, että käyttäydyn fiksusti ottaen toiset ihmiset huomioon. Alapäähuumorikin on jäänyt sinne teinivuosille kun minua ei yksinkertaisesti enää naurata tuontyyliset vitsit. Se, miten itse koen aikuistumiseni tapahtuneen, on se kun aloin toden teolla ajattelemaan, että millä tavalla voisin turvata tulevalle perheelleni mahdollisimman turvallisen elämisen. Aloin jostain syystä haluta turvallista perhe-elämää sen sijaan, että olisin halunut jatkanut kaupungilla riehumista, toisten ihmisten halveksimista ja alapäähuumorin viljelyä.
Keskustelin asiasta työpaikalla ja kävi ilmi, että moni kollega tuntee kolmenkympin ylittäneitä ihmisiä, jotka eivät vain ole aikuistuneet vieläkään. Ilmeisesti maailma on muuttunut radikaalisti. Käsittääkseni vielä vuosikymmen, pari sitten aikuistuminen tapahtui jo kun oltiin parikymppisiä. Mistä tämä johtuu ja mitä seurauksia tällä mahdollisesti voisi olla? Haluaisin kuulla mielipiteitä. Onko tulevaisuus sitä, että joudumme elämään yhteiskunnassa jossa meillä on neli ja viisikymppisiä teinejä?
Olen hämmästellyt asiaa ja miettinyt mistä tämä voisi johtua. Olin itse samanlainen kapinallinen kun olin 20 vuotias, mutta minä koin aikuistumisen ja nyt sekä pukeudun, että käyttäydyn fiksusti ottaen toiset ihmiset huomioon. Alapäähuumorikin on jäänyt sinne teinivuosille kun minua ei yksinkertaisesti enää naurata tuontyyliset vitsit. Se, miten itse koen aikuistumiseni tapahtuneen, on se kun aloin toden teolla ajattelemaan, että millä tavalla voisin turvata tulevalle perheelleni mahdollisimman turvallisen elämisen. Aloin jostain syystä haluta turvallista perhe-elämää sen sijaan, että olisin halunut jatkanut kaupungilla riehumista, toisten ihmisten halveksimista ja alapäähuumorin viljelyä.
Keskustelin asiasta työpaikalla ja kävi ilmi, että moni kollega tuntee kolmenkympin ylittäneitä ihmisiä, jotka eivät vain ole aikuistuneet vieläkään. Ilmeisesti maailma on muuttunut radikaalisti. Käsittääkseni vielä vuosikymmen, pari sitten aikuistuminen tapahtui jo kun oltiin parikymppisiä. Mistä tämä johtuu ja mitä seurauksia tällä mahdollisesti voisi olla? Haluaisin kuulla mielipiteitä. Onko tulevaisuus sitä, että joudumme elämään yhteiskunnassa jossa meillä on neli ja viisikymppisiä teinejä?
Vastaukset 17
Vanhimmat
jollain tavalla se kun ei osata päästää nuoruudesta irti. Ja todella aika yleistä nykyään.
Ja mitäs sekään nyt niin vielä haittaa, jos pukeutuu (vaikka aika naurettavaa ja säälittävää sekin) vaikkapa rockabillytyyliin mutta kun ne puheet on just alapääjuttuja, vitsit on paskasia, mieluummin vielä naista halventavia.
Sitten on ne naiset, yli neljänkympin reilusti..
Perjantaisin työpaikalla ei tehdä töitä, vaan suunnitellaan iltaa, lähdetään töistä aikasemmin että ehditään laittautua ja vähän pohjustaa baari-iltaa varten. Ollaan tietysti eronneita yksinhuoltajia. Elämä pyörii kapakka-illoissa ja huomattavasti nuoremmissa miehissä. Kohentaa itsetuntoa kummallisesti kun on parikymppinen juippi ollut petikaverina. Se jaksaa.. jaksaa..
Luulen että aika suuri osa on koulutuksella. Kun ei ole ollut nuorempana sitä kunnianhimoa, niin on jääty jotenkin sille tasolle kun jätettiin koulu kesken.
Harmittaa vähän noitten puolesta kun ei ne itse näe eikä ymmärrä.
voi teitä...kade tyyppejä.kun on niin tylsää jo itsellään ja valmiiksi kalkkiksia,jotka ette osaa nauttia elämästä.
on ennen aikojaan rupsahtaneessa rasvasessa miehessä, joka kuvittelee olevansa nuori kundi?
Tai kännäävässä keski-ikäisessä naisessa jonka itsetunto kohenee vain viinan ja jonkun nuoren miehen ohimenevän huomion avulla?
Ainoa tapa nauttia elämästä?
Vai noin kovasti korpee kun kaikki ei sitten lähtenytkään aikuisuusleikkiin mukaan. Onko näistä "teinimäisistä" tai paremminkin hieman eri elämänarvot valinneista suoranaista haittaa sinulle, Jorma? Jos ei niin miksi nillität? Tuntuu että monille asuntolaina&uraputki-elämän "valinneille" tuntuu olevan helpompaa suvaita vieraita kulttuureita kuin ymmärtää että myös meitä suomalaisia on moneen junaan. Ei ole mitään yhtä oikeaa tapaa elää tätä elämää, vaan suuri kirjo erilaisia tapoja selviytyä loppuun.
Ja mitä tulee navanalusjuttuihin ja muuhun "äijäilyyn" niin sitä löytyy miesporukoista oli niiden sosiaalinen tausta mikä tahansa. On vaan mukavampi ja rennonpi jutella pehmosia kuin avautua arkipäivän huolista.
Ei tuota sinun höpötystäsi toimita ottaa vakavasti. Kateellinen vain olet kun päästelet suustasi sammakoita.
joskus ajattelin just noin... heitin lippiksen nurkkaan ja vaihdoin purkkarit kunnon kenkiin(oli se perus sotisopa sillon joskus, jos muistatte) kävin koulut ja hommasin duunit sun muuta ja nyt mietin et onkohan tässäkään mitää järkee, stressata muitten asioista eikä saa edes riittävää korvausta, eikä uskalla sit ees olla niinkun haluais... mitäs nytte... retriittiinkö vai hipikskö... en tiiä
niitä on paljon
Jos "aikuisuutta" mitataan esimerkiksi hiustenpituudella tai tietynlaisilla vaatteilla, niin minusta on melko keskiluokkainen tai keskinkertainen (etten sanoisi jopa yksinkertainen) moinen ajattelutapa. Vaan siten (keskinkertaisesti) ajattelevia on tietysti melko paljon.
Minunkin mieheni hiukset yltävät lähes vyötärölle, eikä hän varmaankaan missään olosuhteissa suostuisi pukemaan ylleen ns. suoria housuja, kauluspaitaa ja puvuntakkia, vaikka se joidenkin mielestä on ainoa "aikuisen miehen" tapa pukeutua fiksusti.
Me emme ole kumpikaan uraputkessa, vaikka molemmat kyllä käymmekin töissä, aivan säännöllisesti. Itse olen käynyt jo 30 vuotta, mies vähän vähemmän, kun on parikymmentä vuotta nuorempi. (Ymmärrän uraputkella, että koko ajan on tavoite saada arvostetumpi asema, enemmän palkkaa jne jne. Minulla ainakin on ihan riittävän hyvä palkka, eikä minun tarvitse pönkittää egoani pyrkimällä johonkin, missä mahdollisesti voisi olla enemmän valtaa, komenneltavia, palkkaa)
Baareissa emme ole kumpikaan olleet kiinnostuneita käymään ikinä, eikä sen puoleen irrallisissa seksisuhteissakaan. Silti meillä on suurimman osan ajasta mahdottoman hauskaa, toisin kuin monilla liituraitatyypeillä.
PUNCHLINE:
Niin että sitä vaan olin sanomassa, että on kovin pinnallista väittää, että ulkonäkö ja vaatevalinnat korreloivat suoraan henkilön henkiseen kypsyyteen. Tai ehkä ne korreloivatkin, mutta mahdollisesti toisin kuin ketjun aloittaja arvelee.
Näitä liituraitauraputkimiehiä jonkin verran (!) työelämässä nähneenä uskaltaisin nimittäin väittää, että joskus (?) nimenomaan tietyntyyppisillä roolihahmovalinnoilla peitellään piiloon ikävystyttävää totuutta persoonattomasta persoonasta ja epävarmasta itsetunnosta, huumorintajuttomasta mielenlaadusta, ja ajattelumallista missä kuvitellaan että henkilö olisi jotenkin liituraitapuvussaan parempi kuin muut.
Kun piiloutuu "asiallisen aikuisen" roolihahmoon, saattaa onnistua salaamaankin joltakin, että on oikeasti vain hemmetin tylsä ja persoonaton tyyppi, jolle ei koskaan ole kehittynyt omaa vankkaa minää, eikä edes omia mielipiteitä. Aina vain "yritetään olla" niinkuin oletetaan että jonkin yhteiskunnallisen aseman omaavan ihmisen tulisi olla ja käyttäytyä.
Ikiteinit ainakin täällä "meän kotona" ovat just niinkuin itsestä tuntuu mukavalta. Ja sanovat suoraan mitä ajattelevat. Kumarrelkoot kiillottamassa lakerikenkiään ne jotka eivät muusta tässä elämässä ymmärrä.
Ymmärtäväisemmille suosittelen lämpimästi irtautumista ns. uraputkiajattelusta...
Täälläkin yks ikiteini. Viestinne on asiaa.
Jutuistas huomaa ettet ole kasvanut aikuiseksi vaan .....pääksi. Arveletko tosissas, että kunnon aikuisella musiikkimaku muuttuu, kun tietty ikä tulee täyteen. Voi voi voi... Onnea surkean kuuloiseen elämääsi.
itse olen myös 30-kympin ylittänyt perheellinen villikkonainen ja usein pohtinut näitä esille tuomia kysymyksiä. Ehkäpä stereotyyppistä ihmistyyppiä ei ole, toki elämäntilanne, perheen muodostaminen,lasten kasvatus, työ ym. haasteet
tuovat vakuuttavuutta ja aikuismaisuutta ikäisillemme nuorikoille. Ajattelen kuitenkin, että nuorekkaasta, vähemmän "otsakurtussa asenteesta" on varmasti pelkästään hyötyä.
Jep , tosi on että viiskymppinen on jo hyvinkin
aloittamassa iltaansa,,
Se täytyisi vaan tajuta , Ei tosiaan näytä hyvältä
jos käyttäytyy siinä iässä vielä kuin teini ,, nainen tai mies ,, ja pukeutuukin. Ps . itsekkin olen jo pian 52.
Ei voi olla totta , mikä on aikuisuuden raja ?
tätyisikö kaikkien olla sit samanlaisia??jokaisella meillä on oma tyylimme niin pukeutumisella kuin muutenkin.pitäsikö naisen/miehen havahtua kun täyttää esim.40w,että nyt olen jo näin vanha eli mun myös pitää näyttää siltä.ei todellakaan!!itse olen pieni ja nuorekas nainen mutta en siksi että sitä esittäisin ja antaisin ymmärtää muiden olevani joku teini.ei vaan se on mua itseäni ja muuksi en tule muuttumaan.ei ole kukaan nähnyt ikinä musta vaivaa vaan päinvastoin siksi että olen just se mikä olen eli oma itseni.miksi ihmisillä on aina niin suuri vaiva nähdä vaivaa siitä millainen toinen on!?pitäisi olla samassa muotissa kuin muutkin niin silloin hyväksyttäisi toiset erilaiset.eikö jokainen saa olla sellainen kuin haluaa olla!!kateutta se on kun ei itse uskalleta olla sellaisia kuin halutaa vaan pitää esittää muuta mitä ei ole!!eli kaikkien pitäisi muka mennä massan mukana..ja monet nuoret näyttävät siksi ikäistään vanhemmilta kun pukeutuvat kuin viiskymppiset..
Tottakai on hyvä olla persoonallinen ja sehän ilmennee myös pukeutumisessa,Mutta havahtuminen siihen, että aikuinen pitäisi olla jo viisikymppisenä ja että missä mennään, on hyvä ,
Siis kypsyyS ON aikuisuutta,
No, en halua ketään leimata enkä moittia, mutta en viihdy sellaisten seurassa mutta hyväksyn jokaisen sellaisena kuin on. Jokainen on oman onnensa seppä.
Mitä sinä oikein kuormitat täällä toisten elämää, johan sen nyt kaikki tietävät että liiallinen kuormitus on haitallista. Anna hyvä ihminen toisten pitää sellaisia vaatteita kuin lystäävät ja kammata itselleen vaikka minkälainen Elvis-kampaus. Eihän se ole sinulta pois? Akanko ovat sulta vieneet vai miksi suhtaudut noin kielteisesti heihin?
Terveisin: Ylikuormitettu