Heräsin aamulla valkosipulilta tuoksuvan mustekalan vierestä. Se nukkui vielä. Päivänalku oli kaunis ja yksinkertainen.
Muistin joskus lukeneeni romaanin, jossa mies heräsi aamulla luteena. Tämä oli myös sen kaltainen tarina, vaikkakin tosi.
Olin nähnyt unta tappelusta, jossa voitin typerän baarimikon kanssa kinan asiakaspalvelun laadusta. Hän oli niin kauttaaltaan väärässä, että palautti rahani kolmensadan prosentin korolla vapisevin käsin otsallaan tuskanhiki.
Uni oli miellyttävä. En kuitenkaan osaa sanoa olenko vieläkin unessa, koska vierelläni makaa mustekala. En muistaakseni ottanut ketään mukaani unieni baareista, vaan ajoin unitaksilla keskustan halki omaan sänkyyni. Maksoinko matkan itse? En tiedä missä lompakkoni on. En voi tarkistaa mitään oleellista: kelloa, saldoa, nimeäni. Olin joutunut tilanteeseen jossa ollaan kuin vapaassa pudotuksessa. Minä en nähnyt ollenkaan mihin minä olin putoamassa.
Mustekalalla oli suuri pää. Se oli varmaan syönnyt paljon valkosipulia - ties minkä ruokalajin kanssa, sillä sen päästämät äänet ja hajut olivat seurausta jostain bakkanaalisesta joukkohysteriasta. Otuksesta kykeni erottamaan ainakin seitsemän eri hajuvesimerkkiä, kaksi partavettä ja kuusi eri viinalaatua: Olut, viski, omenasiideri, pernod, tequila ja lonkero. Lopuksi: Otus haisi savukkeille ja etäisesti sikarille: Cantina West!
Mustekala oli siis ollut jollain myöhäisellä atrimella jossain kasarminkadulla. Pohdin: Oliko mustekala tullut tänne ratikalla vai taksilla? Kenties jokin nojaileva hyypiö oli tuonut mustekalan kotiin ja yrittänyt lonkeroida sen hameen alle. Tätä minä en kuitenkaan voinut millään lailla todistaa.
Keilapallo! Sängyssäni on keilapallo. Mustanpuhuva mötikkä jotain outoa ainetta oli tuotu sänkyyn minun tietämättäni. Pallo oli sileä ja siinä oli jotain kirjoitusta josta en saanut selvää ilman lasejani.
Kenties se oli jonkinlainen voittopallo, tai sitten mustekala oli varastanut sen mukaansa töölöstä piilotellen sitä selkänsä takana yrittäen samalla töniä luotaan sinnikästä merimiestä joka haavi auki soperteli lemmenloruja toisen korviin.
Nousin ylös. Keitin aamukahvit ja katselin aamua ikkunastani rupluttavan kahvinkeittimen äärellä. Mustekala haukotteli ja avasi suuret silmänsä. Ne mulkoilivat minua lakanan alta kuin olisin ollut sille safkaa.
- Moneltako sä paska oikein raahauduit kotiin? Ja mikä tämä on?
Se kysyi. Se oli keilapallo.
Muistin joskus lukeneeni romaanin, jossa mies heräsi aamulla luteena. Tämä oli myös sen kaltainen tarina, vaikkakin tosi.
Olin nähnyt unta tappelusta, jossa voitin typerän baarimikon kanssa kinan asiakaspalvelun laadusta. Hän oli niin kauttaaltaan väärässä, että palautti rahani kolmensadan prosentin korolla vapisevin käsin otsallaan tuskanhiki.
Uni oli miellyttävä. En kuitenkaan osaa sanoa olenko vieläkin unessa, koska vierelläni makaa mustekala. En muistaakseni ottanut ketään mukaani unieni baareista, vaan ajoin unitaksilla keskustan halki omaan sänkyyni. Maksoinko matkan itse? En tiedä missä lompakkoni on. En voi tarkistaa mitään oleellista: kelloa, saldoa, nimeäni. Olin joutunut tilanteeseen jossa ollaan kuin vapaassa pudotuksessa. Minä en nähnyt ollenkaan mihin minä olin putoamassa.
Mustekalalla oli suuri pää. Se oli varmaan syönnyt paljon valkosipulia - ties minkä ruokalajin kanssa, sillä sen päästämät äänet ja hajut olivat seurausta jostain bakkanaalisesta joukkohysteriasta. Otuksesta kykeni erottamaan ainakin seitsemän eri hajuvesimerkkiä, kaksi partavettä ja kuusi eri viinalaatua: Olut, viski, omenasiideri, pernod, tequila ja lonkero. Lopuksi: Otus haisi savukkeille ja etäisesti sikarille: Cantina West!
Mustekala oli siis ollut jollain myöhäisellä atrimella jossain kasarminkadulla. Pohdin: Oliko mustekala tullut tänne ratikalla vai taksilla? Kenties jokin nojaileva hyypiö oli tuonut mustekalan kotiin ja yrittänyt lonkeroida sen hameen alle. Tätä minä en kuitenkaan voinut millään lailla todistaa.
Keilapallo! Sängyssäni on keilapallo. Mustanpuhuva mötikkä jotain outoa ainetta oli tuotu sänkyyn minun tietämättäni. Pallo oli sileä ja siinä oli jotain kirjoitusta josta en saanut selvää ilman lasejani.
Kenties se oli jonkinlainen voittopallo, tai sitten mustekala oli varastanut sen mukaansa töölöstä piilotellen sitä selkänsä takana yrittäen samalla töniä luotaan sinnikästä merimiestä joka haavi auki soperteli lemmenloruja toisen korviin.
Nousin ylös. Keitin aamukahvit ja katselin aamua ikkunastani rupluttavan kahvinkeittimen äärellä. Mustekala haukotteli ja avasi suuret silmänsä. Ne mulkoilivat minua lakanan alta kuin olisin ollut sille safkaa.
- Moneltako sä paska oikein raahauduit kotiin? Ja mikä tämä on?
Se kysyi. Se oli keilapallo.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihan hyvä tarina. Oletko paljonkin kirjoitellut.
Muistelen, että tällä palstalla oli joskus vähän vastaava tarina, josssa uni ja todellisuus sekoittuivat.
Luitko sen ja jos, sekö sinua inspiroi.
Asiasta toiseen. Miksi tämä palsta on hiljentynyt näin paljon. Välillä menee päiviä, ettei kukaan kirjoita mitään.
Johtuuko se tästä hemmetin pakkasesta. Näppikset kohmeessa.
En ole sitä lukenut, enkä taida sitä millään enää löytääkään. Tarinaa on kertynyt melko paljon tänne.
Kirjoittelen silloin tällöin jotain mieleenjuolahtavaa, runoja yleensä.
Sitä en tiedä missä kaipaamasi"kaikki"ovat.
Kirjuutellaan!
Erikoinen. Tavallaan viehättävä.
Kuitenkin tästä jäi jotenkin päällimmäiseksi mieleen tarkoitushakuinen erikoisuudentavoittelu. Tai sitten en vain tajunnut.
Mutta jäi häiritsemään ihan kivasti.