Jattelin erästä ihmistä näin aurinkoisena päivänä.. ja huomasin samalla kelloni pysähtyneen mutta tikitti siitä huolimtta. otinkynän käteen ja kirjoitin paperille...
"Kello käy tyhjyyttään.
Se tikittää mutta aika on pysähtynyt.
Jonain päivänä Marc tajuaa minun olevan varattu.
Ainoa ihminen jonka vuoksi toivoisin olevani vielä vapaa. Vaikka en koskaan saisikaan häntä.
Ainoa ihminen, josta olen koskaan haaveillut näin paljon.
Ainoa ihminen, johon en saa rakastua.
En Koskaan.
Vaikka kuinka haluaisin.. niin valtavasti...
Kello käy...
mutta ei meille..
"Meitä" ei edes ole olemassa..."
"Kello käy tyhjyyttään.
Se tikittää mutta aika on pysähtynyt.
Jonain päivänä Marc tajuaa minun olevan varattu.
Ainoa ihminen jonka vuoksi toivoisin olevani vielä vapaa. Vaikka en koskaan saisikaan häntä.
Ainoa ihminen, josta olen koskaan haaveillut näin paljon.
Ainoa ihminen, johon en saa rakastua.
En Koskaan.
Vaikka kuinka haluaisin.. niin valtavasti...
Kello käy...
mutta ei meille..
"Meitä" ei edes ole olemassa..."
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oikein hyvä mietelmä. Luinpa tämän viestin kun nikkisi toi mieleen jonkun ihastuksen kaltaiseni.
Kaipa tuo Marc haluaisi tietää, vaikkakin sitten vain sen, että hänellä ei ole mahdollisuuksia. Se voi olla ikävää haikailla jonkun perään ja sitten vasta huomata että se on ollut turhaa.
Mielenkiitoinen mietelmä.
no oikeastaan tilanne on siis niin kun mietelmästä selvisi että olen varattu.
"ainoa ihminen jonka vuoksi toivoisin olevani vielä vapaa"
minä olen se ihastunut henkilö. "Hän" on se kohde...
Ja tekisin vaikka mitä että saisin nämä tunteet pois. Ne kuuluvat eräälle toiselle..
juu