Olen mieheni kanssa avoliitossa ja tuli mieleen, että kumman sukunimi tuolle pienokaiselle annetaan? Siis olemme kihloissa, mutta mieheni on monesti sanonut ettei halua mennä naimisiin asti, koska se on "turhaa" joten en luultavasti itse tule koskaan kantamaan mieheni sukunimeä :( ja jos ajattelee vaikka esimerkkinä seuraavaa: että vauva saa isän sukunimen ja, jos meille joskus tulee ero niin sitten joudun pitämään kahta eri sukunimeä ovessa ja en halua sitä. En tietenkään halua erota enkä toivo sitä, mutta sitä kun ei koskaan tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Miten te muut olette tuon sukunimi asian hoitaneet?
kumman sukunimi?
viivi
141036
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Meillä laitettiin isän sukunimi. Sitä aluksi mietittiin ja pohdittiin, mutta lopulta oma äitini sanoi, että se nyt on ihan sama kumman sukunimen annatte. Ja niinhän se vähän onkin. Jos ero tulee (olemme avoliitossa) ja jään lasten kanssa kolmisin niin voin vaihtaa heille oman sukunimeni. Jos se silloin tarpeelliselta tuntuu. Meillä on mieheni kanssa yhteishuoltajuus tällähetkellä eli jos eroamme niin joudun pyytämään mieheni suostumuksen sukunimen vaihtoon. Itse en kuitenkaan pidä mitenkään tärkeänä sitä vaihtaa erotilanteessa, sillä ovathan lapset myös mieheni ja toisekseen elämässä on paljon tärkeämpiäkin asioita.
Sorry mut kysyn oman kysymyksen tässä ku saatu niin osuvasti sama aihe :)
Kumman vanhemman sukunimi silloin jos vanhemmat ei asu yhdessä, mutta kuitenkin seurustelee?
Aikasempien lasten kohdalla ku asuin lasten isän kanssa avokissa otetiin lapsille isän sukunimi.
äidin sukunimi automaattisesti jollei suoriteta isyydentunnustusta jolloin lapselle voi antaa isän sukunimen...
Meillä kaikilla kolmella myös isän sukunimi ja minulla omani.
Ja luulen jos syystä tai toisesta naimisiin menisimmekin niin en tottuisi enää uuteen nimeen joten taitaisin pitää entisen.....
Sukunimellä mm. ilmaistaan yhteisölle, että isä on tiedossa. Äidistä harvemmin on epäselvyyttä.
Muistakaa kuitenkin, että isyys on tässä tapauksessa käytävä erikseen tunnustamassa.
Äidin sukunimi lienee aina mahdollinen.
Isän sukunimi on mahdollinen, kun isyys tunnustetaan, mutta ei siinäkään tapauksessa pakollinen.
Voi kyllä hyvällä syyllä kysyä, miksi äidit avoliittotapauksissa suostuvat miehen (=isän) sukunimen antamiseen lapselle.
Avoliiton purkautuessahan lapset useammin jäävät äidille, ja yksinkertaisempaa on silloin, että äidillä ja lapsilla on sama sukunimi.
Jos mun mies ei olis halunnu mun kaa naimisiin, niin mun lapsilla olisi mun entinen sukunimi. Mä haluan että mun synnyämät lapset on mun kaa saman nimisiä. Mutta tietenkin se on jokaisen oma asia, miten valitsee lapsilleen sukunimet.
Olipas topakasti sanottu, mutta taidat unohtaa, että ne sinun lapsesi ovat myös miehesi omia lapsia. Minusta oli "kunnia" antaa lapsilleni rakstamani miehen sukunimi. Ja jos ero tulee, sukunimi "muistuttaa" isästä vaikka lapset asuisivat luonani.
Jos isä lähtee omille teilleen ja lapset jäävät äidille, niin parempi olisi, ettei edes lasten sukunimi olisi muistuttamassa isästä.
Olisi hauskaa, jos äiti menisi jonkun kanssa sen jälkeen oikeasti naimisiin ja pitäisi oman sukunimensä. Saisi postia varten olla ovella kolme eri sukunimeä.
Mikäli lapset ovat äidin nimellä, tulee mieleen nimenomaan ajatus, että mies on lähtenyt omille teilleen, tai että isästä ei ole ensinkään tietoa: siksi isän sukunimi lapsille.
Sukunimen voi kyllä myöhemminkin vaihtaa, mikäli isä päättää ottaa hatkat.
Tuollaiset kolmen nimen perheet eivät ole mitenkään erikoisia nykypäivänä.
Sitten kun se on ajakohtaista, niin haluaisin antaa lapsilleni miehen sukunimen, jotenkin se tuntuu vain luontevalta..
Voihan se ero tulla myös avioliitossa oleville! Tässä sukunimi asiassa avo- ja avioliiton erona on se, että avoliitossa olevien täytyy hoitaa isyydentunnustus (ja tarvittaessa testit) ja vasta sen jälkeen on mahdollisuus isän sukunimeen. Ja myös yhteishuoltajuus pitää tehdä kirjallisena, jotta isällä olisi äidin kanssa tasa-arvoinen päätäntä valta lapsiinsa. Mutta avioliitossa lasten isäksi katsotaan äidin aviomies ja automaattisesti se sukunimi, joka perheellä on käytössä. Minun avomies (ja lasteni isä) ihmetteli tätä käytäntöä suuresti. Vanhanaikaistahan se kyllä minunkin mielestä on. Siis, kyllähän avioliitossakin voisi tapahtua niin (eikä varmasti olisi eka kerta), että lapsi onkin jonkun muun kuin aviomiehen. Jotenkin avoliitosta tehdään niin likaista touhua, että lapset voisivat muka olla kelle tahansa, vaikka olisi asunut avoliitossa kymmenen vuotta.
Meidän lapsilla on isänsä sukunimi, vaikka minulla on täysin eri. Vaikka meille joskus tulisi ero, ovat lapset isänsä sukunimellä, koska edelleen ovat isänsä lapsia. Näin minä sen ajattelen..
Ihmeellinen peruste tuo ovi-juttu...
Olin avoliitossa kun 1. poikani syntyi ja hänelle tuli minun, äitinsä, sukunimi. Myöhemmin kun menimme naimisiin, mieheni halusi pojan omalle nimelleen, minä pidin oman nimeni. Eli meillä oli alusta asti aina 2 nimeä, eikä koskaan mitään ongelmia(siis meillä, joku muu siitä saattoi nähdä vaivaa!).
Tällä hetkellä meidän postilaatikossa on 4 sukunimeä, enkä ymmärrä mitä häpeämistä(??) siinä olisi. Onko?? Enpä ole tätä koskaan miettinytkään, mutta toivottavasti saan nyt valaistusta asiaan.
eihän siinä nyt mitään häpeällistä ole, jos ovessa on kaksi eri nimeä. En ole sitä tarkoittanut. Musta vaan tuntuisi luonnolliselta antaa lapselle isän sukunimi...mutta jos ero tulisi niin tuntuisi vaan niin tyhmältä pitää kahta eri nimeä ovessa. Ei sillä sukunimellä kuitenkaan loppujen lopuksi ole kauheasti minulle merkitystä..
Mä antaisin kyllä lapselleni tuollaisessa tilanteesa isänsä nimen, vaikken itse koskaan tulisi sitä sukunimeä kantamaan.
Jos mietintää aiheuttaa tuo mahdollinen eroaminen ja sen jälkeiset nimikomplikaatiot, niin miettikää tilannetta jossa lapsella on äitinsä nimi, mutta äiti päättääkin sitten mennä naimisiin uuden miehen kanssa ja ottaa tämän sukunimen. Tällöin lapsen isällä ja äidillä on molemmilla eri sukunimi kuin lapsella ja tavallaan lapsen side omaan sukunimeensä on aika löyhä.
Ala-asteellani erääll etytölle vaihdettiin isänsä sukunimi käyttöön juuri tällaisen tapauksen takia. Mahtaa olla hankalaa..