Eräs koe-eläinten hoitaja on kertonut kuinka kotikoiriakin on luovutettu leikeltäviksi. Oltuaan pienen pienessä kopissa lyhyen tai pitkän ajan kotikoiraa tullaaan noutamaan, sen kaulaan sidotaan narunpätkä ja sitten lähdetään. Jonkin ajan kuluttua takaisin tuodaan leikelty ja tajuton koira, joka paiskataan koppinsa lattialle. Siellä se pian herää, herää hirvittäviin tuskiin, sillä sille ei anneta tuskia lieventäviä lääkkeitä.
Kotikoira on kauhuissaan. Silloin, kun naru sidottiin sen kaulaan, se luuli pääsevänsä takaisin kotiinsa, isäntänsä, emäntänsä luo. Se erehtyi. Isäntä, emäntä oli luovuttanut sen julmiin kokeisiin vähät välittäen sen tuskista.
Tuskat eivät olleet ainoastaan fyysisiä. Ne olivat sitä myös psyykkisesti, sillä koirilla niinkuin kaikilla muillakin eläimillä on sielunelämää Ei tosin yhtä harkitun julmaa kuin joillakin ihmisillä, mutta sielunelämää joka tapauksessa. Tämän takia koirat pystyvät kaipaamaan, ikävöimään, pystyvät menettämään henkisen terveytensä. Ne pystyvät saamaan myös shokin.
Shokista on kysymys juuri silloin, kun leikkauksen jälkeen kopissa herännyt koira havahtuu valtaviin kipuihin, tuskiin. Se oli luullut pääsevänsä takaisin kotiin, se syöstään entistä hirvittävämpiin kärsimyksiin, kärsimyksiin, joita vähätellään, joista ei haluta kertoa julkisuudessa. Saksan kansakaan ei tiennyt sodan aikana noista keskitysleireistä, ei niissä tapahtuneista julmuuksista. Vain pieni vähemmistö teki suunnattomia rikoksia ihmisyyttä vastaan. Samoin on eläinkokeiden laita. Valtava enemmistö kansamme jäsenistä ei tiedä niistä mitään, ei haluakaan tietää. Toteaapa vain eläinkokeet tieteelle tärkeiksi ja on vakuuttunut siitä, ettei niissä harjoiteta julmuutta. Kuitenkin eläinten hoitajat kertovat toista.
On selvää, että kaikki eläimet kärsivät niille tehdyistä leikkauksista, siitä, ettei niille anneta kipuja poistavia lääkkeitä. Kärsimys on kuitenkin huipussaan silloin, kun sen kohteena on kotikoira, ehkä jo ikääntynyt nelijalkainen perheenjäsen, joka oli tottunut toiseenlaiseen ympäristöön, toiseenlaiseen kohteluun. On vaikea tajuta mitä kotikoiransa luovuttanut emäntä tai isäntä on ajatellut.
Ehkä hän on luullut, että kokeet ovat tuskattomia. Ehkä hän on kuvitellut tekevänsä tieteelle palveluksen. Hän on uskonut kauniita sanoja, hän ei ole vaatinut saada tutustua koekoirien elintiloihin. Jos olisikin vaatinut, niin vaatimukseen ei olisi suostunut. Kun tilanne on tämä, niin silloin olisi saatava aikaan laki, joka kertakaikkiaan kieltää kotikoirien käyttämisen koe-eläiminä. Jos koiran kohdalla tulee ylivoimaisia pitovaikeuksia, niin koira lopetettakoon, mutta älköön sitä luovutettako kokeisiin leikeltäviksi.
Kokeiden tekijöiltä on turha odottaa sitä, että he kieltäytyisivät ottamasta vastaan kotikoiria. Eläimet ovat heille vain preparaatteja, niin kenties tätä määritelmää voidaan soveltaa myös kääntäen. Kun myyt koiran tai koiranpennun, et voi olla varma siitä, etteikö se päädy labratorion koekoiraksi. Et voi olla varma siitä, etteikö se joudu kitumaan vuosikausia toistuvien leikkausten uhrina, kitumaan kunnes se viimein menehtyy . Et voi olla tästä varma ennenkuin meillä on laki, joka yksiselitteisesti ja ehdottomasti kieltää koikoirien luovuttamisen koe-eläimiksi. Vasta sitten voit saavuttaa jonkinlaisen varmuuden, et päivääkään aikaisemmin.
Kotikoira on kauhuissaan. Silloin, kun naru sidottiin sen kaulaan, se luuli pääsevänsä takaisin kotiinsa, isäntänsä, emäntänsä luo. Se erehtyi. Isäntä, emäntä oli luovuttanut sen julmiin kokeisiin vähät välittäen sen tuskista.
Tuskat eivät olleet ainoastaan fyysisiä. Ne olivat sitä myös psyykkisesti, sillä koirilla niinkuin kaikilla muillakin eläimillä on sielunelämää Ei tosin yhtä harkitun julmaa kuin joillakin ihmisillä, mutta sielunelämää joka tapauksessa. Tämän takia koirat pystyvät kaipaamaan, ikävöimään, pystyvät menettämään henkisen terveytensä. Ne pystyvät saamaan myös shokin.
Shokista on kysymys juuri silloin, kun leikkauksen jälkeen kopissa herännyt koira havahtuu valtaviin kipuihin, tuskiin. Se oli luullut pääsevänsä takaisin kotiin, se syöstään entistä hirvittävämpiin kärsimyksiin, kärsimyksiin, joita vähätellään, joista ei haluta kertoa julkisuudessa. Saksan kansakaan ei tiennyt sodan aikana noista keskitysleireistä, ei niissä tapahtuneista julmuuksista. Vain pieni vähemmistö teki suunnattomia rikoksia ihmisyyttä vastaan. Samoin on eläinkokeiden laita. Valtava enemmistö kansamme jäsenistä ei tiedä niistä mitään, ei haluakaan tietää. Toteaapa vain eläinkokeet tieteelle tärkeiksi ja on vakuuttunut siitä, ettei niissä harjoiteta julmuutta. Kuitenkin eläinten hoitajat kertovat toista.
On selvää, että kaikki eläimet kärsivät niille tehdyistä leikkauksista, siitä, ettei niille anneta kipuja poistavia lääkkeitä. Kärsimys on kuitenkin huipussaan silloin, kun sen kohteena on kotikoira, ehkä jo ikääntynyt nelijalkainen perheenjäsen, joka oli tottunut toiseenlaiseen ympäristöön, toiseenlaiseen kohteluun. On vaikea tajuta mitä kotikoiransa luovuttanut emäntä tai isäntä on ajatellut.
Ehkä hän on luullut, että kokeet ovat tuskattomia. Ehkä hän on kuvitellut tekevänsä tieteelle palveluksen. Hän on uskonut kauniita sanoja, hän ei ole vaatinut saada tutustua koekoirien elintiloihin. Jos olisikin vaatinut, niin vaatimukseen ei olisi suostunut. Kun tilanne on tämä, niin silloin olisi saatava aikaan laki, joka kertakaikkiaan kieltää kotikoirien käyttämisen koe-eläiminä. Jos koiran kohdalla tulee ylivoimaisia pitovaikeuksia, niin koira lopetettakoon, mutta älköön sitä luovutettako kokeisiin leikeltäviksi.
Kokeiden tekijöiltä on turha odottaa sitä, että he kieltäytyisivät ottamasta vastaan kotikoiria. Eläimet ovat heille vain preparaatteja, niin kenties tätä määritelmää voidaan soveltaa myös kääntäen. Kun myyt koiran tai koiranpennun, et voi olla varma siitä, etteikö se päädy labratorion koekoiraksi. Et voi olla varma siitä, etteikö se joudu kitumaan vuosikausia toistuvien leikkausten uhrina, kitumaan kunnes se viimein menehtyy . Et voi olla tästä varma ennenkuin meillä on laki, joka yksiselitteisesti ja ehdottomasti kieltää koikoirien luovuttamisen koe-eläimiksi. Vasta sitten voit saavuttaa jonkinlaisen varmuuden, et päivääkään aikaisemmin.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jos tuo on totta niin jossain on kyllä mätää ja pahasti, ei ei...
kyllä jäisi monet leikkaukset suorittamatta ihmisillekkin ,ellei harjoittelis leikkausta. siskoni aikanaan lääkiksestä kertoi et elukoilla ja ihmisten ruumiilla oli hyvä harjoitella,kertoili vaan miten ruumiit sahataan auki, ja sit otetaan elimiä tutkittavaks ja lopuks omellaan kiinni.eläinten ruumista en muista omeltiinko niitä enää kiinni.
Taitaa olla taas näitä outoja kirjoittelijoita. Ei kannata ottaa kantaa. En usko tämäntyyppiseen toimintaan Suomessa.
sORI VAAN MUTTA TÄMÄ ON KYLLÄ TÄYTTÄ TOTTA, OLET EDES LUKENUT ANIMALIAN SIVUILTA, MITEN KOIRIA RÄÄKÄTÄÄN; TÄHYSTYKSET, PERÄRUISKUT, LÄÄKKET JNE...
AVATKAA NYT SILMÄÄNE JO VIHDOSTA VIIMEIN!!
luet. Tuolla tavoin juuri yritetään ihmisiä manipuloida omalle aatteelleen uskollisiksi ja yritetään lisätä jäsenmääriä kyseenalaisin keinoin. Tuollaiset radikaalit mitkä nykyään näissä yhdistyksissä vaikuttavat ja heidän antamansa propaganda leimaa koko yhdistyksen ikävään valoon.
Tällaista yksinkertaisesti EI tapahdu nykypäivän Suomessa.
Koe-eläintoiminta ollaan, siitä nyt mitä mieltä tahansa, on tarkkaan säädeltyä ja valvottua, ja kotikoirien (tai muiden lemmikkien) luovuttaminen/vastaanottaminen koe-eläimiksi on nimenomaan kielletty. Ja tätä kieltoa jos joku rikkoisi, niin hyvä ei heiluisi, uskokaa...
En tiedä mistä arkistojen kätköistä tämä juttu virheellisine tietoineen on kaivettu, mutta faktaa siinä siis ei ole siteeksikään. TÄLTÄ osin voimme kaikki koirien ystävät nukkua yömme rauhassa.
Suomessa tapahtuu paljonkin sellaista mistä "suuri yleisö" ei tiedäkään..
enpä siis jaksa uskoa että suomi olisi niin puhdas pulmunen ettei tälläisia epäkohtia tapahdu.. valitettavaa mutta totta..
Tuo olisi laitonta, eikä laittomia kokeita kannata tehdä, koska niistä saatavaa tietoa ei voi julkaista. On siis yhtä relevanttia syytellä tutkijoita tai lakia tuollaisesta toiminnasta kuin syytellä sinua Palmen murhasta: jos noin olisi käynyt, olisi ollut tuon hoitajan velvollisuus tehdä rikosilmoitus.
Btw, koe-eläintoiminta on melko julkista, siitä saa kyllä tietoa jos on oikeasti kiinnostunut. Animalian sivuilla käyminen ei vielä takaa suurtakaan faktatietoa asiasta. Lähetäpä kyselyjä esim. proffille, joiden ryhmissä moista puuhataan. Löydät heitä ihan helposti, jos viitsit käyttää googlea sen sijaan että epäilet salaliittoteoriaa...
Kotikoiria ei Suomessa käytetä koe-eläiminä. Tämä on totinen tosi. Kysykää vaikka Animaliasta, jos ette muuten usko.
Olisi kiva, jos aiheen aloittaja tulisi kertomaan mistä juttu on peräisin - muistan lukeneeni sen joskus jossain aiemminkin, useita vuosia sitten.
Ei anna hyvää kuvaa levittää täysin vanhentunutta informaatiota vakavasta asiasta...
toisaalta olisi "kiva" tietää mistä laboratoriot saavat koirat/kissat kokeisiinsa?
Kasvattavatko itse vai antaako joku ne heille?
missä menee ero lemmikkikoiran/koe-eläin koiran kanssa.. tulevat samasta paikasta mutta päätyvät toisenlaisille "omistajille"??? jostakin ne eläimet sinne tulee..
Eläimiä käytetään paljonkin kokeissa mutta valitettavasti kaikista kokeista ei edes tarvitse "julkaista" tuloksia yleisölle vaan ne jätetään omaan käyttöön..
joop.. tiedäpä sitten mikä pitää paikkaansa aloittajan jutussa
Koe-eläimiä kasvatetaan itse, lisäksi on firmoja, jotka kasvattavat niitä tutkijoille. Joitain eläinlajeja pyydystetään luonnosta. Myyjälle on aina kerrottava, mihin eläintä käytetään, ja eläinten alkuperä on voitava selvittää mm. viranomaisille. Suomesa lemmikkikoiraa ei muiluteta eläinkoemarkkinoille, siitä ei olisi kuin haittaa tukijoille. Parempia eläimiä on saatavilla ihan laillisin keinoin.
Tutkimuksia ei myöskään tehdä omaan käyttöön. Näin ihan vain siksikin, että tutkimukseen myönnettävä rahoitus on riippuvainen julkaistujen tulosten määrästä/laadusta, ts. rahan vastineeksi vaaditaan julkaistuja artikkeleita. Tutkijalle ei ole mitään hyötyä itselle pimitetyistä tuloksista. Ne eivät tuo nimeä eivätkä rahaa, ja silti niiden saamiseen on upotettava melkoinen määrä euroja.
Todella kauheaa, tiedän tälläkin palstalla monet eivät halua ottaa näitä asioita todeksi: vaan uskovat että se välttämätöntä ja jopa ihmiset jäävät työttömiksi, josseivät saa tehdä eläinkokeita!
Järkyttävää, minä viis veisaan jääkö joku noin julma ihminen työttömäksi, aivan sama!!
Se on todella kauheaa miten koiria kohdellaan siellä, he myös määrittelevät lääkkeide, jonkun toimenpiteen kiputason liian alhaiseksi, juuri mitättömäksi vaikka todellisuudessa se koiralle täyttä TUSKAA!!
Miksi monet koirien ystävät haluavat kääntää pään pois ja olla välittämättä???
Todella kauheata!
Olen kertakaikkisen tympääntynyt eläinkokeiden vastustajiin ja muihin vaahtoajiin, joilla ei ole MITÄÄN käsitystä asioiden oikeasta tilasta. Ennen kuin alkaa paasaamaan, sopii ottaa selvää tosiasioista.
Kuvaamasi tilanne ei ole Suomesta, jos on edes totta. Suomessa koe-eläintoiminta on tiukasti säädeltyä, ja mm. kivunlievityksen käyttö on itsestäänselvyys. Kuka tahansa ei voi eläinkoetta tehdä. Siihen vaaditaan koulutus, ja lisäksi tutkimussuunnitelma on hyväksytettävä koe-eläinlautakunnassa, johon kuuluu myös etiikan/koe-eläinsuojelun edustajia. Jos lautakunta ei pääse yksimielisyyteen kokeen tarpeellisuudesta ja sallittavuudesta tai kyseessä on huomattavaa kipua tai haittaa tuottava koe, siirtyy päätöksen teko lääninhallitukseen (tähän käytäntöön tulee ilmeisesti muutoksia, jos uusi koe-eläinlaki menee läpi).
Jotta kokeen saa suorittaa, tulee tutkimuksen olla hyvin perusteltu ja sen pitää sisältää myös suunnitelma eläimen kärsimysten vähentämiseksi kaikin mahdollisin tavoin. Kaikille kokeilla lupia ei anneta. Luvattomasti kokeita ei kannata tehdä, koska vain kokeista, joiden tulokset voidaan julkaista, on tutkijoille hyötyä. Laittoman kokeen tuloksia ei tietenkään voida laitta mihinkään lehteen, ne ovat siis rahan haaskausta (koe-eläinten käyttö on todella kallista).
Ja vielä: Suomen laissa on kohta, jossa koe-eläin määritellään tarkoitusta varten hankituksi tai kasvatetuksi eläimeksi. Kotikoiria ei eläinkokeisiin käytetä myöskään siksi, että niiden tausta on epämääräinen ja voi vääristää tutkimustuloksia. Tutkijat siis eivät niitä käyttäisi, vaikka se olisi hyväksyttyä. Koirilla tehdään muutoinkin HYVIN vähän kokeita.
Suurin osa eläinkokeista tehdään kaloilla, 20% rotilla ja hiirilla ja vain pari prosenttia kaneilla, marsuilla, kissoilla, koirilla ym. Ensimmäisen luokan eläinkokeita (siis huomattavaa kipua ja tuskaa aiheuttavat kokeet) kaikista kokeista on n. 0,0004%. Tämäkin luku on liioiteltu, koska esim. aineen karsinogeenisyyttä testattaessa läheskään kaikki eläimet eivät sairastu, vaikka ne onkin tuohon lukuun laskettava. Tyypillinen eläinkoe tehdään syvässä narkoosissa ja eläin lopetetaan ennen kuin se herää, tai se ainoastaan lopetetaan mahdollisimman humaanisti ja siitä otetaan tarvittavia kudoksia. Useimmiten kipu jää sen neulan piston tasolle.
Tutkijoiden kuvaaminen julmina kiduttajina on täyttä puppua. Kaikki tuntemani tutkijat kunnioittavat koe-eläimiään ja pyrkivät kaikin keinoin vähentämään niille aiheutuvaa tuskaa. Jos eläinkokeelle on olemassa hyvä vaihtoehtoinen menetelmä, sitä käytetään jo lainkin vaatimista ja taloidellisista seikoista. Ennen kaikkea tutkijat ovat kuitenkin ihmisiä, minilla on lemmikeitä eivätkä he millään tasolla nauti eläimen kärsimyksestä. Koe-eläintoiminta ei myöskään ole salaista: jos haluat tietää, miten koe-eläinkoiria pidetään ja kohdellaan, soitapa Kuopion yliopistoon. Heillä taitavat olla Suomen ainoat koe-eläinkoirat, eikä heidän toimintansa ole salaista. Minä voin kertoa sinulle rotista ja hiiristä, jos kiinnostaa.
Koe-eläinkeskustelusta yleensä:
Eläinsuojelujärjestöt harrastavat hyvin tehokasta lobbaamista. Moni järjestöistä näyttävää vain pahimmat kokeet, vääristelee tietoa ym. Animalia ei ole pahimmasta päästä, mutta heidänkin levittämänsä tieto on hyvin valikoitua, osin harhaanjohtavaa. Tutkijoiden ongelma on siinä, etteivät he juuri lobbaa.
Olisi tietenkin valheellista väittää, ettäkö eläinkokeet olisivat moraalisesti täydellisen hyväksyttäviä. Aiheesta pitää keskustella, mutta aloitusviestin kaltaiset, täysin vailla pohjaa olevat propagandakertomukset estävät kaiken asiallisen keskustelun. Lisäksi jokainen voisi nyt tarkastella vähän itseäänkin: olisitko valmis luopumaan kaikesta turvallisesta kosmetiikasta? Kännyköistä? Kaikista lääkkeistä? Kaikista leikkauksista ym. hoitomuodoista? Ne kaikki ja paljon muuta on kejitelty eläinkokeiden avulla. On älyllisesti epärehellistä tuomita faktoja tarkistamatta eläinkokeet, kun tuskin kukaan meistä olisi valmis luopumaan kaikesta siitä, mitä ne ovat meille tuoneet.
Lisäksi jokaiselta eläinkokeita tiukasti vastustavalta voisi oikeastaan vaatia johdonmukaisuuden nimissä, että hän ei syö lihaa, kanaa, munia, maitoa, ei muuta kuin luomokasviksia, tuomitsee metsästyksen, lemmikkien lopettamisen ja kastroimisen ym ym... Koe-eläinten käyttö ei eroa muusta eläintenkäytöstä lainkaan niin ratkaisevasti kuin eläinsuojelujärjestöt antavat ymmärtää.
Ainiin... Suomessa on vuosittain paljon enemmän vakavia eläinrääkkäystapauksia kuin huomattavaa tuskaa aiheuttavia eläinkokeita. Kollektiivisena joukkona siis lemmikinomistajat ovat pahempaa sakkia kuin eläinkokeita tekevät tutkijat. Jep, tunnustan argumentin puhtaaksi savusilliksi jos keskustelunaiheena on eläinkokeiden eettinen hyväksyttävyys, mutta antaa se minusta silti hieman miettimisen aihetta ja palattaa mittasuhteita ruotuun. Tutkija ei sentään vahingoita eläintä huvikseen tai piittaamattomuuttaan, eikä edes vain omaksi itsekkääksi hyödykseen.
Jos joku juttu koe-eläinlaissa ihmetyttää, käykääpä finlexissä katsomassa, mikä todella on sallittua ja mikä ei. MM-ministeriön sivuiltakin löytyy jotain, olisiko peräti uuden lain luonnos siellä? Kirhastosta löytyy kirjallisuutta (ainakin yliopistonkirjastosta), samoin terkon nettipalvelusta. Kannattaa ihan tosi ottaa selvää asioista ennen kuin hermostuu, muutoin menee kovin helposti moiseen lankaan,
Nimin. tutkija ja koiranomistaja, koe-eläintallilla päivittäin vieraileva...