Suljen silmäni, en enää tahdo katsoa
Kasvojasi jotka vikisevät omiansa
En tahdo enää kuunella sanoja
Jotka myrkyttävät minun sieluani
Tahdon vain ainoastaan hiljentää sinut
Siksi minä lyön sinua
Lyön, aina uudestaan
En kuule enää sinun rukoiluasi
En näe enää sinun kyyneliäsi
Punainen usva on peittänyt minut alleen
Lyön vain
Jokaista iskua seuraa aina toinen
Tiedäthän sen
Isken sinua koska en voi itseäni
Lyön kuin toivoen sen helpottavan
Omaa piinattua oloani
Omaa piinattua sieluani
Enkä osaa olla edes pahoillani
--
Se vain pulppusi mieleen. En oikeasti kannata väkivaltaa.
Kasvojasi jotka vikisevät omiansa
En tahdo enää kuunella sanoja
Jotka myrkyttävät minun sieluani
Tahdon vain ainoastaan hiljentää sinut
Siksi minä lyön sinua
Lyön, aina uudestaan
En kuule enää sinun rukoiluasi
En näe enää sinun kyyneliäsi
Punainen usva on peittänyt minut alleen
Lyön vain
Jokaista iskua seuraa aina toinen
Tiedäthän sen
Isken sinua koska en voi itseäni
Lyön kuin toivoen sen helpottavan
Omaa piinattua oloani
Omaa piinattua sieluani
Enkä osaa olla edes pahoillani
--
Se vain pulppusi mieleen. En oikeasti kannata väkivaltaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Toi on todella hyvä, oikeesti!!
tavallinen keskinkertainen räpellys
Et varmaan itse ole koskaan avannut sanaista arkkuasi? Epäilen ainakin vahvasti. Siihen voi olla monia syitä;
a) ilmaiset itseäsi jotenkin muuten
b) et ole koskaan tuntenut vastaavaa, ts. ollut todella tykästynyt johonkin toiseen ihmiseen ja tuntenut hänen läsnäolon niin sietämättömäksi, että olisit tuntenut vastaavaa. Sietämättömyys saattaa johtua lapsuuden aikaisesta kiintymyssuhteesta, jolloin on tuntenut mustasukkaisuutta esim. kun isä ja äiti välittääkin toisistaan ja kun itse huomaa, ettet olekaan kaikkivoipainen.
c) otit tämän konkreettisesti. Olet ehkä tavannut lähipiirissä ihmisiä, jotka ovat oikeasti käyttäytyneet väkivaltaisesti ja et voi missään muodossa hyväksyä sitä. Tunnut ärtymystä tai ainakin jonkin asteista kiukkua heitä kohtaa ja/tai he ovat satuttaneet sinulle tärkeää ihmistä, ja sen vuoksi tekeydyt tavallaan omaan kuoreesi. Et siis halua hyväksyä runon sisältöä.
d) ei sen kummenpaa selitystää päällisin puolin. Tulipa vain kommentoitua.
Hmm.. Oikeassa..?
Otin tuon viestin ja kommentoin aina väliin. *selvittelee kurkkuaan* No niin..
"Et varmaan itse ole koskaan avannut sanaista arkkuasi? Epäilen ainakin vahvasti. Siihen voi olla monia syitä;"
Kirjoitettuja tarinoita ja runoja yhteensä lähelle 20
"a) ilmaiset itseäsi jotenkin muuten"
Kirjoittaminen on elämä.
"b) et ole koskaan tuntenut vastaavaa, ts. ollut todella tykästynyt johonkin toiseen ihmiseen ja tuntenut hänen läsnäolon niin sietämättömäksi, että olisit tuntenut vastaavaa. Sietämättömyys saattaa johtua lapsuuden aikaisesta kiintymyssuhteesta, jolloin on tuntenut mustasukkaisuutta esim. kun isä ja äiti välittääkin toisistaan ja kun itse huomaa, ettet olekaan kaikkivoipainen."
Vanhemmat eros, ajasta sitä ennen en muista mitään. Kaikkivoipaisuuden vajavaisuus tuli esille ekalla luokalla kun alettiin koulukiusaamaan.
"c) otit tämän konkreettisesti. Olet ehkä tavannut lähipiirissä ihmisiä, jotka ovat oikeasti käyttäytyneet väkivaltaisesti ja et voi missään muodossa hyväksyä sitä. Tunnut ärtymystä tai ainakin jonkin asteista kiukkua heitä kohtaa ja/tai he ovat satuttaneet sinulle tärkeää ihmistä, ja sen vuoksi tekeydyt tavallaan omaan kuoreesi. Et siis halua hyväksyä runon sisältöä."
Eräs mulle läheinen ihminen ei aina ymmärrä että mua sattuu kun mua lyödään, enkä pysty lyömään takaisin koska välitän siitä. Väkivaltaisuuteen taipuvaisella ex-poikaystävällä voi olla osansa.
"d) ei sen kummenpaa selitystää päällisin puolin. Tulipa vain kommentoitua."
Tuota en ymmärtänyt, onko väliksi.
Kiitos kommenteista, muistelen niitä kun seuraavan kerran yritän kirjoittaa jotain.
Olet ehkä kokenut noin henkisellä tasolla? Sitä tuskaa, joka ilmenee rakkaan ihmisen ja sinun välillä. Itse tunnen samoin. Voisin kuvata ´iskuja´ ns. ärtymykseksi, jonkinlaiseski viahmielisyydeksi sisälläni. En kohdista sitä mihinkään ulkoiseen.
Viha teemana on aina hyvä mulle. Sokeapisteeni eli alue, jonka ilmaisua olen vähiten harjoittanut on juuri tuo viha. Lapsuudessa sen ilmaimsemienn on minulta tyrehdytetty ja paheenani on kantaa asioita sisälläni. Tosin puhun kyllä niistä, mutta en ´sen kohteen´ kanssa vaan välillisesti ystävän. Nyt olen vihdoin edes hiukan oppinut sanomaan välittämälleni ihmiselle asioista suoraan ja niiden oikeilla nimillä, kiertelemättä. Kaikki tai ei mitään -periaatteella. :)
Lycka till kaikille löytämään heikkoudet ja voimia niidne paikkaamisessa. Mä oon oikeasti ihan hiton ylpeä itsestäni, kun osaan puhua! Se tuottaa suurta mielihyvää, kun avaaa sisinpänsä.
Oli miten oli, tuo runosi kuvasti oloani ja siksi se oli välitön kohdallani. Hienoa!
Lisää..? :)