Yllätysvierailut, väsytkö joskus?

Noo.

väänneltäväkseen.Mun muutamien kymmenien vuosien seurailun tulos on. Vain iki harvoin kukaan tulee ihan vaan jutteleen. Niitä on joitakin, mutta ei paljoa. Mäkin käyn niilä juttelemassa-

Mutta sitten on tämä lestaati- ja potunviljeliä osasto- Ne tulee aina, joko kerjäämään, tekemään jotain petosta, tai sitten kyttäämään,, että saavat jotain mateiaalia metästysseuroissa, tavallisissa seuroissa, tahhi shellinpaarissa väänneltäväkseen.

Mutta juu, noin pääsäätsesti ketkä tunkee pöndellä mökille "kylään", on pääsääntöisesti perseestä. Muutama poikkeus on, mutta aika harvoin net tunkee kyläileen, käyvät joskus aina kuitenkin.

Aloituksessa kai viiattiin sukulaisiin. No ei mulla enää tunkemassa. Ilmoitin, mun maille ei lestaateilla ole mitään asiaa, eikä ovi aukea, jos lestaati oven takana. Helpotti elämää hyvin paljon.

=DW=

Harvoin tulee yllätysvieraita, pari naapuria poikkeaa silloin tällöin, pelkästään mukavaa että käyvät.
Lestaatteja eikä kerjääjiä käy koskaan, täällä päin asuu tavallisia, fiksuja ihmisiä.

En poikkea eikä poikkea.
Kaikki on aina sovittua.
Lapsuuden aikoihin tyyli oli ihan toinen.
Meille tupsahti väkeä ja joskus poikkesimme mökille mennessä sukulaisiin. Se oli piipahtamista.

Ei enää.
Sitähän välillä väsähtää muutoinkin.
Kerran vipannut työkaverilleni enkä meinanut saada rahoja takasin.
Kiitti, riitti sitäkin lajia.

Beng

Eipä piipahtele kukaan ilmoittamatta (tai kutsumatta). Varsinkaan nyt, kun alaovessa on koodi jonka tietää vain läheisimmät ystävät ja lähisuku tietenkin. He ovat aina tervetulleita.

Ennen kotona maalla lähinaapureita kävi silloin tällöin. Aina kahvit keitettiin haastelun lomassa. Kotini oli sen verran sivussa, että harvoin sinne ns. tien oikaisijoita sattui. Joskus sota-aikaan oli tuvan lattialle ilmestynyt pari sotamiestä nukkumaan. Kävellenhän silloin matkat tehtiin, eivät he rintamakarkureita olleet. Kotiinsa lomille menossa tai tulossa. Eivät turhaan talon väkeä herättäneet.

En pidä yllätysvieraista.
Ei niitä nykyisin käy, olen saanut sellaisen maineen että viihdyn omissa oloissani.
Itse en kyläile ikinä, paitsi pakolliset sukujuhlat, niistäkin lähden mahdollisimman nopeasti pois.
Puhutaan paljon kuinka vaikeaa, jopa sairastuttavaa yksinäisyys on. Minulle se on ylellisyyttä josta pidän kiinni niin kauan kuin henki pihisee.
On joutunut olemaan liikaakin ihmisten kanssa työikäisenä. Eläkkeelle päästyäni karsin kaikki häiriötekijät pois.
Tulen toimeen lähes kaikkien kanssa, en ole riidanhaluinen.
Kun liikun kylillä ja näen tuttavia niin jään joskus juttelemaan. Heistä moni ihmettelee kuinka iloinen ja elämänhaluinen olen. Miksi en olisi, minulla on kaikki juuri kuten olen aina halunnut.

mua kyrsii ne vieraat jotka kutsuu itse itsensä, heille pitää rillata käyttää terasilla ja taas grillata. Helvetta makoilevat sohvalla ja kehuvat itseään, ja lapsiaan, kun meikämanni painaa safkaa hiki päässä
njjj

Eipä nykyään käy, sovitaan vähintään tekstarilla t. puhelimitse. Paitsi poika voi tulla muttei hän ole vieras. Toinen poika ei tule yllättäin vaan sekin sovitaan, ettei tule turhaa reissua.

Lapsuudessa oli toisin, eipä ollut luurejakaan, joilla kilauttaa. Isän kuoltua varsinkin miesvieraat lopettivat käymisen. Ja nyt tuo vanha polvi on poissa, mitä nyt yksi sinnittelee, muttei ajele enää hänkään.

Meillä piipahti yks ilta huntupäinen nainen ja pari kakaraa omenavarkaisiin vaikka istuttiin parvekkeella , O Tempora, O Mores :(
(Per-kel)

Mikäs sen mukavampaa kun "yllätys vieraat".
Etkäteensovitulle pitää aina jonkun verran siivota ja laittaa, ne on myös pitempiaikaisia.
Aina sitä sen verran on, että kahvi voi tarjota, ja suolaista ja makeaa lisukkeeksi, jos ruoka-aika, niin ei muuta kun pottukattila levylle ja silliprkki pöytään.
Yllätysvierailunkeston määrää virtsarakon tilavuus, miehet kun ei pruukkaa kysellä, "missä täällä vessa on". Naisilla se vessassakäynti on ennen autoon noustessa ja heti auton pysähtyessä.
Kyllä minulle on yllätysvieraat tervetulleita, ne kun on tutumpia ja asuvat lähellä.

En tykkää vierailuista ollenkaan, en kutsua enkä itse mennä. Yksi ystävä piipahtaa kun pyöräilee usein tuosta ohi, hän on mukava, tarjoan kahvit jos haluaa tai sitten ei, voidaan vain rupatella hetken. Tai lähtee ovelta takaisin, jos olen itse lähdössä. Yökylässä ei ole vuosiin käynyt kuin lapsenlapset.
Olen kyllä oikein seurallinen, mutta kohtaan ihmiset matkoilla (suosin porukkamatkoja), tapahtumissa, turuilla ja toreilla jäädään joskus pitkäksikin aikaa juttelemaan.

En sitten yhtään tykkää yllätysvieraista, en mökillä enkä kotona. Vierailut pitää aina sopia ja kysyä isäntäväeltä sopiiko. MInusta on todella itsekästä kuvitella, että meille voi tupsahtaa milloin vain esim. tykkäämme rakastella viikonloppuisin päiväsaikaan joten näin teemme ja jos vieraita tulla tupsahtaisi (asumme omakotitalossa) emme todellakaan haluaisi tällaista sessiota keskeyttää. MInulla on tapana ottaa nokoset töiden jälkeen ja jos yllärivieraita tulee ja olen nokosilla, nukun hyvällä omalla tunnollla enkä tosiaan pomppaa vieraita kestitsemään.

Jos tulee yllätyksenä, saa varautua siihen, ettei aika ole sopiva ja "talo elää tavallaan"

Pikkasen lisää.

Ite joskus sattunut tupsahtamaan piipahduksellä jonnekin väärään aikaan yllättäen. Joskus se niinkuin annettu huomata, mutta parempi, kun joskus sanottu, että ei nyt.

Kyllähän sitä pääsääntöisesti koittaa soitella ja sopia visiittinsä etukäteen. Kaikila tutuimilla olleet kiireuotensa ja jokainen tajuaa, että joskus vaan oi olla, ei yksinkertaisesti ole aikaa yllätysvieraisiin.

Mua täällä pöndellä tympii noit idiootit, jotka väkisellä koittaa tunkea "kylään". Alussa kirjoituksessani mainitsinkin, jotkut käy ihan pyyteettömästi, eipä siinä mitää pahaa sanottavaa, ihan kivaa. Mutta nois stanan idiootit, jotka vaan tunkee. Nillä aina jotain taka-ajatusta ja net käy hermoon. Hah, yks sukulainen monta vuotta koitti tunkea ja vänkytti, kun kerroin, että ei audienssia. Lopulta kai se jotenkin tajusi, kun ilmoitin, että lestaateilla ei ole mitään asiaa mun maille. Se oli kai lähinnä tiedustelureissua tekemässä ja perintöjen perässä.

Nuorempana, agraaliyhteiskunnan aikaan kylästely oli jotenkin selkeenpää. Kaikki tiesi, milloin on navetta.aika ja milloin kirkonmenot, silloin ei kylästelty. Mutta vaikkapa sunnuntai-iltapäivänä ihan ok. Lisäks aikanaan, kun ei ollut nettejä, kännyköitä, ei edes lankapuhelimia se oli kyllä tietenkin juoruamista, mutta sillä tavalla vaihdettiin informaatiota ja pystyi vaihtamaan ajatuksia kaikenlaisista asioista. Se oli siis kakspuolista, sekä isäntäväelle, että vieraille.

Nykyisin mua just nyppii toi tarkoitushakuisuus noiss kylästelemään tunkevissa. Mä en saa niistä itelleni, kuin jotain vaivaa, vaikkapa kahvinkeiton muodossa. Mutta net sitten hakee selkeetä hyötyä, tai sitten seuroihin juoruamisen aiheita.

Näin ihan ok. Tutut tuntee, muista ei väliä. Käy siis yllätysvieraitakin, mutta net sitten jo enenpi tuttuja. Muut enenpi eitervetulleita.

=DW=

Tänään piipahti luonani tsekkiläinen rouva joka kauppasi askartelutuotteitaan -olisiko kenties katolilainen kun töissämukana enkel- ja maria ja jeesus- aiheita . Ostin parikranssia häneltä - ei vaikuttanut miltään jengiläiseltä eikä rääkännyt mua sen pahemmin.

En tykkää yllättäen pötkähtävistä vieraista.
Tietävät sen ja soittavat ja kysyvät, että mites olis, voiskos tulla käymään.
Joskus voi, joskus ei.

Veljeäni ja hänen vaimoaan en laske vieraiksi.
Eilen vetäsin pestyjen märkien hiusten ympäriltä pyyhkeen ja vein sen parvekkeen kaiteelle kuivumaan.
Oikein säikähdys läsähti päälleni, kun suoraan pyyheliinan tälläyspaikan alapuolella seisoi mies kännykkä kourassa.
Säikähdys lähti lipettiin, kun huomasin miehen olevan veljeni. Hän oli juuri soittamassa minulle, että tuuhan ulos. Hän oli porhaltanut suoraan takaterassille luullen, että minä oon sielä kahvia kittaamassa. Sen verran aamuvaraha aika oli. Suihkuun meno oli syy, etten silloin sitä kahvia ollut kittaamassa.

Veljeni yllätysputkahdus oli tosi mieleinen, koska hän oli kauppareissullaan ostanut minulle(kin) siskonmakkarapaketin. Tiesi, että tykkään niistä.

Ihmettelin, että mitä heevettiä sä nyt mulle tämmöstä tulit tuomaan, niin hän sanoi sen olevan pakastimeni laatikon lainasta.
Höperö veli. Mulla on yli-iso pakastin, johon ystävänikin tuo marjojaan ja tänä vuonna veli toi mansikoita 5 kiloa. Olivat aikoneet ostaa pienen pakastimen ennestään pienen pakastimen lisäksi, mutta minä sanoin, että Hui-Hai mitä turhaan, tuokaa mun pakastimeen.

Veljeni on semmonen, että aina mukamas pitäisi joka avusta maksaa. Minun mielestäni voi autella ilman mitään "palkintoa".

Saareen ei kukaan tule yllätyksenä, kun ei ole autotietä perille. Luoja kiitos. Saari on meille vaasalaisille pyhä paikka ja sinne ei kutsumatta tulla.

Heikunkeikku

Emme mene yllättäen kenenkään kotiin, enkä pidä yllätysvieraista. Sitä sanotaan
KOTIRAUHAKSI.
Heitä ei myöskään käy. Kyllä kutsumme ystäviä ja silloin tarjotaan parasta. Koskaan en itse kysy voimme tulla teille, , vaan ensin esitän ,että tusivatko he meille

Mieluummin yllättäen rennosti kuin etukäteen sovittu audienssi.
Talo elää tavallaan ja vieraat sopeutuvat siihen. Toki otamme huomioon vieraat mutta emme harrasta mitään hyysäämistä.

Pitkiin aikoihin emme ole menneet mihinkään yllättäen vaan menemme vain kutsuttuina. Muodollista ja jäykkää!
Kutsut kesämökeille ovat eri asia. Meillä on aina omat makuupussit vaikka niissä on poikkeuksitta omat vuodepaikkansa.
Viemme ruokaa ja juomia vähintään oman kulutuksemme verran ja lisäksi tuliaiset.
Jos näyttää olevan jotain keskeneräistä puuhaa niin kysyn josko tekisimme sitä yhdessä tai valmiiksi.

Vierailut kaupunkiasuntoihin ovat jääneet pelkiksi merkkipäiväkeikoiksi.

Mikä onkaan mukavampaa kuin tarjota talon antimia pihalle porhaltavalle mustalaisköörille:-)

joskus omakotialueilla liikkuu ulkomaalaistaustaisia kaupustelijoita - ihan aina ei tiedä - millä asioilla liikkuvat - joillakin ihmisillä aina piinaava rahapula esm opiskelijat tai etsiikö esm asuntoja alueelta - vaikkapa työpaikan toivossa -ei tietoa . katolisen seurakunnan ihmisiä - siinä missä jehovalaisia on aiemminkin vieraillu kodissani - joskus väsyn ihmisiin - johtuu varmaaan omasta sairastelusta ja vammoista.

Romanit kiertelee ympäri Suomea ihmisiä huijaamassa,
mukamas myyvät jotain tms, pyydetään lasi vettä ja sitten luikahdetaan sisään varastamaan. Monenlaisia huijauksia on. Pankkitilinumeroita, koodeja jne.
Jostain uutisista netissä luin, että lähes kaikki rikokset on romanien tekemiä,
onko ne sitten kotimaisia vai kerjäläisromanejakin seassa, ei kerrottu.
Ulkomaalaistaustaista "kaupustelijaa" en päästäisi lähellekään
kotiani. Siitä yleensä köyhtyy. Viime viikolla yksi rouva köyhtyi 34000 euroa.

Semmosia yllätysvieraita voi tulla.

On onni asua kodissa jossa harvoin kukaan tulija pääsee yllättämään kun näen sohvalla tai ruokapöydän ääressä istuessani ikkunasta suoraan pihaan. Tulija taas ei helposti näe sisälle jos mulla ei ole valot päällä niin mun helppo livahtaa vaikka vessaan tai makkariin piiloon jos en halua ovea avata ja molemmista vielä pystyn näkemättä katsomaan työntääkö tulija nokkansa ikkunaan yrittäessään tiirata olenko kotona.
Kerran lahkolaiset pääsi yllättämään kun olin makkarissa ompelemassa, pimennysverhot aina kiinni enkä huomannut verhon raosta tarkistaa tilannetta ennen kuin menin avaamaan ovea. Toista kertaa eivät yllätä :)

Meillä on ollut vieraita ainakin 8 kertaa tänä kesänä. Joku nuori taas tupsahtaa milloin vain ilmoittamatta. Hänen ongelmansa on puute kavereista, alituinen rahapula, joten rahaa hakee sen lisäksi mitä satasia saa siirtoina, eräs aihe on puheenaihetta toiseen paikkaan sitten.
Minä en enää vanhana välittäisi. Olen väsynyt.

https://www.savonsanomat.fi/iisalmensanomat/mielipide/paakirjoitukset/Viikon-Mullikka-Voisiko-elämyskeskus-näyttää-tältä/1421719

Tämä olisi oiva paikka alituiseen toisten vieraiksi tuleville!

Yllätysvieraista pääsee, kun muuttaa kaupunkiin kerrostaloon. Meillä on ulko-ovi aina lukossa, eikä sitä avata kuin sellaisille tulijoille, joista on sovittu etukäteen. Joskus tosin joku naapuri saattaa avata talon oven meidän puolestamme, mutta silloin kurkkaamme ovisilmästä ennen kuin avaamme asunnon oven.

Mökillä ei enää pistäydy kuin yksi mökkinaapuri, eikä hänkään silloin, jos pihatien puomi on kiinni. Se on merkki siitä, että ei joko olla paikalla, tai jos ollaan, ei haluta vieraita.