Minne lähettää itsetehdyt sanoitukset (osa2) ...

Anonyymi

Tuo "Minne lähettää itsetehdyt sanoitukset" oli varmaan parhaimpia keskusteluketjuja (jossakin vaiheessa) mitä yleensä on ollut.

Siksi toivon sille jatkoa ja yleensäkin lyyrikkojen alkuja ja arvosteluja tänne näin.
Mutta kaikkia sävyjä EN sen 1 - ketjun lopusta toivo, mm.persoonaankäyviäarvosteluja tai turhia alapääjuttuja.

Muuten toivon tähän parempaa alkua, kertovuutta, ja ehkä (ainakin) joidenkin 1 - ketjuun kirjoittaneitten paluuta, no kaikki kerrotaan myöhemmin syksyllä ja talvella...

3

<50

    Vastaukset

    • Sen verran taas kirjoituskärpänen puri, että tännekin piti jotain pistää. Ehkä vielä keskustelut alkaa täälläkin viritä jollakin tavalla.
      Vähän tai kovin iskelmäinenhän siitä tuli, mutta aika kiintoisa(mielestäni), toivottavasti ei liian monimutkainen :

      "Valossa varjojen"

      valossa varjojen
      käy asfaltille hiipien
      kuin tumma vain
      ja pitää saan vain hetken omanain
      eikä aikaa suo
      vaan pakko palata on takaisin ja luo
      ja jossain kyynel putoaa
      ja täyttyy lupaus, joka mua kerran lohduttaa

      eilinen jäi silloin kerran taakseni niin
      ja jokin etäinen vain laulu jossain vaikertaa
      ja jos käy tiemme kylmä niin
      ja ehkä että päättyisikin kyyneliin
      tai ehkä kerran vaan vielä ajatuksiin sinisiin
      johdattaisi luokse rakkaan sittenkin niin

      on hetken haave vain nyt purppuraa
      ja koska sua en mä mielestäni koskaan saa
      tuntuu tuo utu vain kuin varjo kyräilevän niin
      on jotain niin haurasta ja johtaa haaveisiin
      tai niiden luo, mutta ei mulle unohdusta, lohtuakaan koskaan suo

      valossa varjojen
      käy asfaltille hiipien
      kuin tumma vain
      ja pitää saan vain hetken omanain
      eikä aikaa suo
      vaan pakko palata on takaisin ja luo
      ja jossain kyynel putoaa
      ja täyttyy lupaus, joka mua kerran lohduttaa

      uni vain, on se yhä hämärä ja utuinen
      vaan ehkä siksi kaikineensa mahdollistaisikin sen
      ja kaikki vielä kerran päättyisikin onnehen
      tai me joskus ongelmamme eilisien ratkoen
      päättyisi viimein aika tuo
      jos se meille kerran vielä sen vaihtoehdon suo

      täytyisipä aika kerran taas niin
      ja valintojamme voisimme muuttaa eilisiin
      mutta ei se aina niin vain suo
      vaan aina eteen uusia vain elämä valintoja tuo

      valossa varjojen
      käy asfaltille hiipien
      kuin tumma vain
      ja pitää saan vain hetken omanain
      eikä aikaa suo
      vaan pakko palata on takaisin ja luo
      ja jossain kyynel putoaa
      ja täyttyy lupaus, joka mua kerran lohduttaa

      jossain yhä varjoissa pilkistää
      ja vaikka ei kaikki haaveet toteudu, niin aina toivo jää
      ja uudet valintamme niin, jos vain uskomme taas tunteisiin
      sillä tuo tumma hehku vain, on se läsnä ain
      jotain siis sen salaperäisyyden takaa siltä hain
      jostain taas kirkkauden ja ehkä ajaton, on lämpö jokin sidottuna siihen niin
      yhtyy unelmamme yhä nyt ja aina meidän todellisuuteen, haaveisiin ...

      Lyriikka: "Soini Kannelmoinen"

    • 25.3.-20

      "Vain kotka lentää aamuaurinkoon"

      vain kotka lentää aamuaurinkoon
      sen tiesin mä kotona jo oon
      ei palata voi kuin kerran vaan
      ja unelmiaan käyttää, rakastaa

      eivät kaikki tiet vie koskaan onneen niin
      vaikka luulin, kerran meille luvattiin
      on ruska vain, ja raukeus,
      kuin tienä taas kerran aukeaa
      miten elämässä nähdä sain
      on se kerran muisto vaan

      puro siellä solisee, ja sykkii hiljaisuus
      on muisto kuin kuvajaisena,
      ja henkiin herää uus
      on jäinen maa, kuin tavallaan
      tuon muiston kuvastin
      en unelmoinut, haaveillut,
      kun tuon kotkan, ylvään huomasin

      vain kotka lentää aamuaurinkoon
      sen tiesin mä kotona jo oon
      ei palata voi kuin kerran vaan
      ja unelmiaan käyttää, rakastaa

      kerran herää jokainen kai aamun kirkkauteen
      kuvaa raikkaan veden katselee,
      ja tuo puro solisee
      on virta kuin ajatus
      ja hiljaisuus täynnä sanoja niin
      ei muualla kuin unelmissaan voi palatakaan takaisin

      hetki tuo kuin liito vain
      ja lentää siivin aamuaurinkoon
      ymmärtää merkitykset elämän
      ja kuin puro koskeksi muuttukoon

      vain kotka lentää aamuaurinkoon
      sen tiesin mä kotona jo oon
      ei palata voi kuin kerran vaan
      ja unelmiaan käyttää, rakastaa
      ei palata voi kuin kerran vaan
      ja unelmiaan käyttää, rakastaa ...

      lyriikka : "Keino Sonelmo"

    • 25.3.-20
      "Särkyneenä sydänkin"

      ja särkyyneenä sydänkin
      on onnessa hiljaisuus
      kun haavan teit,
      jotain pois sä veit,
      ei kai koskaan takaisin se tuu

      hiljaa yössä kaipaavan
      kai kuulee laulun vaan
      kuin uni harmaa kulkee
      ja sydäntä vaan lohduttaa

      on hetki niinkuin aave tai
      jokin särkynyttä lie
      kuin yksin kulkee kohti kaukaiseen
      se kai hetken lohduttaa

      mutta aava tumma lie
      ja yössä hulmuaa
      kuin tuuli kantaa mukanaan
      ja sydäntä särkynyttä lohduttaa

      ja särkyyneenä sydänkin
      on onnessa hiljaisuus
      kun haavan teit,
      jotain pois sä veit,
      ei kai koskaan takaisin se tuu

      on aave niinkuin kosketus
      se muisto joka jää
      kun ei koskaan enää voi
      ja ehkä joskus vielä muisto lämmittää

      mutta hiljaa sittenkin
      vain se muisto paranee
      ja aaveet lipuu muistoihin
      kuin kosketuksiin eilisiin

      ja särkyyneenä sydänkin
      on onnessa hiljaisuus
      kun haavan teit,
      jotain pois sä veit,
      ei kai koskaan takaisin se tuu
      kun haavan teit,
      jotain pois sä veit,
      ei kai koskaan takaisin se tuu

      lyriikka : "Keino Sonelmo"

    suomi24-logo

    Osallistu keskusteluun

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Torppa sairaalaan

      Kas kas..oliko ullatus, että taas tapahtuu..
      Kotimaiset julkkisjuorut
      86
      2209