Minne lähettää itsetehdyt sanoitukset (osa2) ...

Anonyymi

Tuo "Minne lähettää itsetehdyt sanoitukset" oli varmaan parhaimpia keskusteluketjuja (jossakin vaiheessa) mitä yleensä on ollut.

Siksi toivon sille jatkoa ja yleensäkin lyyrikkojen alkuja ja arvosteluja tänne näin.
Mutta kaikkia sävyjä EN sen 1 - ketjun lopusta toivo, mm.persoonaankäyviäarvosteluja tai turhia alapääjuttuja.

Muuten toivon tähän parempaa alkua, kertovuutta, ja ehkä (ainakin) joidenkin 1 - ketjuun kirjoittaneitten paluuta, no kaikki kerrotaan myöhemmin syksyllä ja talvella...

1

<50

Vastaukset

  • Sen verran taas kirjoituskärpänen puri, että tännekin piti jotain pistää. Ehkä vielä keskustelut alkaa täälläkin viritä jollakin tavalla.
    Vähän tai kovin iskelmäinenhän siitä tuli, mutta aika kiintoisa(mielestäni), toivottavasti ei liian monimutkainen :

    "Valossa varjojen"

    valossa varjojen
    käy asfaltille hiipien
    kuin tumma vain
    ja pitää saan vain hetken omanain
    eikä aikaa suo
    vaan pakko palata on takaisin ja luo
    ja jossain kyynel putoaa
    ja täyttyy lupaus, joka mua kerran lohduttaa

    eilinen jäi silloin kerran taakseni niin
    ja jokin etäinen vain laulu jossain vaikertaa
    ja jos käy tiemme kylmä niin
    ja ehkä että päättyisikin kyyneliin
    tai ehkä kerran vaan vielä ajatuksiin sinisiin
    johdattaisi luokse rakkaan sittenkin niin

    on hetken haave vain nyt purppuraa
    ja koska sua en mä mielestäni koskaan saa
    tuntuu tuo utu vain kuin varjo kyräilevän niin
    on jotain niin haurasta ja johtaa haaveisiin
    tai niiden luo, mutta ei mulle unohdusta, lohtuakaan koskaan suo

    valossa varjojen
    käy asfaltille hiipien
    kuin tumma vain
    ja pitää saan vain hetken omanain
    eikä aikaa suo
    vaan pakko palata on takaisin ja luo
    ja jossain kyynel putoaa
    ja täyttyy lupaus, joka mua kerran lohduttaa

    uni vain, on se yhä hämärä ja utuinen
    vaan ehkä siksi kaikineensa mahdollistaisikin sen
    ja kaikki vielä kerran päättyisikin onnehen
    tai me joskus ongelmamme eilisien ratkoen
    päättyisi viimein aika tuo
    jos se meille kerran vielä sen vaihtoehdon suo

    täytyisipä aika kerran taas niin
    ja valintojamme voisimme muuttaa eilisiin
    mutta ei se aina niin vain suo
    vaan aina eteen uusia vain elämä valintoja tuo

    valossa varjojen
    käy asfaltille hiipien
    kuin tumma vain
    ja pitää saan vain hetken omanain
    eikä aikaa suo
    vaan pakko palata on takaisin ja luo
    ja jossain kyynel putoaa
    ja täyttyy lupaus, joka mua kerran lohduttaa

    jossain yhä varjoissa pilkistää
    ja vaikka ei kaikki haaveet toteudu, niin aina toivo jää
    ja uudet valintamme niin, jos vain uskomme taas tunteisiin
    sillä tuo tumma hehku vain, on se läsnä ain
    jotain siis sen salaperäisyyden takaa siltä hain
    jostain taas kirkkauden ja ehkä ajaton, on lämpö jokin sidottuna siihen niin
    yhtyy unelmamme yhä nyt ja aina meidän todellisuuteen, haaveisiin ...

    Lyriikka: "Soini Kannelmoinen"

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.