Minne lähettää itsetehdyt sanoitukset (osa2) ...

Sen verran taas kirjoituskärpänen puri, että tännekin piti jotain pistää. Ehkä vielä keskustelut alkaa täälläkin viritä jollakin tavalla.
Vähän tai kovin iskelmäinenhän siitä tuli, mutta aika kiintoisa(mielestäni), toivottavasti ei liian monimutkainen :

"Valossa varjojen"

valossa varjojen
käy asfaltille hiipien
kuin tumma vain
ja pitää saan vain hetken omanain
eikä aikaa suo
vaan pakko palata on takaisin ja luo
ja jossain kyynel putoaa
ja täyttyy lupaus, joka mua kerran lohduttaa

eilinen jäi silloin kerran taakseni niin
ja jokin etäinen vain laulu jossain vaikertaa
ja jos käy tiemme kylmä niin
ja ehkä että päättyisikin kyyneliin
tai ehkä kerran vaan vielä ajatuksiin sinisiin
johdattaisi luokse rakkaan sittenkin niin

on hetken haave vain nyt purppuraa
ja koska sua en mä mielestäni koskaan saa
tuntuu tuo utu vain kuin varjo kyräilevän niin
on jotain niin haurasta ja johtaa haaveisiin
tai niiden luo, mutta ei mulle unohdusta, lohtuakaan koskaan suo

valossa varjojen
käy asfaltille hiipien
kuin tumma vain
ja pitää saan vain hetken omanain
eikä aikaa suo
vaan pakko palata on takaisin ja luo
ja jossain kyynel putoaa
ja täyttyy lupaus, joka mua kerran lohduttaa

uni vain, on se yhä hämärä ja utuinen
vaan ehkä siksi kaikineensa mahdollistaisikin sen
ja kaikki vielä kerran päättyisikin onnehen
tai me joskus ongelmamme eilisien ratkoen
päättyisi viimein aika tuo
jos se meille kerran vielä sen vaihtoehdon suo

täytyisipä aika kerran taas niin
ja valintojamme voisimme muuttaa eilisiin
mutta ei se aina niin vain suo
vaan aina eteen uusia vain elämä valintoja tuo

valossa varjojen
käy asfaltille hiipien
kuin tumma vain
ja pitää saan vain hetken omanain
eikä aikaa suo
vaan pakko palata on takaisin ja luo
ja jossain kyynel putoaa
ja täyttyy lupaus, joka mua kerran lohduttaa

jossain yhä varjoissa pilkistää
ja vaikka ei kaikki haaveet toteudu, niin aina toivo jää
ja uudet valintamme niin, jos vain uskomme taas tunteisiin
sillä tuo tumma hehku vain, on se läsnä ain
jotain siis sen salaperäisyyden takaa siltä hain
jostain taas kirkkauden ja ehkä ajaton, on lämpö jokin sidottuna siihen niin
yhtyy unelmamme yhä nyt ja aina meidän todellisuuteen, haaveisiin ...

Lyriikka: "Soini Kannelmoinen"