Minne lähettää itsetehdyt sanoitukset (osa2) ...

Sen verran taas kirjoituskärpänen puri, että tännekin piti jotain pistää. Ehkä vielä keskustelut alkaa täälläkin viritä jollakin tavalla.
Vähän tai kovin iskelmäinenhän siitä tuli, mutta aika kiintoisa(mielestäni), toivottavasti ei liian monimutkainen :

"Valossa varjojen"

valossa varjojen
käy asfaltille hiipien
kuin tumma vain
ja pitää saan vain hetken omanain
eikä aikaa suo
vaan pakko palata on takaisin ja luo
ja jossain kyynel putoaa
ja täyttyy lupaus, joka mua kerran lohduttaa

eilinen jäi silloin kerran taakseni niin
ja jokin etäinen vain laulu jossain vaikertaa
ja jos käy tiemme kylmä niin
ja ehkä että päättyisikin kyyneliin
tai ehkä kerran vaan vielä ajatuksiin sinisiin
johdattaisi luokse rakkaan sittenkin niin

on hetken haave vain nyt purppuraa
ja koska sua en mä mielestäni koskaan saa
tuntuu tuo utu vain kuin varjo kyräilevän niin
on jotain niin haurasta ja johtaa haaveisiin
tai niiden luo, mutta ei mulle unohdusta, lohtuakaan koskaan suo

valossa varjojen
käy asfaltille hiipien
kuin tumma vain
ja pitää saan vain hetken omanain
eikä aikaa suo
vaan pakko palata on takaisin ja luo
ja jossain kyynel putoaa
ja täyttyy lupaus, joka mua kerran lohduttaa

uni vain, on se yhä hämärä ja utuinen
vaan ehkä siksi kaikineensa mahdollistaisikin sen
ja kaikki vielä kerran päättyisikin onnehen
tai me joskus ongelmamme eilisien ratkoen
päättyisi viimein aika tuo
jos se meille kerran vielä sen vaihtoehdon suo

täytyisipä aika kerran taas niin
ja valintojamme voisimme muuttaa eilisiin
mutta ei se aina niin vain suo
vaan aina eteen uusia vain elämä valintoja tuo

valossa varjojen
käy asfaltille hiipien
kuin tumma vain
ja pitää saan vain hetken omanain
eikä aikaa suo
vaan pakko palata on takaisin ja luo
ja jossain kyynel putoaa
ja täyttyy lupaus, joka mua kerran lohduttaa

jossain yhä varjoissa pilkistää
ja vaikka ei kaikki haaveet toteudu, niin aina toivo jää
ja uudet valintamme niin, jos vain uskomme taas tunteisiin
sillä tuo tumma hehku vain, on se läsnä ain
jotain siis sen salaperäisyyden takaa siltä hain
jostain taas kirkkauden ja ehkä ajaton, on lämpö jokin sidottuna siihen niin
yhtyy unelmamme yhä nyt ja aina meidän todellisuuteen, haaveisiin ...

Lyriikka: "Soini Kannelmoinen"

25.3.-20

"Vain kotka lentää aamuaurinkoon"

vain kotka lentää aamuaurinkoon
sen tiesin mä kotona jo oon
ei palata voi kuin kerran vaan
ja unelmiaan käyttää, rakastaa

eivät kaikki tiet vie koskaan onneen niin
vaikka luulin, kerran meille luvattiin
on ruska vain, ja raukeus,
kuin tienä taas kerran aukeaa
miten elämässä nähdä sain
on se kerran muisto vaan

puro siellä solisee, ja sykkii hiljaisuus
on muisto kuin kuvajaisena,
ja henkiin herää uus
on jäinen maa, kuin tavallaan
tuon muiston kuvastin
en unelmoinut, haaveillut,
kun tuon kotkan, ylvään huomasin

vain kotka lentää aamuaurinkoon
sen tiesin mä kotona jo oon
ei palata voi kuin kerran vaan
ja unelmiaan käyttää, rakastaa

kerran herää jokainen kai aamun kirkkauteen
kuvaa raikkaan veden katselee,
ja tuo puro solisee
on virta kuin ajatus
ja hiljaisuus täynnä sanoja niin
ei muualla kuin unelmissaan voi palatakaan takaisin

hetki tuo kuin liito vain
ja lentää siivin aamuaurinkoon
ymmärtää merkitykset elämän
ja kuin puro koskeksi muuttukoon

vain kotka lentää aamuaurinkoon
sen tiesin mä kotona jo oon
ei palata voi kuin kerran vaan
ja unelmiaan käyttää, rakastaa
ei palata voi kuin kerran vaan
ja unelmiaan käyttää, rakastaa ...

lyriikka : "Keino Sonelmo"

25.3.-20
"Särkyneenä sydänkin"

ja särkyyneenä sydänkin
on onnessa hiljaisuus
kun haavan teit,
jotain pois sä veit,
ei kai koskaan takaisin se tuu

hiljaa yössä kaipaavan
kai kuulee laulun vaan
kuin uni harmaa kulkee
ja sydäntä vaan lohduttaa

on hetki niinkuin aave tai
jokin särkynyttä lie
kuin yksin kulkee kohti kaukaiseen
se kai hetken lohduttaa

mutta aava tumma lie
ja yössä hulmuaa
kuin tuuli kantaa mukanaan
ja sydäntä särkynyttä lohduttaa

ja särkyyneenä sydänkin
on onnessa hiljaisuus
kun haavan teit,
jotain pois sä veit,
ei kai koskaan takaisin se tuu

on aave niinkuin kosketus
se muisto joka jää
kun ei koskaan enää voi
ja ehkä joskus vielä muisto lämmittää

mutta hiljaa sittenkin
vain se muisto paranee
ja aaveet lipuu muistoihin
kuin kosketuksiin eilisiin

ja särkyyneenä sydänkin
on onnessa hiljaisuus
kun haavan teit,
jotain pois sä veit,
ei kai koskaan takaisin se tuu
kun haavan teit,
jotain pois sä veit,
ei kai koskaan takaisin se tuu

lyriikka : "Keino Sonelmo"