Tasavallan presidentti Tarja Halosen 21.2.2005 allekirjoittaman päätöksen A/8546/2005 mukaan Suomi näyttää elävän tällä hetkellä vakavissa poikkeusoloissa ja aseelliseen hyökkäykseen rinnastettavan todellisen uhkan alaisena.
Näissä vakavan uhkan oloissa tasavallan presidentti Tarja Halonen on määrännyt, mielestäni perusoikeuksia loukaten, että hänen päätökseensä A/8546/2005 "ei saa hakea muutosta valittamalla".
Perustuslaissa tarkoitettuna vakana uhkana ja aseelliseen hyökkäykseen rinnastettavana hyökkäyksenä Halonen on pitänyt pyyntöä saada hänen kansliansa arkistosta kopiot presidentti Mauno Koiviston 6.5.1992 järjestämän oikeuspoliittisen seminaarin asiakirjoista. Kyseiset asiakirjat ovat em. päätöksen A/8546/2005 mukaan "salassa pidettävät". Ja siis: "Tähän päätökseen ei saa -", perustuslain säädöksestä poiketen, "hakea muutosta valittamalla."
Perustuslain 2 luvun "Perusoikeudet" 21 §:n mukaan:
"Jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa. Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta TURVATAAN lailla."
Perustuslain ainoan poikkeussäädöksen, pykälän 23 "Perusoikeudet poikkeusoloissa" -mukaan:
"Perusoikeuksista voidaan säätää lailla sellaisia tilapäisiä poikkeuksia, jotka ovat välttämättömiä Suomeen kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen samoin kuin vakavuudeltaan aseelliseen hyökkäykseen lain mukaan rinnastettavien, kansakuntaa uhkaavien poikkeusolojen aikana, ja jotka ovat Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisia."
Halosen päätöksen perustelujen mukaan salassapitomääräyksellä ja valituskiellolla suojataan - niin todellakin, presidentin mukaan "suojataan" - presidentintoimen luottamuksellisuutta.
Poikkeustila ja aseelliseen hyökkäykseen rinnastettava todellinen uhka ei näyttäisi kohdistuvan Suomeen, vaan presidentintoimen luottamuksellisuuteen. Asiakirjojen salaamisella presidentti itse nakertaa kyseessä olevaa luottamusta, eikä vähiten siksi, että Koiviston järjestämällä seminaarilla on väitetty pyrityn vaikuttamaan riippumattomaan tuomioistuinlaitokseen pankkien toivomalla tavalla.
Presidentin päätöksestä on mahdollista kannella. Kaikki noin 10.000 lamavelkaista voisivat liittyä yhteiseen kanteluun.
Esko Kärkäs
Imatra
Näissä vakavan uhkan oloissa tasavallan presidentti Tarja Halonen on määrännyt, mielestäni perusoikeuksia loukaten, että hänen päätökseensä A/8546/2005 "ei saa hakea muutosta valittamalla".
Perustuslaissa tarkoitettuna vakana uhkana ja aseelliseen hyökkäykseen rinnastettavana hyökkäyksenä Halonen on pitänyt pyyntöä saada hänen kansliansa arkistosta kopiot presidentti Mauno Koiviston 6.5.1992 järjestämän oikeuspoliittisen seminaarin asiakirjoista. Kyseiset asiakirjat ovat em. päätöksen A/8546/2005 mukaan "salassa pidettävät". Ja siis: "Tähän päätökseen ei saa -", perustuslain säädöksestä poiketen, "hakea muutosta valittamalla."
Perustuslain 2 luvun "Perusoikeudet" 21 §:n mukaan:
"Jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa. Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta TURVATAAN lailla."
Perustuslain ainoan poikkeussäädöksen, pykälän 23 "Perusoikeudet poikkeusoloissa" -mukaan:
"Perusoikeuksista voidaan säätää lailla sellaisia tilapäisiä poikkeuksia, jotka ovat välttämättömiä Suomeen kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen samoin kuin vakavuudeltaan aseelliseen hyökkäykseen lain mukaan rinnastettavien, kansakuntaa uhkaavien poikkeusolojen aikana, ja jotka ovat Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisia."
Halosen päätöksen perustelujen mukaan salassapitomääräyksellä ja valituskiellolla suojataan - niin todellakin, presidentin mukaan "suojataan" - presidentintoimen luottamuksellisuutta.
Poikkeustila ja aseelliseen hyökkäykseen rinnastettava todellinen uhka ei näyttäisi kohdistuvan Suomeen, vaan presidentintoimen luottamuksellisuuteen. Asiakirjojen salaamisella presidentti itse nakertaa kyseessä olevaa luottamusta, eikä vähiten siksi, että Koiviston järjestämällä seminaarilla on väitetty pyrityn vaikuttamaan riippumattomaan tuomioistuinlaitokseen pankkien toivomalla tavalla.
Presidentin päätöksestä on mahdollista kannella. Kaikki noin 10.000 lamavelkaista voisivat liittyä yhteiseen kanteluun.
Esko Kärkäs
Imatra
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mikä intressi lamavelkaisilla olisi kannella tuosta presidentin päätöksestä. Kyseessä on kuitenkin vain asiakirjan luovutus,joka ei edes ole mikään päätösasiakirja tai vastaava vain pelkästään seminaariesitelmä.
Tosin alkaa vähän kiinnostaa mitä kummaa tuossa seminaarissa on voitu puhua niin että presidentti katsoi sen salaamisen arvoiseksi.
On epäiltävissä, että pankkimies, presidentti Mauno Koivisto painosti tuomioistuimia käsittelemään pankkeja hellävaroen lamavelkaoikeudenkäynneissä. On epäiltävissä, että tuhannet ns. velkaongelmaiset tässä maassa ovat jääneet vaille laillisia oikeuksiaan, eli pantu häviämään pankeille. Muutamat Koiviston seminaarissa mukana olleetkin ovat epäilleet tätä. Asiasta lisää:
http://www.promerit.net/nomenklatuura.nettikirja.html
Pakko kysyä että milläköhän konstin Koivisto olisi voinut painostaa tuomioistuinlaitosta tekemään jonkinsuuntaisia päätöksia.
Suoraan istuvien tuomareiden asemaan hän ei nyt ainakaan olisi voinut puuttua. Tuomarithan ovat käytännössä erottamattomia. Ylennyksien kautta hän ehkä olisi voinut vaikuttaa (presidenttihän nimittää tuomarit virkaansa), mutta niin suora painostus olisi varmaankin jo sinä aikana poikinut vuodon iltalehteen.
Jää ihan oikeasti ihmetyttämään millä hän olisi voinut painostaa tuomioistuimia. Kyse saattoi ehkä olla jonkin sortin presidentillisestä lobbaamisesta (jos teette näin niin se koituu yhteiskunnan parhaaksi) tuomioistuimia kohtaan mutta sitä ei kai voi painostukseksi sanoa.
En ota kantaa siihen mitä on puhuttu salaisissa seminaareissa ja kulissien takana, mutta sen muistan selvästi, että Mauno Koivisto tuona aikana ilmaisi täysin julkisesti ajatuksia, joiden mukaan hänen mielestään oli kielteistä ja Suomen talouselämää vahingoittavaa se, että poliisi tutki niin monen yhtiön asioita. Muistaakseni hänen lausunnoissaan paheksuttiin erityisesti sitä että tutkimukset kestävät kauan ja mitään tuloksia ei ole näkyvissä.
Mieleeni jäi myös, kun tuolloinen eduskunnan pankkivaltuusmiesten puheenjohtaja Pentti Mäkihakola eräässä televisiohaastattelussa sanoi:
"Ei pankkeja voi päästää konkurssiin".
(Ilme oli suunnilleen sama kuin eräällä Pravadan toimittajalla joka ilmoitti että "ei pravda erehdyksiä")
No, asiaan palatakseni, siis oletan, että taloustoimittajan kysymys perustui siihen, että joku pankki olisi ollut konkurssikypsä tai ainakin vaarassa tulla sellaiseksi lähitulevaisuudessa, mutta Mäkihakolan mielestä siis konkurssi olisi ollut etukäteen poissuljettu ratkaisu.
Maanmittarin epäilyksiin, tokko presidentti olisi voinut iltapäivälehdiltä salaa painostaa, olen taipuvainen yhtymään. Mutta näenkin koko prosessin sellaisena, että henkeen, jota Koivisto (entinen pankinjohtaja) ja Mäkihakola julkisuudessa edustivat, oli taipuvaisia yhtymään riittävän suuri määrä tuomareita, joten mitään näkyvää repeämää ei päässyt syntymään.
Oli sentään joitakin merkkejä, ja esmes Sulo Aittoniemellä ym, poliisitutkijoilla, joitten työ yksinkertaisesti keskeytettiin, saattaisi olla vieläkin yhtä ja toista kerrottavaa noista ajoista.
Keskustan kansanedustaja Petri Neittaanmäki on juuri tehnyt Pankki-Koiviston aikaa koskevan kirjallisen kysymyksen KK 119/2005.
Tässä otteita Neittaanmäen tekstistä:
"Pankkien pelastamiseksi uhrattiin 55 000 yritystä konkurssiin, lähes 20 prosenttia maamme kaikista yrityksistä. Varattomiksi jäi 200 000 omavelkaisen takauksen antajaa ja kahden asunnon loukkuun jäänyttä kansalaista. Vuosina 1991-1996 yli 2 000 entistä yrittäjää teki itsemurhan, ja lukuisat vammautuivat, kun yritys jäi puolitiehen.
Presidentti Mauno Koivisto piti presidentinlinnassa 6.5.1992 oikeuspoliittisen neuvonpidon, jonka jälkeen on jouduttu toteamaan, että velallisen on siitä lähtien ollut lähes mahdotonta voittaa pankki velkaoikeudenkäynneissä, kun on otettu oikeuden päätösten perusteluiksi entisen "tosiseikkojen nojalla" -lauseen tilalle "kokonaisarvioinnin perusteella"."
Siinä on kunnon kansan edustaja.