Sininen ja väkivaltainen yö

- Nämä rahat on kuumia ja likaisia, ukkeli sanoi.
Katselin rahoja. Ne olivat siisteissä pinoissa kuin suoraan painokoneesta tulleita.
- Ted tarkoittaa, että rahoja ei ole hankittu täysin laillisin keinoin, Kaj-Erik sanoi.
- Vai niin, sanoin ja mulkoilin Kaj-Erikiä joka hiveli mietteliäänä viiksiään.
- Sinähän olen lain ja oikeuden ystävä, Kaj-Erik kysyi.
- Ovat ne joskus olleet minunkin puolellani, vastasin ja siemailin mietteliäänä viskiä. 15 kesäisenä kloppina minua syytettiin väärin perustein mopedin varastamisesta, mutta rehtori kumosi syytteen myöhemmin.
- Laki ja oikeus ovat ylimpiä ystäviäni ja puolustan niitä myös kuolleen ruumiini yli, sanoin. Kunhan ne vain omat omia lakejani ja oikeuksiani, jatkoin hiljaa mielessäni ja kaadoin viskiä kolmeen lasiin.
Ukkeli ja Kaj-Erik nyökyttelivät tyytyväisinä.
- Etsimme kaltaistasi luotettavaa henkilöä, Ted sanoi. Olemme löytäneet etsimämme, hän jatkoi.
- Malja sille, Kaj-Erik sanoi ja kohotti viskilasiaan.

Kohtin maljan ja silmäilin setelisalkkua. Niillä rahoilla voisin viettää loppuelämäni jossain Tyynenmeren saarella ilolintujen ja tuliveden parissa. Se oli ollut unelmani jo pienestä pojasta asti. Tirautin kyyneleen ja aloitin maljapuheen:

- Niin, olette löytäneet etsimänne. Olen rehellisin ja luotettavin henkilö minkä tiedän. Ja puhun nyt todellakin niin totta kuin osaan. Näin asian koen.

Laitoin kämmen sydämelleni, joka pumppasikin jo kiivaasti. Mietin Tahitin tyttöjä ja kookospähkinän sisään kaadettua viskiä, joka paitsi maistui eksoottiselta oli myös hyvin ravinteikas juoma. Unelmani oli lähempänä ansaittua toteutumista kuin koskaan, joten tirautin pari kyyneltä lisää.

- Asia ei kuitenkaan ole aivan yksinkertainen. Tätä salkkua jahtaa ryhmä verikoiria, Ted sanoi ja kohotti toista kulmakarvaansa varsin mietteliäänä.

- Vai niin, sanoin. Ja jatkoin: asia on siinä tapauksessa äärimmäisen vakava. Olette hengenvaarassa, te hyvät ihmiset ja varsinkin teidän salkkunne.

Revolverini oli yleensä ladattuna työpöytäni kolmanneksi ylimmässä laatikossa. Tarkistin asian. Revolveri kiilteli laatikossa rulla täynnä pään räjäyttäviä panoksia. Otin revolverini esiin ja osoitin sillä vaaksan verran Tedin päälaen yli.

- Jos nyt pamauttaisin Tedin hengiltä, ja sen jälkeen Kaj-Erikin, niin mitäpä luulette, että kuinka kauaksi pääsisin salkun kanssa?

Lähtisin renkaat vinkuen ja tuota pikaa loikoilisin paratiisisaaren valkoisella hiekalla Tahitin tyttöjen tarjoillessa minulle viskiä kookospähkinästä sekä muita nautintoja, ajattelin. Suuntasin asetta Tedin silmien väliä kohti --- samassa Kaj-Erik aukaisi suunsa.

- Et pääsisi kovinkaan kauas, Kaj-Erik sanoi mietteliäänä.

Laskin aseeni. Halusin kuulla, mitä Kaj-Erikin tunnolla oli. Aavistin seitsemänneläni aistilla, että siitä voisi olla minulle hyötyä.

- Ensinnäkin, meitä varjostetaan koko ajan, joten jo ulko-ovella olisit luultavasti seulaksi ammuttu, Kaj-Erik sanoi ja jatkoi: jos pystyisit harhauttamaan verikoirat niin saisit perääsi myös valtion virkamiehet. Sinua epäiltäisiin kahdesta murhasta, mikä saattaisi vaikeuttaa loppuelämääsi mikäli haluat elää niin sanotussa vapaudessa.

Se oli hyvä huomio. Siemailin viskiä varsin mietteliäänä.

- Myös tulli on kiinnostunut tällaisista setelimääristä, Ted sanoi. Tässä on 800 000. Se on iso summa. Mutta jos onnistut auttamaan meitä, palkkiosi on oleva ruhtinaalliset 1 prosenttia, Ted sanoi.

Arvioni 16 miljoonasta oli heittänyt jonkin verran. Juttu alkoi vaikuttaa työltä. Mielessäni toivotin kaksikon hevon kuuseen. Siemailin viskiä mietteliäänä.

- Tarvitsen myös rahaa. Kukaan ei elä pelkillä prosenteilla, sanoin.

Ted hymyili ja katsahti Kaj-Erikiä, joka nyökytteli mietteliäänä.

- Hyvä on, Ted sanoi ja jatkoi: nostetaan palkkiosi kymmeneentuhanteen.

Nyt puhuttiin kieltä, jota ymmärsin. Se tarkoitti pölyistä huonetta, likaista työtä mutta useita pulloja viskiä.

- Sovitaan näin, sanoin. Ja kaadoin lisää viskiä kolmeen lasiin.

- Kiitos muuten demontriaatiosta, minkä osoitit revolverillasi, Ted sanoi ja jatkoi: ilman sitä emme tuntisi vaaran tunnetta, jossa olemme.

- Eipä kestä. Se oli täysin rutiinomainen toimenpide. Niin sanottua sokkiterapiaa, kuten me ammattikielessä sanomme, sanoin.

- Se auttoi todella paljon, Kaj-Erik sanoi.

Samassa rappukäytävästä alkoi kuulua rytinää ja ennen kuin aavistimmekaan, oli toimiston ovi potkittu auki,