Siskoparka
Silloin paistoi aurinko.
Ja pää oli tyhjää täynnä.
Hiekkalaatikon vierestä
kaivoin kastematoja
mudalla kuorrutettuun ämpäriin.
Mudan alta kuoriutui
auringon väri.
Kaivoin ämpärin puolilleen.
Ja onnesta mykkyräisenä
roikotin matoja vuorotellen.
Enkä välittänyt siitä
ettei tyttöjen kuulu
leikkiä kastemadoilla.
Kannoin ämpärin kotipihaan.
Ylpeänä saaliistani.
Ja syötin yhden madon
siskolleni.
Ja olin onnesta mykkyrässä.
Taisin jo tuolloin olla poikeava.
Silloin paistoi aurinko.
Ja pää oli tyhjää täynnä.
Hiekkalaatikon vierestä
kaivoin kastematoja
mudalla kuorrutettuun ämpäriin.
Mudan alta kuoriutui
auringon väri.
Kaivoin ämpärin puolilleen.
Ja onnesta mykkyräisenä
roikotin matoja vuorotellen.
Enkä välittänyt siitä
ettei tyttöjen kuulu
leikkiä kastemadoilla.
Kannoin ämpärin kotipihaan.
Ylpeänä saaliistani.
Ja syötin yhden madon
siskolleni.
Ja olin onnesta mykkyrässä.
Taisin jo tuolloin olla poikeava.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tämähän oli aivan loistava. Hymyilyttää, muistan ku itse pienenä kaivettiin kastematoja ja naapurinpojan kans väiteltiin miten niitä tulee säilyttää...silloin ei kukaan muistaakseni syönyt matoa.
Tykkäsin paljon
kiitos.. :)
Mukava runo. Voi lapsuusaikoja ihania. Sisko kylläkin pääsi karkuun, mutta sitä ei lasketa. Pieni särö runossa kuitenkin silmään pilkisti. Jokainen matopisneksiä tehnyt tietää, etteivät parhaimmat apajat todellakaan löydy hiekkalaatikon vierestä. Tuli vain mieleen.
Meillä oli oikeasti hiekkalaatikon toisesta päädystä hiekka vajonnut jonnekkin ja siellä oli multaa ja kastematoja :)