Elkkäs koira on nyt 6kk seropi narttu, painoa jo lähemmäs 30kg. Se on keksinyt uuden tavan saada tahtonsa läpi, kyljelleen veltoksi heittäytymisen. Tätä se herrastaa esim. puistosta lähdettäessä tai lenkillä kun ei halua mennä jonnekin.
Kyse ei siis ole väsymyksestä, vaan itsepäisyydestä. Ratkaisuna olen käynyt nostamassa koiran niskasta ylös, kun mikään käsky tai muu ei auta. Tätä nostelua ei kuitenkaan voi käyttää pidemmän päälle, koska jo nyt se alkaa olle raskasta.
Löytyykö neuvoja millä tuon saa tuosta nousemaan? Hylkäämistä olen käyttänyt, jos paikka on sen sallinut mutta koira ei tunnu ymmrtävän sitä rankaisuksi.
Kohta annan sille vanhantavan mukaan selkään, jos mikään muu ei ala tehota.
Kyse ei siis ole väsymyksestä, vaan itsepäisyydestä. Ratkaisuna olen käynyt nostamassa koiran niskasta ylös, kun mikään käsky tai muu ei auta. Tätä nostelua ei kuitenkaan voi käyttää pidemmän päälle, koska jo nyt se alkaa olle raskasta.
Löytyykö neuvoja millä tuon saa tuosta nousemaan? Hylkäämistä olen käyttänyt, jos paikka on sen sallinut mutta koira ei tunnu ymmrtävän sitä rankaisuksi.
Kohta annan sille vanhantavan mukaan selkään, jos mikään muu ei ala tehota.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tai kävele itse pois,jos voit tehdä ilman vaaraa autoista tms.kato tuleeko mukaan vai jääkö jos jää älä kiinnitä mitään huomiota jatka vaan matkaa.Ois hyvä tietty tehdä metsälenkillä pimeän jo tullessa vois alkaa pelottaa jäädä yksin.
Tämähän on juuri tuota hylkäämistä. Tässsä käy näin: Koira röhnöttää maassa kunnes olen noin kymmenen metrin päässä. Sitten nousee, kerää hihnansa maasta, tulee luokseni ja tarjoaa hihnaa minulle. (Koirassa on mm. noutajaa)
Piiloon menemistä olen ajatellut, mutta tuolla puistoissa ei juuri ole mitään paikkaa minne mennä, hyökkäisiköhän ensikerralla pää edellä hankeen.
Lisää neuvoja, koira on muuten erittäin kiltti ja tottelevainen tuon ikäiseksi.
Tätä se oli meilläkin kun tuo pyrre poika oli 5kk ja jatkui tuonne 8kk. Eli kontakti harjoituksia. Harjoittelet tätä makupala/(tai mikä palkkio on käytössä) nimi. Ihan aluksi kun koira heittäytyy maahan, menet vaikka ihan metrin päähän kyykkyyn selkä koiraan päin ja kutsut sitä. Kun koira tulee luokse annat ihan mielettömät kehut ja palkkion. Voit myös harjoitella tätä ihan muutenvaan eli ihan erilaisissa tilanteissa ja paikoissa. Kaikkein paras on jos saat koiran kiinnostumaan itsestäsi kun et edes kutsu sitä. Eli olet selkä koiraan päin kyykyssä tai seisten ja koira tulisi ihan itse katsomaan että mitä teet.
Meillä ainakin auttoi tämä, ja ei aikaakaan kun koiran edessä ei tarvinnut enää kyykistellä jne. Se kekkasi että mukaan on sittenkin ihan kiva lähteä, varsinkin jos ne harjoitukset ei lopu siihen, kotimatkallakin kannattaa aina muistaa harjoitella erinäisiä liikkeitä, esim. seuraa, istu yms. Näin koirasta on mukavaa mennä myös kotiin, eihän kotiin meno saa tarkoittaa että kaikki hauskuus loppuu. =) Kaikki epämiellyttävät paikat täytyy erilaisilla konsteilla yrittää saada koiralle mieluisiksi.
Aika venkuloita nuo koirat joskus... =)
Se on jo hyvä merkki, että koirasi tulee perässä kun jätät sen. Ajattele sitä ehdottomasti positiivisena! Ole iloinen kun se tulee luoksesi, vaikka löntystäisi kuin hitaasti. Se tulee kuitenkin! Kehu ja palkitse leikillä (onko sillä joku lempilelu?) tai pienellä namin palalla.
Koiran luontaista uteliaisuutta voisit käyttää myös hyväksesi. Tee itsestäsi koiralle mielenkiintoinen. Namipaloja voi olla piilossa vaikka sukassasi, taskuissa, käsissä jne. Kun koira vainuaa ne, sano "Etsi!" ja kehu kun se löytää. Tätä samaa voit käyttää lenkillä ollessasi. Kutsu koiraasi nimeltä, juokse lujaa karkuun ja mene kyykkyyn odottamaan koiraasi. Kun se tulee, nyrkissäsi on nami jonka koira saa ilmaisemalla löytönsä.
Älä anna koiralle selkään, se vain koettelee sinua. Maltti on valttia, kokeile eri keinoja mutta älä näytä raivoasi koiralle. Se voi ymmärtää sen epävarmuutenasi ja kohottaa itseään arvoasteikossa ylemmäs.
Koirakoulu on hyvä paikka opetella hakemaan kontaktia ja ymmärtämään koiraa. Suosittelen pentukurssia!