Paranormaaleja kokemuksia

Viitaten aikaisempiin postaukseeni, tässä perin poikkeuksellisia tapahtumia omasta kokemusmaailmastani, joille saa halutessa etsiä luonnollisia selityksiä oikein luvan kanssa (lopussa esitetylle kokemukselle varsin todennäköinen selitys jo onkin). Toivottavasti esimerkkini rohkaisee myös muita kokijoita.

----------
Ovenkahva-kokemus

Havaitsin eräänä sunnuntai-aamuna (n. klo 9-10) toukokuussa 1996 työstäessäni vanhemmilleni ja siskolleni aamusapuskaa hätkähdyttävän ilmiön.

Tässä yhteydessä huomioni kiinnittyi ovenkahvaan, jonka huomasin siirtyvän lähes pohjaan ikään kuin joku olisi tulossa sisälle, mutta kuitenkin niin, että kahva palautui ylös vain käyden lähes pohjassa.

Päättelin ensin jonkun pilailevan oven takana, mutta kummastukseni kasvoi kun ovankahva teki toisen vastaavan liikesarjan ja päätin vilkaista avaimenreiän antaman näkymän avulla oven vastakkaiselle puolelle.

Vaikka olinkin ihmeissäni siitä, ettei pilailijaa kohtalaisen avarasta näkymästä huolimatta näkynyt, arvelin hänen huomioineen tämän ja operoivan sopivasti oven tasalla sivussa avaimenreiän antamasta näkymästä. Oven vastakkaisella puolella oli sisäeteinen, ja ovi avautui eteisen suuntaan. Sisäeteisestä noin kaksi metriä eteenpäin oli ulkoeteinen ja sisäeteisen sivussa oli yläkertaan johtavat rappuset. Sisäeteisen ja ulkoeteisen välinen ovi oli kiinni tapahtuman aikana.

Kun kahva aloitti saman liikesarjan kolmannen kerran, päätin yllättää pilailijan avaamalla oven äkkiseltään. Tällöin oven toisella puolella olevalla henkilöllä ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia päästä mihinkään, sillä suunnassa, johon ovi antoi avautuessaan välittömän näkymän, olivat ainoat reitit pois eteisestä. Oven tasossa oven avautumissuunnassa oli lisäksi WC, johon olisi nopeasti kenties ehtinyt, mikäli WC:n ovi olisi valmiiksi auki, koska avautuva ovi oli pienenaikaa näköesteenä sen suuntaan.

Riuhtaisin oven siis auki kesken ovenkahvan tekemän liikesarjan. Heti ensimmäiseksi oven auki riuhtaisemisen jälkeen siirryin nopeasti aavistuksen verran sisäeteisen puolelle, jotta saan suoran näkymän rappusiin. Vielä WC:n tarkistettuani avasin jo mainitun oven, joka vei varsinaiseen ulkoeteiseen. Lienee sanomattakin selvää, että ketään ei näkynyt eteisen puolella oven aukaisemisen jälkeen, eikä piiloutuminen olisi ollut tuossa tilanteessa mahdollista. Ainoa vaihtoehto olisi ollut jonkinlainen lankasysteemi, jonka avulla ovenkahvaa olisi voitu liikutella etäältä (ja keppostelija olisi täten kenties ehtinyt piiloutumaan ajoissa), mutta tällaisia lankasysteemejä ei tietenkään näkynyt. Ovenkahva ei voi ilman erityisiä mekanismeja ja energianlähdettä tehdä myöskään moisia liikkeitä itsekseen; kyseessä oli tietääkseni aivan tavallinen ovenkahva, jota ei oltu varustettu millään ajastimella tai kauko-ohjauksella toimivilla salamekanismeilla.

Mielenkiintoinen yksityiskohta oli, että täsmälleen samanaikaisesti kanssani ulkoeteiseen astui (ulko-oven puolelta) äitini, joka saapui juuri matkalta. Oven avautuminen oli myös ensimmäinen ääni (ellei tavallisia luonnonääniä lasketa), jonka kuulin tapahtuman jälkeen. Toisin sanoen, en myöskään kuullut kenenkään ryntäilevän pois paikalta, ettei jäisi verekseltään kiinni (vaikka henkilöstä olisi väistämättä syntynyt myös näköhavainto, koska paraskaan pikajuoksija ei kykene poistumaan murto-osa sekunnissa paikalta.

Käytännössä hän ja sisareni olivat ainoita henkilö, jotka olisivat voineet fysikaalisesti vaikuttaa kyseiseen ovenkahvaan, mikäli se olisi ollut muuten mahdollista. Vaikka olosuhteet olisivat olleet toiset ja moisen kepposen toteuttaminen olisi ollut mahdollistakin, äitini tai siskoni eivät kuitenkaan ole lainkaan taipuvaisia moiseen kepposteluun. Isäni oli keittiöstä seuraavassa huoneessa, josta ei olisi päässyt kulkemaan ohitseni ilman havaintoa tästä tapahtumasta, ellei sitten satu poistumaan ikkunan kautta.
----------

Ufokokemus

“Mitä tulee ufokokemuksiin voin kyllä kertoa julkisesti oman tapaukseni. Painotan, etten pidä sitä [tieteellisesti] mitenkään merkittävänä, lukuunottamatta luonnollisesti tiettyä vaikutusta omiin näkemyksiini.

Vanhempieni kanssa olen haarukoinut tapauksen syyskuun loppupuolelle 1987 (kyseessä oli viikonloppu), olin tuolloin täyttänyt kahdeksan vuotta. Havainnon on täytynyt tapahtua klo 21-22.30 välillä. Paikka oli Vehmaan Kiimkallion käytöstä poistunut rautatieasema, jota saatoimme käyttää tuolloin kesämökkinä.

Havaintoni alkoi reaktiolla johonkin määrittelemättömään ärsykkeeseen. Havaitsin viistosti selkäni takaa ylhäältä minua lähestyvän valaistetun esineen, joka eteni pyöräilyvauhdilla havaintopaikkaani kohden. Esine oli uskoakseni yläpuolellani enintään parin sekunnin kuluttua havainnon alkamisesta. Muistikuvieni perusteella en osaa sanoa oliko esineen nopeus havainnon aikana vakio.

Lähimmillään esine oli minua noin kolmen metrin korkeudella suoraan yläpuolellani. Minulla ei ole varmaa muistikuvaa, lähtikö kyseinen esine suoraan ylöspäin vai nousiko pikemminkin jo mainitun asemarakennuksen katon yli (havaintopaikkani oli lähestulkoon tämän päärapun edessä). Vanhempani tulivat noutamaan minua jokatapauksessa sisälle, ennen kuin ehdin reagoida mahdollisesta shokista ja toimia oma-aloitteisesti vastaavalla tavalla, joskin ehkä nopeutetusti.

Kerroin tapauksesta äidilleni todennäköisesti seuraavan viikon kuluessa [vanhojen päiväkirjamerkintöjen mukaan heti maanantaina kun itse havainto tapahtui ilmeisesti lauantaina]. Tuolloin kyselin oletusarvoisesti "oudosta möröstä" tarkemman kuvailevan sanavalikoiman puuttuessa. Asia jäi tuolloin siihen. Kokemukseni sytytti ainakin vuonna 1990 pientä kiinnostusta ufoilmiöön mediassa olleiden kirjoitusten ja ohjelmien myötä. Kokemus muutti jossain määrin myös persoonaani varsin syrjäänvetäytyvään suuntaan pitkäksi aikaa aina yläasteelle saakka. Aloin esimerkiksi piirtämään ja kirjoittamaan aikaisempaa enemmän. Piirrokseni (n. vuosi kokemuksen jälkeen) tosin olivat lähinnä tyypillisiä humanoidi-piirroksia, joten oletettavasti osasin jo yhdistää jossain vaiheessa kokemuksen ufoilmiöön.”
http://keskustelu.skepsis.fi/html/KeskusteluViesti.asp?ViestiID=46160

“Tuossa taannoisessa, huomattavan tiivistetyssä ufokokemukseni kuvauksessa ei ole näköjään mainittu mitään itse esineestä.

Esine oli noin kolme-neljä metriä pitkä ja puolitoista metriä leveä. Esine oli ikäänkuin sukkulan muotoinen, eli se suppeni loivasti kärjistään (tuo loiva suppeneminen kärkeä kohti alkoi jo esineen pohjasta tai siitä osasta, jonka tulkitsin esineen pohjaksi ja muuttui kärkeä kohden). Esineen pohjan muodosta minulla ei ole täsmällistä muistikuvaa. Esineen kärki ei ollut muistaakseni terävä vaan se oli enemmänkin pyöreäkärkinen.

Esineestä näki havainnontekijän eli allekirjoittaneen suunnasta valaistuja ikkunoita, joiden leveys oli ehkä noin kolmannes niiden korkeudesta. Ikkunat olivat varsin pieniä, enintään ehkä puoli metriä korkeita. Ikkunoita oli havainnon aikana näkyvissä kaksi tai kolme, joiden välistä voi päätellä, että koko esineen ympärillä niitä olisi voinut olla enintäänkin ehkä viisi kappaletta.

Ikkunoista näki siis sisällä olevan valaistuksen, mutta mitään muuta en muista esineen sisällä havainnon aikana nähneeni.”
http://keskustelu.skepsis.fi/html/KeskusteluViesti.asp?ViestiID=168053

----------

“Pyrin suhtautumaan mahdollisimman maltillisesti niin sanottuihin paranormaaleihin kokemuksiin. Jotkut ilmiöt saattavat olla periaatteessakin ilmiöinä ymmärryksemme ulkopuolella, mutta se ei vielä tarkoita sitä, että näissä vaadittaisiin perustavanlaatuisia muutoksia todellisuutemme tunnettuun fysiikkaan.

Pari kuukautta sitten itselleni sattunut ns "OOBE kokemus" on hyvä ja itselleni varsin vaikuttava esimerkki mystisestä kokemuksesta, jolle maltillisella ajattelulla on kuitenkin löydettävissä todennäköinen selitys. Kokemukseni tapahtui uni- ja valvetilan taitteessa. Selitin tämän niin, että tavanomaisemman ruumiin kevenemiskokemuksen myötä kehittyi jonkinlainen unihalvaus (en kokenut ruumiini painoa laisinkaan) ja tietoisuus pyrki selittämään tilanteen hallunisoimalla minut ikäänkuin näkemään oman ruumiini yläpuoleltani. Tämä kokemus johtui tietysti osaksi siitäkin, että minua ovat aina tällaiset kokemukset kiehtoneet ja olen joskus halunnut kokea itsekin. Jos siis minulla olisi ollut käsitys, että ruumiistairtautumisen myötä löytää itsensä alakerran puolelta, hallusinaationi olisi varmastikin liittynyt jotenkin alakerran väkeen! Yleisesti ottaen tämä hallusinaatio oli tyypillisen epämääräinen. Ruumiini ja lähiympäristön koin todella selvästi, mutta laajempi ympäristö oli hyvin hämärä. En myöskään ehtinyt kokemuksen aikana tarkkailla ympäristöä laajemmin: Tyypillisen "välähdyksen omainen" tapahtuma.
Mainittakoon vielä, että tähän kokemukseen liittyi myös tyypillinen "vajoamisen tunne". Itse asiassa tämä sai minut havahtumaan, että nyt on jotain tapahtumassa. Kun en tuntenut ruumiini painoa ja löysinkin itseni havaitsemasta ympäristöä hieman poikkeuksellisesta aspektista, asia oli selvä. Pystyin kokemuksen jälkeen selvästi osoittamaan itselleni, että kysymys oli ollut kuitenkin poikkeuksellisesta hallusinaatiosta - ei aidosta "ruumiista irtautumisesta". "Haluan uskoa" -tyylillä olisi voinut jopa vakuuttua kokemuksen näennäisestä "yliluonnollisuudesta", mutta tässä tapauksessa olisi todennäköisesti väärillä jäljillä. Pystyin hallitsemaan "paluuni" ruumiiseen niin, että havaitsin selvästi, ettei mitään "paluuta" ollutkaan, vaan sain osoitettua itselleni, että koko juttu oli tapahtunut päässäni. Kysymys oli nähdäkseni unen ja valveen rajamailla poikkeavassa tajunnan tilassa tapahtuneesta eräänlaisesta selväunesta.

Vaikken ole vielä törmännyt OOBE-kokemuksiin, joissa ei olisi selviä viitteitä tämäntyyppisiin ymmärryksemme marginaalissa oleviin poikkeaviin tietoisuudentiloihin, se ei tarkoita, ettei sellaisia ole. Voi toki siis olla mahdollista, että OOBE -kokemuksille on useitakin selityksiä, mutta itselleni ei ole muodostunut minkäänlaista syytä uskoa aitoon ruumiistairtautumiseen. Olen tietysti erittäin halukas kuulemaan kertomuksia, jotka asettaisivat oman näkemykseni ehkä uuteen valoon...”
http://tinyurl.com/6jccq
----------

Jani Lassila