Lapsen hampaiden puhkeaminen

Onko muilla kokemusta siitä, että lapsen hampaiden puhkeaminen kestää hirveän kauan ja on kivuliasta pitkään? Koska meillä hampaiden puhkeamiseen liittyvä oirehdinta on ollut niin ilmeistä, olen pohtinut sitä paljon suhteessa lapsen muuhun kehitykseen.

Etuhampaiden kivuliaisuus vauvana tuli esille lähinnä itkuisuutena yöunille laitettaessa. Luulimme kyseessä olevan joku kehitysvaihe kun lapsemme itki pitkään ennen kuin nukahti, mutta hampaan tullessa esille, tajusimme, että se oli syy itkuihin. Tällöin eivät vaunulenkit kelvanneet, vaan lapsi nukkui tissille pitäen kädestä kiinni.

9kk-11kk:n ikäisenä lapsi oli itkuinen ja hirveästi äidin perään. Tätä kehitysvaihetta kutsutaan usein eroahdistukseen liittyväksi, mutta meillä eroahdistus loppui kuin seinään siihen, kun hampaita tuli. Hetkeksi isä kelpasi kaikkeen.

Viimeinen etuhammas olikin sitten jo vähän vaikeampi prosessi, mutta se ei ollut mitään verrattuna neljän ensimmäisen poskihampaan tuloon, joka kesti 3,5kk yhteensä. Kolme hammasta tuli kerralla ja yksi sitten hieman jälkijunassa, mutta tämä aika oli aika piinaavaa, kun takana oli jo paljon valvomista ja vaikea syksy etuhampaiden kanssa. Kipu ei hellittänyt kun yksi nirkko tuli läpi, vaan hammasta piti tulla enemmän esille, jotta helpotti. Poskihampaiden kanssa sitten jo turvauduimme kipulääkkeisiinkin pahempina aikoina.

Poskihampaiden tullessa huomasin, että alakulmahampaille tarkoitettu tila oli aika ahdas, vain n. 3 mm ja ennustelin jo, ettei niiden puhkeaminen varmaankaan ole mikään helppo prosessi. Ja niinhän siinä kävi, että toinen kulmahammas kesti puhjeta 4kk ja oli kipeä vielä puhkeamisen jälkeen. Toinen tuli myös, mutta puhkeaminen kesti paljon vähemmän aikaa.

Koska ehkä muilla on vastaavaa edessä, ajattelin laitella tähän loppuun hyviksi havaittuja keinoja lapsen tilanteeseen vastaamiseen:

- Koti on paras paikka kipuilla, aktiivinen toiminta ja sosiaalisuus ei välttämättä lasta kiinnosta kun suuhun sattuu
- Jos lapsi nukkuu huonosti, hän on myös väsynyt päivisin, joten tuttu ja turvallinen ympäristö on tässäkin asiassa se helpoin paikka lapsen selvitä vähemmin itkuin
- Anna lapsen tarvittaessa nukkua kahdet päikkärit, vaikka hän olisi siirtynyt jo yksiin, se helpottaa lasta ja sinua.
- Läheisyys vähentää tutkitusta keskosten kipua, miksei vauvojen ja isompienkin ihmisten
- Itse jatkoin imetystä pitkään, koska se oli yksi hyvä keino nukuttaa ja rauhoittaa lasta pahimpina aikoina. Myös yöllä lapsi rauhoittui tissille ja notkuikin siinä tuntikaupalla väsyneenä, mutta eipähän tullut itkumaratoneja
- Jos lapsi ei huoli kiinteätä ruokaa, tarjoa pussipuuroa tai jotain muuta sosemaista ruokaa
- Lapsi voi oirehtia myös vatsallaan; maha menee kovaksi ja toisaalta voi tulla löysempää, tukala olo voi siten olla monen asian syytä; nälkä, mahakipu, väsymys ja puhkeamisesta tulehtuneen ikenen kipu
- ien tosiaan tulehtuu, kun hammas pukkaa läpi. Kipua voi arvioida myös sen perusteella, miten punainen ien on. Muita arviointikeinoja ovat mielestäni yöunien katkonaisuus (lapsi herää aina kun uni muuttuu kevyemmäksi tai ei nuku ollenkaan), normaalia levottomampi käytös, kaikki ruoka ei maistu sekä muut hampaiden puhkeamiseen liittyvät oireet: kuolaaminen, kaiken kalvaminen ym.

MItä opin: anna lapselle läheisyyttä, kun hän on rasittavimmillaan. Sitä hän kaipaa juuri silloin. Tuo aika voi olla todella piinaavaa ja väsyttävää, mutta yhdessä vietetty aika kertaantuu positiivisesti myöhemmin, kun lapsi on oppinut luottamaan siihen, että olet pahimpina aikoina saatavilla.

Tee, kuten vaistosi sanoo, äläkä aina niin kuin yhteiskunta tai sosiaaliset yhteisöt odottavat. (Etenkin vanhempien sukupolvien on vaikea ymmärtää esimerkiksi pitkää imetystä jne)

Pyydä rohkeasti apua.

Kuten totesin, jäin paljon miettimään lapsen kehitystä suhteessa hampaiden tuloon. Mietin, liittyykö kahden ikävuoden uhma hampaiden tuloon. Tai onko uhma lopulta väsymystä, liiallista aktiviteettia, uniin liittyviä pelkoja, ahdistusta siitä että on erillinen ihminen tms. On vähän hassua, että ihminen on käynyt kuussa, mutta taaperon uhmaa selitetään vain sillä, että lapsi nyt vain on sellainen tuossa iässä. Jos meillä olisi enemmän tietoa taaperoista, osaisimme myös vastata heidän tarpeisiinsa paremmin. Ja toisaalta tietoa on paljon, mutta se on aika sirpaleina pitkin internetin ihmeellistä maailmaa.