Niin... Mie niin kovasti haluaisin antaa ja saada sen lupauksen, ja päättää päivämääränkin (tai vuoden ja vuodenajan) lähimmän parin vuoden sisälle. Mutta kun ei yhden ihmisen haluaminen siihen riitä.
Pian viisi vuotta seurustelua täynnä, ja vuosipäivä vietetään itse asiassa Pariisissa. Voihan se olla että siellä "tärppää" tai sitten ei. En aseta mitään erityisiä odotuksia reissulle, tuli vaan tässä kirjoittaessa mieleen.
Joku kysyy kohta miksi en kosi... Siksi en, koska tiedän että rukkaset tulisi. Mies tietää "toiveeni" ja ottaa varmaan asian esille jos/kun on valmis. Jos itse kosisin, se koettaisiin painostukseksi.
On se kumma... tiedän että miehet kypsyy murrosiässä pari vuotta naisten perässä, mutta en tiennyt että parisuhteessa viive taitaa olla pari KYMMENTÄ vuotta.
Pian viisi vuotta seurustelua täynnä, ja vuosipäivä vietetään itse asiassa Pariisissa. Voihan se olla että siellä "tärppää" tai sitten ei. En aseta mitään erityisiä odotuksia reissulle, tuli vaan tässä kirjoittaessa mieleen.
Joku kysyy kohta miksi en kosi... Siksi en, koska tiedän että rukkaset tulisi. Mies tietää "toiveeni" ja ottaa varmaan asian esille jos/kun on valmis. Jos itse kosisin, se koettaisiin painostukseksi.
On se kumma... tiedän että miehet kypsyy murrosiässä pari vuotta naisten perässä, mutta en tiennyt että parisuhteessa viive taitaa olla pari KYMMENTÄ vuotta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
5 vuotta seurustelua takana, vuosipäivää vietetään Pariisissa..
Mies tietää toiveesi, tietää mitä sinä haluat..
Et uskalla itse kosia, tietäen, että tulee rukkaset.
Kysy itseltäsi, vaikka matkan jälkeen, miksei kosi..hän ei halua.
tsemppiä!
Niinpä - mutta miksi mies ei halua? Miksi pitää roikkua, miksei voisi sitoutua niinkuin muutkin (kaverit jne.). Vastaustakaan kun ei voi vaatimalla vaatia, muuten sekin koetaan painostuksena. Onko hieman hankalanpuoleinen suhde.. Pöh!
Jep, ei halua ei. Tiedän. Mutta se on tosiaan hyvä kysymys, MIKSI ei halua. Ei se välttämättä ole rakkaudenpuutetta tai muutakaan suhdettakaatavaa, se voi olla vain epävarmuutta. Eikä se mielestäni ole rikos, vaikka onkin harmillista. Muutamme yhteen vasta tänä keväänä, joten sekin ehkä selittää jotain, ehkä hän on odotellut että saa nähdä miltä yhteiselo maistuu.
Aika näyttää miten käy, kiitoksia onnentoivotuksesta =)
Mulla samankaltainen tilanne oman avopuolison kanssa. Viime syyskuussa tuli viisi vuotta täyteen (joista kaksi ollaan asuttu yhdessä), uusi vuosi vietettiin romanttisissa tunnelmissa Roomassa - mutta EI. Ukko kyllä tietää että minä haluaisin jo sellaisen killuttimen sormeeni ja lupauksen.. Mutta EI niin ei. Onko vuodet menny "hukkaan"? Odotanko turhaan?! Alkaa kypsyttää. Painostaa en halua, mutta toki vihjailuja (harmittomia sellaisia) olen esittänyt. Olisiko ideoita miten tästä eteenpäin, suunnitellako tulevaisuutta ilman nykyistä kumppania? Grrr.
Jutelkaan ihmeessä asiasta. Jos ei ole valmis sitoutumaan 5 vuoden jälkeen, niin milloin sitten on? Kannattaa selvittää se miehen kanta, että haluaako hän koskaan naimisiin - sinun kanssasi. Muuten voi tulla ikävä yllätys, kun mies löytää elämänsä naisen jostain.
Ei se tarkoita, että 5 vuotta olisi heitetty hukkaan. Itsellä myös kohta viisi vuotta seurustelua takana ja lähipiirissä kaverit suunnittelee omia häitä.
Oma mies on sanonut, ettei kihloihin lähdetä turhaan ja sormukset ostetaan vasta sitten kun pystytään päättämään hääpäivä. Hänelle kihlaus siis tarkoittaan häiden suunnittelun alkamista. Olen samaa mieltä hänen kanssaan. Ja meidän tämän hetken elämän tilanteessa emme pysty päättämään hääpäivää. Emme edes tiedä asummeko Suomessa ensi vuonna...
Ei niitä rakkaita p*apäitä kannata heittää kiertoon sormusten perusteella, jos muuten suhde toimii.
Totta turiset.
Se on ok, jos molemmat on sitä mieltä, että kihloihin mennään vasta kun voi päättää hääpäivästä. Minun mielestäni taas kihlaus on "vain" lupaus avioliitosta. Ja häät järjestetään n. vuoden kuluessa, jos mahdollista. Mutta jos tarkkaa päivää ei tiedä raha tms. syistä niin voi silti mennä kihloihin (kunhan häät ei ole useiden vuosien päässä!). Minun avomieheni ei voi kuulemma mennä kihloihin, kun meillä ei ole rahaa häihin. Ilmeisesti hän odottaa lottovoittoa tai muuta rikastumista ja kun se tulee niin sitten hän voi luvata mennä kanssani naimisiin. Kun se lupaus on tehty ja ollaan kihloissa niin sen jälkeenhän voi alkaa miettiä sitä raha-asiaa ja vaikka alkaa säästämään? Vai eikö voi luvata, jos ei ole 100% varma, että joskus on rahaa järjestää häät... Kai luulis joskus olevan. Muuhun kyllä ainakin tuntuu rahaa löytyvän...
Ja siis en ole haluamassa mitään megahäitä! Minulle riittää, että menemme naimisiin. Eli siitä ei ole kyse, että minä haluaisin kalliit häät, joihin meillä ei ole varaa.