Kyllä voi jollekin ihmiselle olla vaikeaa löytää itsensä!
Mä olen juuri sellainen. Siis 21w kundi ja olen koko ikäni hakenut itseäni. Teini-iästä lähtien olen katsellut netistä homopornoo ja ala-asteen lopusta lähtien kundit kiinnosti paljon, aina lähinnä seksuaalisessa mielessä. Muistan et joskus mietin että mä en pystyi ikinä suutelee toista poikaa, mut halusin vaan valtavasti kokeilla seksiä.
Nooh vuodet kului, huomasin olevani 17 ja 'rakastunut' yhteen tyttöön (johon tunnet vieläkin vetoa)... Ei siitä sitten mitään tullut, puoli vuotta hengattiin ja meil oli kyllä ihan hauskaa, mut jokin puuttui. Erottiin ja mä olin taas yksin. Valehtelematta kymmeniä tyttöjä on tullut kyselee multa et oonko varattu jne. Kun olen kuitenkin keskivertoa paremman näköinen ja erittäin tarkka pukeutumisesta... Nyt eksyin aiheesta....
Niin, siinä oli kaiken näköistä säätöä tyttöjen kanssa 17-20W, mut en ole vielä tähän päivään mennessä harrastanut seksiä naisen kanssa. Mulla olis kerran 18w ollut mahdollisuus kokeilla seksiä pojan kanssa jonka tiesin olevan homo, mut mussa vaan ei ollut munaa, oltiin kahdestaan mökillä... mut ei niin ei.
Jees eli sitten kesään -04 mä olin just päässyt intistä ja sitten lähdettiin ison kaveriporukan kanssa festareille. Siellä sitten vikana iltana tutustuin aivan ihmeellisellä sattumalla mun ikäiseen kundiin. Siitä sitten loppuillasta löysin itseni sen kanssa pusikosta ja vielä myöhemmin teltasta, jonka vieressä muuten kaikki mun kaverit istui ja ehkäpä vähän kuunteli. Me erottiin joskus aikaisin aamulla. Seuraavana päivänä teltat kasattiin ja lähdettiin kotia kohti. Kaverit vittuilli meikäläiselle koko matkan mun vaihtoehtoviikonlopusta.
Niin mäkin ajattelin sen olleen. Mut mut mitä sitä luonnolleen voi, tiesin uuden tuttavuuteni nimen ja ei muuta kuin nimi fainderiin ja pikku tekstari että miten selvinyt juhlista. Ja kolmen viikon päästä sitten tavattiin. Nyt ollaan yhteydessä päivittäin, nähään aika usein ja prahassakin käytiin syksyllä. Niin ja harrastetaan mahtavaa seksiä.
Niin tää vois olla monelle ihan unelmatilanne. Mut mulla meinaa hajoo pää! Mä en kertakaikkiaan tiedä mitä mä teen. Mulla on täällä mun omalla melko pienellä paikkakunnalla machomiehen maine, vaik ei oo naista sillälailla ollutkaan, mut kuitenkin. Viime vkl:na tapasin taas yhden uskomattoman kauniin naisen, mut mä kun en vastaa illan jälkeen viesteihin ja muutenkin torjun aina kaikki iskuyritykset kaikilla ihme tekosyillä. (Sorry tää teksi pomppii miten sattuu, mut eihän sitä pienessä pöhnässä olevalta voi kaikkee vaatia)
Niin sitten tää mun 'poikaystävä', se on aivan mahtava tyyppi, ihan mun vastakohta ja jotenkin kaikki se mitä multa puuttuu. Mä olen kuulemma sen elämän suuri rakkaus. Niin ja ensimmäinen kundi. Se kertoi juuri pari viikkoa sitten vanhemmilleen olevansa homo ja että mä oon sen poikaystävä...no ei ne mua tunne mut kuitenkin.
Välillä mulla on päiviä, jolloin mä haluisin muuttaa sen luokse pois täältä kotipaikkakunalta ja jättää kaiken taakseni. Mut enemmän on niitä päiviä et mä haluisin asuu täällä missä oon aina asunut. Niin ja että mulla olis perhe, siis lapsia ja se vaimo kuuluu sitten ilmeisesti samaan pakettiin.
Siis tää kuulostaa varmaan hyvin hyvin sekavalta, mut kun ei vaan voi tietää! Jos mä julistaudun homoks niin mä olen sitten lopun elämääni homo, ainakin täällä kotipaikkakunnalla. Ei sellaista asiaa voi vaan perua. Ja tämä mun 'poikaystävä' haluis kokoajan tietää et mitä mä haluun, niin monta kertaa ollaan puhelimessa itketty, että... Mua vaan niin ylikaiken vituttaa nytkin et miksi mä en voi olla niin selvästi hetero kun mun kaverit tai niin selvästi homo, kuin tää boyfred. Kyllä on pienelle ihmiselle annettu liikaa huolia, välillä on päiviä että tekis mieli ripustaa itsentä kiikkuun, niin sekavaa tämä on.
Mutta joka tapuksessa mä olen tosi onnellinen että löysin tän kaverin kesällä, nyt mulla on ainakin joku.
Niin, miksä täällä itken elämääni näin perjantai iltana kun en jaksanut lähtee edes iskee 'kissoja' kavereiden kanssa? hyvä kysymys, tekee vaan hyvää kirjoittaa, purkautuu tällä läppikselle, kun ei kenelläkään muulle voi. Mä voisin jatkaa tätä mun elämän kertaa vaikka ensviikkoon mut taidan nyt painuu nukkumaan, jos sitä vaik aamulla heräis hetskuna tahi homppelina...
Ei tähän sovi muuta kuin vaan vilkkumaan mun elämä biisi, sanatkin sopii melkeen...
Mä olen juuri sellainen. Siis 21w kundi ja olen koko ikäni hakenut itseäni. Teini-iästä lähtien olen katsellut netistä homopornoo ja ala-asteen lopusta lähtien kundit kiinnosti paljon, aina lähinnä seksuaalisessa mielessä. Muistan et joskus mietin että mä en pystyi ikinä suutelee toista poikaa, mut halusin vaan valtavasti kokeilla seksiä.
Nooh vuodet kului, huomasin olevani 17 ja 'rakastunut' yhteen tyttöön (johon tunnet vieläkin vetoa)... Ei siitä sitten mitään tullut, puoli vuotta hengattiin ja meil oli kyllä ihan hauskaa, mut jokin puuttui. Erottiin ja mä olin taas yksin. Valehtelematta kymmeniä tyttöjä on tullut kyselee multa et oonko varattu jne. Kun olen kuitenkin keskivertoa paremman näköinen ja erittäin tarkka pukeutumisesta... Nyt eksyin aiheesta....
Niin, siinä oli kaiken näköistä säätöä tyttöjen kanssa 17-20W, mut en ole vielä tähän päivään mennessä harrastanut seksiä naisen kanssa. Mulla olis kerran 18w ollut mahdollisuus kokeilla seksiä pojan kanssa jonka tiesin olevan homo, mut mussa vaan ei ollut munaa, oltiin kahdestaan mökillä... mut ei niin ei.
Jees eli sitten kesään -04 mä olin just päässyt intistä ja sitten lähdettiin ison kaveriporukan kanssa festareille. Siellä sitten vikana iltana tutustuin aivan ihmeellisellä sattumalla mun ikäiseen kundiin. Siitä sitten loppuillasta löysin itseni sen kanssa pusikosta ja vielä myöhemmin teltasta, jonka vieressä muuten kaikki mun kaverit istui ja ehkäpä vähän kuunteli. Me erottiin joskus aikaisin aamulla. Seuraavana päivänä teltat kasattiin ja lähdettiin kotia kohti. Kaverit vittuilli meikäläiselle koko matkan mun vaihtoehtoviikonlopusta.
Niin mäkin ajattelin sen olleen. Mut mut mitä sitä luonnolleen voi, tiesin uuden tuttavuuteni nimen ja ei muuta kuin nimi fainderiin ja pikku tekstari että miten selvinyt juhlista. Ja kolmen viikon päästä sitten tavattiin. Nyt ollaan yhteydessä päivittäin, nähään aika usein ja prahassakin käytiin syksyllä. Niin ja harrastetaan mahtavaa seksiä.
Niin tää vois olla monelle ihan unelmatilanne. Mut mulla meinaa hajoo pää! Mä en kertakaikkiaan tiedä mitä mä teen. Mulla on täällä mun omalla melko pienellä paikkakunnalla machomiehen maine, vaik ei oo naista sillälailla ollutkaan, mut kuitenkin. Viime vkl:na tapasin taas yhden uskomattoman kauniin naisen, mut mä kun en vastaa illan jälkeen viesteihin ja muutenkin torjun aina kaikki iskuyritykset kaikilla ihme tekosyillä. (Sorry tää teksi pomppii miten sattuu, mut eihän sitä pienessä pöhnässä olevalta voi kaikkee vaatia)
Niin sitten tää mun 'poikaystävä', se on aivan mahtava tyyppi, ihan mun vastakohta ja jotenkin kaikki se mitä multa puuttuu. Mä olen kuulemma sen elämän suuri rakkaus. Niin ja ensimmäinen kundi. Se kertoi juuri pari viikkoa sitten vanhemmilleen olevansa homo ja että mä oon sen poikaystävä...no ei ne mua tunne mut kuitenkin.
Välillä mulla on päiviä, jolloin mä haluisin muuttaa sen luokse pois täältä kotipaikkakunalta ja jättää kaiken taakseni. Mut enemmän on niitä päiviä et mä haluisin asuu täällä missä oon aina asunut. Niin ja että mulla olis perhe, siis lapsia ja se vaimo kuuluu sitten ilmeisesti samaan pakettiin.
Siis tää kuulostaa varmaan hyvin hyvin sekavalta, mut kun ei vaan voi tietää! Jos mä julistaudun homoks niin mä olen sitten lopun elämääni homo, ainakin täällä kotipaikkakunnalla. Ei sellaista asiaa voi vaan perua. Ja tämä mun 'poikaystävä' haluis kokoajan tietää et mitä mä haluun, niin monta kertaa ollaan puhelimessa itketty, että... Mua vaan niin ylikaiken vituttaa nytkin et miksi mä en voi olla niin selvästi hetero kun mun kaverit tai niin selvästi homo, kuin tää boyfred. Kyllä on pienelle ihmiselle annettu liikaa huolia, välillä on päiviä että tekis mieli ripustaa itsentä kiikkuun, niin sekavaa tämä on.
Mutta joka tapuksessa mä olen tosi onnellinen että löysin tän kaverin kesällä, nyt mulla on ainakin joku.
Niin, miksä täällä itken elämääni näin perjantai iltana kun en jaksanut lähtee edes iskee 'kissoja' kavereiden kanssa? hyvä kysymys, tekee vaan hyvää kirjoittaa, purkautuu tällä läppikselle, kun ei kenelläkään muulle voi. Mä voisin jatkaa tätä mun elämän kertaa vaikka ensviikkoon mut taidan nyt painuu nukkumaan, jos sitä vaik aamulla heräis hetskuna tahi homppelina...
Ei tähän sovi muuta kuin vaan vilkkumaan mun elämä biisi, sanatkin sopii melkeen...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Toivon että ite en mee yhtä sekasin ja et löytäsin itteni piakkoin! Itekkää en oo vielä varma itsestäni ja mulla on samanlaisia ajatuksia.
Lykkyä sulle vaa ehkä joskus tulevaisuudessa kohdataan! ;)
Sulle vielä pikkuinen että se "itsensä löytäminen" on edelleenkin pelkkä klisee... Sä oot löytäny ittes siinä vaiheessa kun sä hyväksyt ittes sellasena kuin olet, vaille vastaväitteitä ja lakkaat ajattelemasta koko asiaa. "Mikä mä olen". Lakkaat myös välittämästä muitten mielipiteistä siinä vaiheessa sitten. Sillon oot aikuinen ja oma itses. Ei se oo niin vaikeaa. Yksin olet syntynyt. Yksin tulet kuolemaan. Miksi siinä välissä pitäis välittää mitä muut ajattelee esim sun homoudestas?
Jos pelkäät menettäväs työpaikkas homouden takia tai että skinit hakkaa sut kadulla. Niin get real! Skinit voi hakata sut kadulla 100 muustakin syystä. Samoin kuin voit menettää työpaikkas minimissään yhtä monesta syystä. Se on vain elämää. Etit uuden työn ja toivut sitten skinien hakkaamisista. Tai kuolet pois. Sekin on joskus edessä jokatapauksessa.
Niin tuota siis sä oot mitä oot... Kaikki lähtee siitä että sä ITSE hyväksyt ittes ekaks. On ihan turha kuvitella että muut hyväksyy, jos sä itte et oo sinut ittes kanssa...
Mä oon ollu homo koko pienen ikäni. Tarina suht samankaltanen kuin sullakin. On ollu parin muijan kanssa jotain säätöä joskus teininä. Mutta kun ne ei ollu mun juttuni niin ne ei ollu. Yksinkertasta.
Sillon kun aloin kaapista tulla ulos niin YKSIKÄÄN kaveri ei oo mua siitä asiasta kiusannu tai mitään muutakaan. Päinvastoin. Se päätös on ollu mun elämäni paras päätös. Sillon olo on kuin olis vapautunu jostain vankilasta. Se on kuitenkin mutkikas prosessi. Pelottava ja mutkikas prosessi. Ei se ole vain että otat kaverin siihen ja sanot että "mä oon hei homo, eikai haittaa". Mutta siis se kannattaa alottaa niin että otat yhden kaverin kerrallaan käsittelyyn ja sitten kerrot. Mulla kesti ekalle kaverille kertominen sellaset 8 tuntia ties millä kaikilla kiertoilmauksilla. Muista kuitenkin että se eka on vaikein pala.
Homma helpottuu kummasti, kun kaverille toisensa jälkeen oot kertonu. Sitten kolikolla on kääntöpuolensakin. Sun tulee olla nopea. Muista että mitä useammalle kerrot, sitä todennäkösempää on että joku kertoo siitä "sun puolestas" etiäpäin. Eli sun valttikorttis on se nopeus. On turha ottaa hernettä nenään siitä että joku muukin juoruilee. Sitä tää elämä on. Jos juoruilun takia jonkun kaverin hylkäät, niin saat hylätä ne kaikki samantien. Kaikki juoruilee. Se on hyvä lähtökohta. Sen asian kanssa on vain elettävä.
Mitä kiusaamiseen tulee ilmiönä. Kiusaaminen EI JOHDU koskaan mistään todellisesta piirteestä. Se alkaa aina heikkoudesta. Sun kimppuus käydään kun oot heikko. Ei sen takia kun oot homo. Mä itte en oo heikko vaan helkkarin vahva. Sen takia mua ei kiusata koska se olis yhtä tyhjän kanssa. Mä voin seisoa heterosakin vieressä koulun pihalla ihan keposeen savukkeella. Vierestä kävelee kiusattu henkilö. Ne huutelee sille että "hei homo". Tietäen että niitten vieressä seisoo ihan ehta julkisellanen. Ei ne kiusaajat itte hoksaa yhtään mitään. Sitten mä saatan olla siinä että "krhmmm". "joo ei me sua tarkotettu, sä oot ihan jees mutta toi on niin homo..."... Ei tota touhua voi kuin nauraa... Toi oli muuten tosielämän esimerkki mikä on ihan oikeasti tapahtunu aikanaan mulle ittelleni. Oon siis ihan oikeasti seisonu siinä pihalla jnejne...
Sä tykkäät sun nykysestä kundikaveristas. Joten elele hänen kanssaan onnellisena. Mikään suhde ei oo ongelmaton koskaan. Olkoon missä kategoriassa tahansa. Teitillä on oma ristinne kannettavana homoutenne kanssa. Muilla on taas muut ristit. Ongelmatonta elämää ei oo kellään. Ongelma on kuitenkin vain määritelmä minkä sä itte päässäs loihdit. Jollekulle toiselle sun nykyset "ongelmas" vois olla pikkujuttu. Niin ne loppujenlopuks ovatkin. Tuut sen vielä huomaamaan.
Mitä tuollasiin machomies juttuihin tulee, niin ne on niin TEINEJÄ. Ei 21 kesäsellä enää kuulu olla mitään machomiehen mainetta. Ja mikä machomies sellanen on kun ei oo ennen 18 ikävuottaan saanu? Eikä naiselta muutenkaan koskaan? Oot siis valheellinen machomies. Elelet roolissa. Miksi elelet jossain ihme roolissa kun voisit olla sun kultas kanssa ihan todellinen machomies? Mikä hitto edes on MACHOMIES????
Sä heräät tod näk huomen aamuna ihan omana ittenäs eli homppelina, hetskuna YKS HITON HAILEE! Ole tyytyväinen ittees sellasena kuin olet. Mulla on ittellänikin sellanen kanta että jos jonakin aamuna herään "hetskuna" niin hiton väliä. Sitten poljetaan naisia. Nyt poljetaan miehiä. Yksinkertasta. Miksi tehdä ongelmia asioista joille ei vaan mahda mitään? Sitten vielä tosta sun kotikylästäs... Älä elä haavemaailmassa. Nykymenolla kaikki junttikylät on kuolleita 20 vuoden päästä jokatapauksessa ja asut tod näk jossain kerrostalossa kaupunkin laitamilla. Muutenkin elämänvaiheet muuttuu niin rajusti ja jatkuvasti että et voi tietää yksinkertasesti mitä sulle käy. Tämän takia kaikki haaveet "punanen tupa ja perunamaa ja punanen focus ja vaimo ja neljä skidiä pihalla leikkimässä, koirakin vielä niin sitten on perfect" on täyttä PASKAA... Ei oo mitään punasta tupaa, eikä koskaan tuukkaan. Ja sitten vaikka tuliskin niin tuut huomaamaan että ei se niin erikoista ole. Sitten halajat vain jotain muuta. Varmaan upeaa kerrostaloasuntoa kaupungin laitamilta. Eipä tartte korjata alatihajoavaa öljypoltinta ja leikata nurmikoita. Huoltoyhtiöhän ne hoitaa. Tätä tää ihmisyys ja elämä siis on. KOSKAAN ET OO TYYTYVÄINEN. Aina halajat jotain uutta. Sun täytyy vaan elää TODELLISUUDESSA. Ja panostaa siihen mikä on sulle tärkeää NYT.
Koita pärjätä :D Ei tässä muutakaan voi sanoa... Tää on vähän psykologinen selitys :D Mutta joo sellasta se on kun on juonu muutaman olusen... Aijoo oon itte 26 vuotias nykysin... Joten siltäpohjalta. En vielä ihan ikäloppu mutta en kyl mikään teinixikään enää...
kiitos vaan, toi oli kyllä niin totta kun voi vaan olla, pitäis elää, elää ja elää. Eikä kökkii täällä kämpässä viikosta toiseen funtsaten et mikä mä oikeen olen. Sen takiahan tää koko asia tuntuu niin helvetin ylitsepääsemättömältä. Ja mä tiedän että täällä baareissa mä elän jossain ihmeellisessä macho (niin mitä sekin on) maailmassa.
Pitäsi vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja elää!
Mut sitten kun tässä on vielä yks pikku mutta, kun mun vanhemmilla on täällä paikkakunnalla tollanen keskisuuri yritys johon musta on sorvattu koko pieni elämäni uutta johtajaa. Ei siinä mitään, kyllä mä toisaalta haluunkin, mut en mä voi olla homo sillä alalla ja siinä firmassa. Tietysti vois haistattaa paskat ja painua vittuun täältä. Mua yritetään kerran viikossa naittaa jollekkin kaupungi bätrre folk väen tyttärille. Mut ei taida mennä hommat ihan niin kuin elokuvissa.
No joo, jos vaikka kokeilis olla näin aluks kesän -05 homona...
Ja minkähän alan firma on sellanen mille kuuluu tippaakaan johtajan seksuaalinen suuntautuminen. :D Mutta lähtökohta on ihan hyvä kyllä... Sitäpaitsi sä tuut huomaamaan vielä että kun ottaa ton asian huumorilla niin sillon siitä voi tulla jopa hauskaa. Kaikkein paras kertomisaika on sillon kun kaveri tai iskä/äiskä on ottamassa just hörppyä kahvikupista :D Tai jotain... Sitten kun niitten silmät laajenee kun ne huomaa että oot vielä tosissas. Ne on ikimuistosia hetkiä. Suoraan kuin jostain sarjakuvasta. Tosin elokuvat on elokuvia ja toi "elokuva" mistä tossa viitettä annoit "Mua yritetään kerran viikossa naittaa jollekkin kaupungi bätrre folk väen tyttärille. " vaikuttaa joltain todella mauttomalta ruotsalaiselta tai englantilaiselta 1800 luvun leffalta. Rikas iskä tehtaanpomona ja sitten koitetaan naittaa tyttärille... Ei helvetti... Jos ihan oikeesti siirryt tänne 2000 luvulle...
"No joo, jos vaikka kokeilis olla näin aluks kesän -05 homona... "
Toi on ihan jees lähtökohta. Tosin jos koittaisit vaikka päivä kerrallaan homona ja vaikka vuoteen 2100 asti jos niikseen käy (: Vielä parempi lähtökohta... Muista koittaa täysillä ja ajattele myös sun kultas puolesta. Muista että SE ON SE TÄRKEIN. Sä oot siinä iässä jo että voit haistattaa pitkät vanhemmilles. On aika ottaa tuollasissa asioissa ohjat omiin käsiin. Joten keskity kultaas. Sanoi muut mitä sanoi. Muuten tulet olemaan onneton lopun ikäs...
Köh köh
Sinun elämääsi ei kukaan muu voi elää kun sinä itse. Katso itseäsi ihan sellaisena kun olet eikä sellaisena kun toivoisit olevasi. Ristiriita lakkaa ja saatat oivaltaa jotain hyvin tärkeätä.
Muita ei voi mitenkään estää ajattelemasta joten sen asian voi unohtaa, anna heidän vapaasti ajatella.
Hyväksyminen tulee kun olet reilusti sitä mitä olet. Ei se tarkoita sitä että menisit torille huutamaan olen homo. Ihan normaalit kanssakäymisen sääntöjen noudattaminen riittää. Kun sinulle on mahdollista saada jatkaa perheyrityksen vetämistä siihen tarvitaan tietoa ja taitoa jonka hyvin ehdit hankkia. Ei tämä toinen asia ole mitenkään esteenä.
Voin muuten vakuutta sinulle että ei tämä maailma, eli sen minkä ensi silmäyksellä näet ympärilläsi, ole ihan sitä miltä se näyttää.
Valitettavasti en voi ihan kaikkea mitä ajattelen tähän laittaa. Siihen ei riitä aika eikä sitä jaksaisi lukea kukaan.
Rohkeutta olla ja elää toivoo
Jussi
Ei paremmin olis voinu sanoakkaan ... (:
Se siitä...
Kehottaisin sinua miettimään, kumpi merkitsee sinulle enemmän: maineesi vai poikaystäväsi. Kummasta sinulle on nyt ja myöhemmin elämässä enemmän hyötyä ja iloa? Kumpi on sinulle vahvempi tuki ja voimanlähde? Rakkaus on asia, jota ei voi mikään estää, jos se on aitoa. Olivat asiat miten tahansa, niin jos oikeasti välität tästä kundista, kestät kyllä suhteestanne aiheutuvat ongelmat. Voitte olla toisillenne tukena ja turvana. Voimia sinulle!
- Homojätkä, kerran seurustellut (1987)
Onko se tyttö johon tunnet vetoo, ni sun hyväkin frendi, vai sellanen tyyppi et et oo sen frendi sinänsä, vaan tunnet sen vaan? Voihan se olla että se on vaan jotain muuta, ei SELLASTA vetoo. Tai sitten sä oot bisse.
Sori en lukenu loppuun asti.. :/ Et toi nyt oli vähän ihmeellinen kommentti..
terve
toi on melkein ku ote mun elämästä. nykyään mietin joka päivä sitä et mikä oon. jätkäkaverii ei oo koskaan ollu,likkoja kylläkin useita. seksi likkojen kaa on aina ollu hienoo,mut viime aikoina oon vaan sekstaillu jätkän kaa.en vois kummiskaan kuvitella seurustelevani jätkän kanssa. mut ois kyll aika saada selvyyttä asioihin, ennen ku tulee hulluks. asun kans pienellä paikkakunnalla, miss ei mitenkää vois enää "tulla kaapista ulos" täss vaihees. ois sit voinu olla umpihomo alusta alkaen, ni ei ois ollu mitään ongelmii. perkele!