Täällä on juttua unelmanaisesta, mitoista, tyylistä, arvostuksista, sisäisestä kauneudesta. Mutta oletteko törmänneet suhteessa tai ystäväpiirissä tyhmiin naisiin? Mikä ihmisestä tekee sellaisen (tällaisten kysymysten kysyminen? :) vai onko tyhmiä ihmisiä olemassakaan?
Sananlaskujen kirjassa on yksi suosikkiajatelmistani: "Tyhmyys on nainen, levoton ja yksinkertainen, eikä hän mistään mitään tiedä." Naurettuani vuosikaudet tälle "totuudelle", olen tullut siihen tulokseen, että siinähän on oma viisautensa. Monia naisia vaivaa turha levottomuus ja tyhjänpäiväisten pohtiminen; miten minun käy, miten toiset pärjäävät, miltä näytän, osaanko tämän, miksi en voi olla toisenlainen. Se tuntuu olevan sisäsyntyistä. Minulta on kestänyt jo 20 vuotta oppia edes hieman rauhoittumaan, antamaan tilaa ajatuksille ja keräämään viisautta. Sitä saa vain elämällä, lukemalla ja ajattelemalla, sekä tietenkin kuuntelemalla mitä toisilla on sanottavana. Eikä työ pääty koskaan, sekin pitää hyväksyä.
Luulen tunteneeni teini-iässä kaksi tyttöä, joita vaivasi tyhmyys. Tai sitten jokin sairaus, keskittymishäiriö. En tiedä. Toinen puhui kroonisesti kirosanoilla (v*u sitä, v*u tätä; en kuullut hänen oikeastaan koskaan sanovan mitään muuta), ja maailman menosta hänellä ei ollut mitään käsitystä, kunhan vain huusi ja kiljui toisille saadakseen asiansa perille ja pummittua rahaa tupakkaan.
Toinen oli klassinen tapaus, kaikista kouluaineista suunnilleen viitonen, jäi useamman kerran luokalleen, kulki nenä pystyssä tuuppimassa muita ja uhittelemassa. Selvisi jotenkin peruskoulun läpi (uskomatonta kyllä, oppi sentään lukemaan) mutta ammatista ei ollut puhettakaan. Nyt vanhempana kun olen häneen törmännyt, harrastukset ovat lähinnä saippuasarjojen katsomista ja niistä puhumista. Röyhkeä, aggressiivinen, kouluttamaton, sivistymätön ja työtön raasu. Lapset käyvät sääliksi...
Sananlaskujen kirjassa on yksi suosikkiajatelmistani: "Tyhmyys on nainen, levoton ja yksinkertainen, eikä hän mistään mitään tiedä." Naurettuani vuosikaudet tälle "totuudelle", olen tullut siihen tulokseen, että siinähän on oma viisautensa. Monia naisia vaivaa turha levottomuus ja tyhjänpäiväisten pohtiminen; miten minun käy, miten toiset pärjäävät, miltä näytän, osaanko tämän, miksi en voi olla toisenlainen. Se tuntuu olevan sisäsyntyistä. Minulta on kestänyt jo 20 vuotta oppia edes hieman rauhoittumaan, antamaan tilaa ajatuksille ja keräämään viisautta. Sitä saa vain elämällä, lukemalla ja ajattelemalla, sekä tietenkin kuuntelemalla mitä toisilla on sanottavana. Eikä työ pääty koskaan, sekin pitää hyväksyä.
Luulen tunteneeni teini-iässä kaksi tyttöä, joita vaivasi tyhmyys. Tai sitten jokin sairaus, keskittymishäiriö. En tiedä. Toinen puhui kroonisesti kirosanoilla (v*u sitä, v*u tätä; en kuullut hänen oikeastaan koskaan sanovan mitään muuta), ja maailman menosta hänellä ei ollut mitään käsitystä, kunhan vain huusi ja kiljui toisille saadakseen asiansa perille ja pummittua rahaa tupakkaan.
Toinen oli klassinen tapaus, kaikista kouluaineista suunnilleen viitonen, jäi useamman kerran luokalleen, kulki nenä pystyssä tuuppimassa muita ja uhittelemassa. Selvisi jotenkin peruskoulun läpi (uskomatonta kyllä, oppi sentään lukemaan) mutta ammatista ei ollut puhettakaan. Nyt vanhempana kun olen häneen törmännyt, harrastukset ovat lähinnä saippuasarjojen katsomista ja niistä puhumista. Röyhkeä, aggressiivinen, kouluttamaton, sivistymätön ja työtön raasu. Lapset käyvät sääliksi...
Vastaukset 8
Vanhimmat
tähän kysymykseen. Määrittelyn ongelma on siinä, että aina ei ole helppoa erottaa tyhmyyttä ja sairautta toisistaan.
KYLLÄ miehillä tavataan tyhmyyttä ihan yhtälailla.YHteiskunta vaan perinteisesti ajattelee että miehet ovat jotenkin ykkösluokan kansalaisia ja älykkäämpiä kuin naiset
Tietääköhän tyhmä itsekin olevansa tyhmä, vai onko se vain muiden etuoikeus? Onko erilaisuus sosiaalista tyhmyyttä? Siellä missä eniten lisäännytään, naiset jätetään kouluttamatta.
Tieto lisää tuskaa, joten kirjaviisaus ei ainakaan voi olla itsetarkoitus, pikemminkin päinvastoin. Moneen kertaan ylikoulutettuna ei voi olla kuin tätä mieltä :)
Sinänsä en näe tyhmyyttä lukemisen ja oppineisuuden vastakohtana (kuten perinteisesti ajatellaan), vaan kyvyttömyytenä oppia uutta. Se vaikuttaa niin moneen asiaan elämässä, myös sosiaalisen älyn puuttumiseen. Viisas taas tulkitsee tilanteet oikein ja osaa joustaa silloin kun tarvitaan. Tästä on monella kokemusta: siinä missä tyhmä menee keskellä katua huutelemaan "saatanan lesbo", sivistynyt ihminen on oppinut, että omien ennakkoluulojen julistaminen ei muuta maailmaa kuin korkeintaan huonompaan suuntaan. Hän osaa siis sopeutua tilanteeseen ja pystyy käyttäytymään kadulla ihmisten tapaan, olemaan kiroilematta ja hyökkäämättä kanssaihmistä kohtaan, ilman että hänen oma identiteettinsä siitä kärsisi.
Tyhmyydellä ja pelolla on läheinen yhteys. Molempia ruokkii epävarmuus. Itse olen perisuomalainen "sosiaalisesti tyhmä", koska pelkään muita ihmisiä ja heidän reaktioitaan. Enpä uskalla ajatella, kuinka monta kertaa olen kävellyt ihanan ihmisen ohi uskaltamatta edes katsoa tuota ihanuutta silmiin :)
että sillä tytöllä on saattanut olla yksityiselämässään paljonkin ongelmia? tiedän kokemuksesta että jos kotona on asiat päin p****ttä, niin kouluun ei jaksa keskittyä. koulunumeroilla ei todellakaan mitata ihmisen tyhmyyttä tai viisautta, eikä oikein käytökselläkään. osa ihmisistä "viisastuu" myöhemmin ja hankkii itselleen apua, ryhdistäytyy. osa antaa periksi ja antaa mennä. ei näitäkään ihmisiä pitäisi tuomita, kun ei voi tietää heidän taustaansa.
Mikä sitten on tyhmyyden vastakohta? Onko se älykkyys vai viisaus? Vai kenties joku ihan muu? Pahimman laadun tyhmyyttä on ehdottomasti sosiaalinen tyhmyys. Se, ettei oteta muita huomioon omissa toimissaan.
Mä määrittelisin tyhmyyttä näin.
-Tyhmyyttä on olla elämättä ja kaihtaa riskejä
-Tyhmyyttä on elää sellaista elämää jossa ei ole onnellinen
-yrittää olla jotain muuta kuin on
- ei ota virheistä opikseen
- pelkää elämää
- pelkää rakkautta
- tyhmyyttä on luovuttaminen
- tyhmyyttä on sekin ettei tajua onneaan ennen kuin menettää sen
tuossa muutamia, mutta listaahan voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Myönnän itse olevani välillä tyhmä, mutta tiedostan sen itse. :)
kun ei halua oppia, oli se mitä tahansa elämä opettaakin ja jatkaa vain samaa rataa.