Avioero on nyt kohdallamme väistämätön tosiasia. Henkisesti olen jo siihen jonkun vuoden valmistautunut. Mutta...miten tällaisen asian voi kertoa lapsille, jotka ovat elämänsä maalla samassa kodissa asuneet? Kaverit, koulu, koti, isä...
Miten eteenpäin?
Minna
8816
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
...auttaa sinua... kamppailen samoissa asioissa....mutta olen huomannut lasten ymmärtävän ja helposti. Itselle tämä onkin kuitenkin tosi rankkaa vaikka olin minäkin valmistautunut jo vuosia.. jokainen tunti on taistelua henkiin jäämisestä.
Voimia sinulle:)
Samassa jamassa ollaan. Ero on näköjään väistämätön tosiasia meilläkin. MUTTA, miten minä uskallan ottaa sen ratkaisevan askeleen? Pelkään yksinäisyyttä. Pelkään, etten jaksa näyttää vahvalta kun lapsi näkee. Pelkään miten minä pärjään yksin kaikkien asioiden kanssa.
Mutta kaikista suurin pelko on se yksinäisyys. En ole ennenkään lähtenyt ihmisten ilmoille. Tiedän, etten saa sitä tehtyä senkään jälkeen kun jään yksin.
Tämmöisessä tilanteessa toivoisi, että olisi edes yksi ihminen, joka auttaisi ja jaksaisi olla avuksi näin suuressa asiassa.
Jaksaisi apuna olla ja potkia takapuoleen ja antaa uskoa, että elämää on vielä eronkin jälkeen. Ettei ole elävältä haudattu, niinkuin minusta tuntuu.
Sinulle ja Janelle...kunpa meillä olisi toisemme. Yhdessä olisimme vahvoja. Kaikkea hyvää Teille. Asioilla on onneksi taipumus järjestyä.
sitä vain miettii tässä kuinka paljon minunkin pitää kestää. Ihmisten puheet,naurut ja kuiskutukset selän takana..sukulaisten myötätunnon edestäpäin ja tietää olevansa se mustalammas.... nainen joka erosi.Lähipiirin miehet pitää minua puutteessa olevana,ehdotuksia ja vihjailua. Mutta kaikkien kiusallakin näytän että pärjään ja jopa hienosti.Elintaso ehkä laskee mutta elämänarvot palaavat......
Tänään itken...huomenna en enää ehkä koko päivää..
ylihuomenna ehkäpä naurankin jo vähän.
Kyllä me pärjätään...yhdessä :))
tiedän koska minäkin olen eroamassa 20 v. yhteiselon jälkeen. Kaksi lasta.
Jos haluatte "kanssasisareni" kirjoittaa niin sähköpostiosoitteeni on [email protected]. Näin voimme ehkä auttaa toisiamme kestämään.
Mielestäni on tärkeää, että löydät omien arvojesi mukaisen tavan elää, sillä silloin löydät itsesi ja voimasi.
Olen kokenut sopeutumisyrityksen vieraisiin arvoihin ja hylännyt omat arvoni, mutta olen kantapään kautta opittuani palannut / palaamassa takaisin.
toivon teille kaikille piristystä kevättä kohti. Katsokaa ulos ja antakaa auringon valua itseenne! Itse päätin laittaa eron vireille muutama kuukausi sitten, asiaa mietin kauan... minullakin on pari lasta.
Nyt kuitenkin uskon niiden kaikkien kyynelten jälkeen, että tein sen ainoan oikean ratkaisun! Vihdoinkin myös minulla on hyvä olla, vaikka nyt olenkin ilman miestä... Kyllä se elämä tästä vielä hyväksi muuttuu, se on vain itsestä ja asenteesta kiinne! Elämä voi olla juuri niin hienoa, kuin itse haluaa, vaihtoehtoja on jäädä murehtimaan tai aloittaa uusi upea elämä ja ehkä jonain päivänä löytyy myös se uusi rakas (tällä kertaa todellinen)! Kaunista kevättä Teille kaikille!
Hei!
Lukekaa ihmeessä Kaarina Määtän kirja Avioeron tuska ja helpotus.
Moni asia meni kolisten paikoilleen sen lukemisen jälkeen.Prosessi on käynnistetty ja uskomatonta, mutta totta myös mieheni on ollut eron kannalla ja nyt hoidamme asiaa eteenpäin lapsien etu mielessämme. En olis ikinä uskonu, että musta on siihen, mutta nyt koen vain suurta helpotusta.
Tsemmppiä!