mitä ominaisuuksia ja piirteitä arvostatte kumppanissa ,varsinkin kun suhde on tuore tai pitempi.
mitä arvostatte kumppanissa
utelias
241590
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Kumppani,hmm???Jotain tuttua nimessä?
mietelauseen mukaan : Hän on se, joka elämääsi säätää ja saa sinut kaipuusta itkemään. Hän on se, joka sinun nimesi oikein ääntää ja saa sut tähtiin lentämään. -Neuman-
Ei ole lisättävää, sanoit lyhyesti olennaisen - kirjosieppo.
Ettei heti ala suunnittelemaan yhteistä loppuelämää ennenkuin edes kunnolla tunnetaan!
Ominaisuudet Top-3
1-Luetetettavuus kaikissa tilanteissa
2-hänen elämän asenne
3-on sopivasti monimutkainen persoona
Piirteet Top-3
1- On itsestään huoltapitävä,paljon liikkuva kaunis nainen
2-sanoo asiat edessä,ei takana
3-on ns.iätön henkilö positiivisesti.
Tässä pieni lista,jotka saavat minut tuntemaan itseni "etuoikeutetuksi"aviomieheksi.
jk.taitaa tulla taas lunta tupaan,mutta listan takana seison,en muuta voi.
lunta tupaan, vaikka monessa asiassa listassakin olet samaa mieltä kuin joku muu? Mutta se oma hyvä ei passaa välttämättä kaikille aina..eikä sitä passaa mennä tuputtamaan..oikeastaan nuo piirteet, jotka mainitset passaavat minunkin kumppaniini hyvin. Sama olisi siis minunkin listani:)
ollut enempi sääntö,kuin poikkeus,kun olen perheestäni tai vaimostani kirjoittanut.
Tai paremminkin tunteistani heitä(perhettäni)kohtaan.
Sehän ei tunnetusti sovi,että 50 -mies on tyytyväinen perheeseensä ja vielä rakastaa heitä aivan julkisesti.Sehän on tabu,jota ei saisi tuoda julki.
Tosin he varmasti ovat pieni vähemmistö,mutta sitäkin "kovaäänisempiä"kirjoittajia.
Miten voit jättäytyä sen varaan, että joku toinen jaksaa ennakoitda ajatuksesi. Eikö olisi huomaavaista ilmaista toivomuksensa ja yhdessä keskustella siitä mikä olisi mukavaa molemmille. Jatkuva toisen ajatusten arvuuttelu on raskasta. Sehän vaikuttaa kiusanteolta. Lisää keskustelua toivoen, Pirkko35
tarkoitettu minulle,en oikein päässyt kärryille.
Tosin ymmärrykseni tekee usein tenän.
Minulla onkin harvinainen puoliso. En tarkoita sitä, ettei hänessä olisi mitään vikoja, vaan yksi piirre löytyy, jota en ole tavannut yhdelläkään toisella ihmisellä. Hän ajattelee toisen parasta ennenkuin omaansa. Lisäksi hän on ikuinen optimisti. Ei niin pahaa asiaa, etteikö hän siitä hyvän puolen kaiva ja löydä.
25 v.yhteiseloa ja me vaan ollaan.. tuskin kumpikaan "arvostaa" toistaan, hukkaan haaskattua elämää mietin kannattaako edes lasten tähden?..mutta sittenkin tuntuu Teidän kirjoituksien sisältö liiottelulta. Ihan totta ei voi olla kaikilla toisilla kaikki ok.
Miksi hävetä! Älä tuhlaa päiviäsi pahaan oloon. Sen turhan uhrauksen tein minäkin, että yritin 23 vuotta pitää perhettä koossa. Kaikki se pelko ja ahdistus. Eron jälkeen meni vuosia oman elämän harjoittelussa. Työni olen hoitanut ja lapseni elättänyt, mutta missä on ilo? Viisas nainen neuvoi minua, kun mietin elämäänä: Ei kannata jatkaa, jos on paha olla. Eräät eivät voi antaa tilaa toiselle. Sellaisesta satimesta on vaikea päästä eroon, mutta elämä on tarkoitettu elettäväksi. Ihmisellä on oikeus ajatuksiin, harrastuksiin ja itsensä kehittämiseen. Keskustelua toivoen, Pirkko35
rauhallisuutta ja puolueettomuutta.
Sellaista turvallisuuden tunteen aikaan saavaa
harkintakykyä ja maltillisuutta.
Olemme tunteneet toisemme 3,5 vuotta, mistä ajasta asuneet vähän yli kaksi vuotta yhdessä.
Meillä on niin kutsuttu uusperhe, mikä tuo aina ongelmia ,parhaassakin tapauksessa.
Arvostan avomiehessäni juuri tuota 'iskunvaimentajan' taitoa ja kykyä.
Asiat eivät kärjisty, sillä hän ottaa huomioon kaikkien osapuoletn kannan ja toimii ja käyttäytyy mielestäni viisaasti, sekä puolueettomasti 'kriisitilanteissa.'
Kun on ollut rapiat 50 vuotta naimisissa saman naisen kanssa ja aikoo olla edelleen, arvostaa luonteen lujuutta. Yritetään yhdessä pysyä hengissä kuolemaan saakka.
Monet ennen niin tärkeät riidan aiheet ovat menettäneet merkityksensä; katsoo ettei hän kompastu mattoon, ei moiti mistään, ostaa hänelle kukkia milloin sattuu, pyytää mukaansa lenkille, lukee ääneen, kuuntelee mitä hän tahtoo sanoa.
Huomaa (lopultakin), että hän on ihan hyvä sellaisenaan. Omia asenteitaan on tarkistettava.
Maalaismies 1 Onittelut siitä, että olette löytäneet toisissanne elämäntoverin. Olisi mukava, jos Maalaisnaisen mielipide tulisi julki tähän keskusteluun. Mitä hän arvostaa Sinussa? ystävällisiä hetkiä kesdkustellen toivottaa Pirkko35.
Maalaisnainen ei kirjoita itse, mutta vastaa näin:" Arvostan miehessäni luotettavuutta, toveruutta, lasten- ja lastenlasten ymmärtäjää. Merkittävää on, että on selvitty lukemattomista vaikeuksista matkan varrella. Tuntuu kuin olisin ollut vähintäin viiden miehen kanssa naimisssa, ei ole ikävä eikä yksitotisuus päässyt yllättämään."
Arvostan kumppanissa herkkyyttä kuunnella toista, valppautta ja huomioonottamista. Arvostan iloista mieltä, huumoria, leikkisiä helliä sutkauksia. Arvostan hellyyttä ja yhteisiä hetkiä. Arvostan sitä, että kummallakin on omaa aikaa ja tilaa, vaikka olemme lähekkäin. Tällainen kaveri kun löytyisi, terveisin Pirkko35
Uudessa suhteessa että ei hoputa sellaiseen mihin en vielä ole valmis.
Vanhassa suhteessa pitää jäädä tilaa ja aikaa myös itselle.
mielestäni hyvin sanottu.tähän ei voi muuta kuin näin se olla pitää.antaa toiselle tilaa ,
joka päivä tulee uusia piirteitä kaverista vaikka ois kuinka moni mutkanen kaveri kysessä.ei toista voi muuttaa vaan oppia tuntemaan,niin hyvät kuin huonot puolet.
onko tämä pitkä a- luokan liitto se tarkaittamasi "suhde", mutta minusta kumppanin täytyisi oikeudenmukainen ja kohdella tasa-arvoisesti puolisoaan tai muuta elämän kumppaniaan.
Arvostan kaikissa suhteissa rehellisyyttä, luotettavuutta, avoinmuutta ja ystävällisyyttä.
voin edelliseen lisätä vain sen, että avainsana niin suhteen alussa kuin illassa on olla avoin. Se pitää sisällään rehellisyyden, ajatusten ja tunteiden ilmaisun ilman kiertelyä, ilman häpeää, ilman halua näyttää paremmalta, vahvemmalta, kunniallisemmalta ...
Ihminen lupaa parisuhteessa yrittää rakastaa, ei voi luvata rakastaa, mutta lupaa kertoa missä tilassa rakkauden kokeminen on.
Arvostan naisessani hyvää vartaloa,rakastelukykyä ja ansiotasoa.Muilla asioilla ei minulle ole pienintäkään merkitystä.Tuskin muillakaan miehillä jos rehellisiä ollaan.
Ei se noin mene. Minä rehellisesti sanon, että ei ole hyvä vartalo ikuinen ja rakastelukyky on Sinusta kiinni. Ansiotaso - sillä nyt ei ole todella merkitys. Oletko aikuinen, jopa 50 ??
Ajattele, jokapäiväinen elämä ei ole rakastelua aamusta aamuun, ei hyvän vartalon keinumista rinnallasi kadulla. Niillä ominaisuuksilla on asema suhteessa silloin kun se on uusi, nuori. Silloin on rahalla myös merkitys, kun sitä on tavallisesti aina liika vähän.
Menen taas oman elämän kautta asiaan. Minulla oli hyvävartaloinen nainen, tai ehkä monen mielestä laiha. Minun odotukset hän rakastelun taidossa ylitti, ja kiire oli sitä taitoa harjoittaa kun toivoimme monta lasta. Tiesin, että kun lapsia on tupa täysi, ei vartalo enää ole entinen, ei aikaa rakastella, ja vähenee se into kaikilla vuosien myötä ilman lapsiakin. Rahasta meillä oli pula kun tyhjästä aloitettiin koti, hänen ansiot mainostoimiston sihteerinä aika pienet. En sitä katunut, en ajatellut että olisi pitänyt naida rikkaan suvun perijä, koska meidän kahden yhteinen elämä oli sittenkin PALJON muuta kuin kieriä kiihkossa. Oli hoidettava koti, vaatteet, laskut, oli paineita, riitoja, vaikeuksia työssä molemmilla, oli kommunikaatiovaikeuksia, oli valtava tehtävä puhua asiat halki ja ymmärtää toista, tukea ja lohduttaa, riemuita yhdessä silloin kun hiukankin aihetta oli, työ rakentaa suhteita tuttaviin. Oli molemmilla negatiivisia tunteita, huonoa itsetuntoa, arkuutta, ujoutta, huolimattomuutta, itsekkyyttä, näitä piti yhdessä selvittää puhumalla. Ei siinä hyvä vartalo ja rakastelutaito saanut mitään sijaa. Ihmismielen ristiriitoja ei rahalla ratkaista, elämän arki on jotain vallan muuta kuin kevytmielistä ilostelua.