Hei! Onkos kellään muulla sellasta tilannetta ku meillä? Eli vauvakuume on kova eli pikkukakkosta haluttas jo. Mul on nyt kp 6/32 eli pikkuhiljaa ovis lähellä. Nyt kuitenki töissä sellanen tilanne et en tiedä olisko hyvä aika tulla raskaaksi... Kahden vaiheilla ollaan eli toisaalta haluttas kauheesti alkaa yrittään raskautta ja vauva syntys jo tämän vuoden puolella :), mut taas toisaalta työasiat mietityttää. On siis hyvin kaksijakoinen olo.
Mitä mieltä ootte. Tiedän että kuulostaa varmaan tyhmältä tää pohdinta, mut silti... Kertooka mielpiteenne ja onko muita samas tilaantees olevia?
Mitä mieltä ootte. Tiedän että kuulostaa varmaan tyhmältä tää pohdinta, mut silti... Kertooka mielpiteenne ja onko muita samas tilaantees olevia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
oltais haluttu pikkueka vauva jo viime jouluksi, mutta eipä ole tärpännyt vieläkään ja tätä menoa näyttää ettei tule ensi jouluksikaan! Kunpa se olisikin niin helppoa kuin toisilla vaikuttais olevan..
Jep, tutulta kuulostaa! Kuume on ollut jo jonkin aikaa, tammikuun alussa lopetin pillerit. Toisaalta odotan, että tulisin raskaaksi, mutta juuri töiden takia taas välillä mietityttää... Vakipaikka vois olla lähellä, ku oon yli kolme vuotta ollut samassa paikassa määräaikaisena. Mutta nyt oon päättäny, että vauva tulee jos on tullakseen! Eipä niistä töistäkään tiedä, voihan se olla että vakipaikkaa ei tule kuitenkaan... Mies on kuitenkin töissä, että eiköhän sitä selvitä!
pillerit oon jättäny pois. Mut töiden takia mietityttää. Määräaikaisena tällähetkellä ja reilun vuoden päästä paikkoja tulee tod.näk. auki. Tiedän, että voi kuulostaa laskelmoivalta, ja KYLLÄ olen myös hyvin tietoinen siitä, että lapsia ei tehdä, vaan saadaan. Silti hankala tilanne ja ymmärrän sinua täysin.
...ja välillä tuntuu siltä, ettei olisi oikeutta miettiä, että pitäisikö "vauvatilausta" lykätä, koska lapsen saantiin ja ajankohtaan ei kuitenkaan lopulta voi vaikuttaa. Monimutkaista. Mulla ikää pian 29.
Meillä on tilanne taas niin ettei ole vielä ensimmäistäkään, ja kovasti haluttaisiin.
Kuitenkin on semmonen olo, että pitäiskö niitä pillereitä syödä vielä kuitenkin "vähän aikaa", että ollaanko me ihan valmiita niin isoon juttuun. ikää kun ei vielä hirveästi ole (itse täytän syksyllä 22, kihlattuni on vuoden nuorempi).. sen verran olen kuitenkin laskeskellut, että vauva ei syntyisi vielä tänä vuonna, eihän sitä tiedä kauanko yrittäminen vie aikaa.. mutta kun mietityttää kaikki.. haluan ehkä joskus vielä opiskella, työpaikkaa minulla ei vielä ole, kun olen tällähetkellä talouskoulussa, kihlatullani on vakituinen työpaikka.
Kaikki on siis aivan hyvin, mutta pelottaa ehkä sekin, että ollaan liian nuoria ja se (voi olla harhaluulo) ettei meillä sen jälkeen ole yhteistä aikaa.. oon kyllä ajatellu asiaa niin monelta kantilta, että vois lakata ajattelemasta ja antaa palaa.
miksi ette yrittäis? jos ei tärppää ni sit ei tärppää ja voit olla töissä... uskon että kyllä joku suurempi voima meitä "valvoo".. kaikella on aina joku tarkotus.. eli jos tulee raskaaksi, se on sillon tarkotuski.. osais vaan itekin antaa asioiden mennä omalla painollaan eikä aina kontrolloida kaikkea.